Puheenjohtaja Antti Palola ei pitänyt ihmeenä, että aihe herättää intohimoja kaiken säästökeskustelun keskellä. Valtion noin 90 miljardin euron budjetista lähes 25 miljardia käytetään hyvinvointialueiden rahoitukseen.

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa. Valtiontalouden tilinpäätöksen ennakkotiedot aloitusvuodelta kertovat, että hyvinvointialueet ovat päätymässä noin 1,35 miljardin alijäämään – tulos on tämä huolimatta siitä, että talouden tasapainottamisen keinoja on haettu monilla alueella aktiivisesti, Palola huomautti.

Viime hallituskaudella päätetty malli tulee hänen mukaansa määrittämään palveluiden järjestämisestä pitkälle tulevaisuuteen.

– On muistettava, että hyvinvointialueiden ensisijainen tehtävä ei ole säästäminen vaan kansalaisten tarvitsemien sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen palvelujen järjestäminen. Alueiden onnistuminen tehtävässään on monella tapaa Suomen kohtalonkysymys. Tämä on lähes tulkoon hyvinvointialueille onnistumisen pakko, Palola korosti.

Ne ovat vastuussa siitä, että suomalaiset saavat apua elämän kriittisimmissä tilanteissa, hän muistutti, ja palveluiden saatavuudella ja laadulla on suora yhteys ihmisten turvallisuuden tunteeseen, kriisinkestävyyteen ja myös luottamukseen.

SEMINAARIN yhteydessä pidetyssä paneelissa asiantuntijat kuvailivat hyvinvointialueiden rahoitustilannetta vaikeaksi. Erityisasiantuntija Stina Oksa sosiaali- ja terveysministeriöstä listasi ongelmia: ostopalvelusopimusten kuluttajahinnat ovat nousseet, palkkakustannukset kohonneet, palvelutarve vain kasvaa väestörakenteen takia, inflaatio…

– Onhan tämä aika haastava cocktail.

Ekonomisti Tom-Henrik Sirviö STTK:sta piti alijäämälukuja aika järkyttävinä, ja hän huomautti kustannusten kasvavan yhä lähitulevaisuudessakin.

Terveysjärjestöjä edustava pääsihteeri Marjaana Lahti-Koski Sydänliitosta piti huolestuttavana suurta kiirettä – kahden vuoden päästä hyvinvointialueiden rahoituksen pitäisi olla balanssissa.

– Moni asia kesken, niin ettei kaikessa kiireessä säästetä väärässä päässä. Nyt pitäisi miettiä rauhassa, mitkä ovat toimivat kuviot hoitopoluissa, mitkä ovat vaikuttavat menetelmät ja mikä on kenenkin rooli.

PROFESSORI Kristiina Patja Helsingin yliopistosta huomautti, että iso alijäämä ei tullut minän yllätyksenä. Hän haluaisi herätellä keskustelua ylipäänsä siitä, mikä on perustuslain mukainen riittävä terveyspalvelu – ja mitä siihen ei kuulu.

– Sen voi jokainen ehkä ostaa jopa omalla rahalla. Emme ole määritelleet mitä palvelulupaukseen kuuluu, jolloin emme pääse pureutumaan siihen, mihin raha ei riitä.

Sirviö puuttui ajatukseen, että kansalaiset voisivat maksaa ”ylitse menevän” osan itse.

– Millä he sen maksavat, kysyn. Esimerkiksi lonkkamurtuman hoitopolku on 300 000 euroa. Kuka sen maksaa itse?. Ei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin hoitaa julkisesti tärkeimmät palvelut, jos niitä halutaan hoitaa tai sitten niitä ei hoideta. Silloin iso osa kansasta jää kokonaan ilman hoitoa.

VUONNA 2022 ulosotossa oli jo puoli miljoonaa sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksua. Ainoita keinoja hyvinvointialueille hankkia itse tuloja olisi asiakasmaksujen korottaminen. Huolta on julkisuudessa aiheuttanut, että se voi lisätä eriarvoisuutta, koska sote-palveluiden suurkuluttajia ovat erityisesti huonokuntoiset iäkkäät ja pienituloiset.

Asiakasmaksujen korotuksesta panelistit eivät innostuneet.

– Korotukset kohdistuvat erityisesti heikommassa asemassa oleviin. Nyt jo iäkäs, jonka palveluntarve on korkea, maksaa toimeentulotuestaan asiakaspalvelumaksuja, STM:n Oksa perusteli.

Asiakaspalvelumaksut kattavat noin 1,5 miljardia euroa vajaan 25 miljardin potista. Oksan mukaan Suomen maksut kansainvälisessä vertailussa ovat aika korkeita.

– Terveysverotyyppinen vaihtoehto voisi olla varteenotettava vaihtoehto kattaa rahoitusvajetta.

Sydänliiton Lahti-Kosken mielestä asiakasmaksuja ei voi korottaa loputtomasti. Pitkäaikaissairaalle koituu kustannuksia myös esimerkiksi lääkekuluista.

– Monilla ei ole varaa ostaa sekä ruokaa että lääkkeistä. Tällä on iso merkitys, mihin ihmisellä on oikeasti varaa. Terveyserot ovat meillä turhan suuret – pitkäaikaissairailla on monia haasteita elämässään.

MAAKUNTAVERO on myös herättänyt keskustelua. Professori Kristiina Patjan mielestä maakuntavero ei sinällään ratkaise Suomen talouden kestävyysongelmaa.

Hallitusohjelmakirjauksen mukaan maakuntaverossa ei tapahdu mitään neljään vuoteen. STM:n Oksa uskoo, että kysymys tulee ajankohtaiseksi ehkä viiden vuoden päästä, jolloin hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa jo usean vuoden ja niiden rahoitustilanteen vakiintuminen on paremmin tiedossa.

STTK:n Sirviö kertoi suhtautuvansa hyvinvointialueiden verotusoikeuteen suopeahkosti.

– Verotusoikeus vaikuttaa järjestelmätason kannusteisiin. Toki pitää kysyä, alkaako meillä olla liikaa henkilöä verottavia julkisen hallinnon tasoja.

Asiakasmaksuista hän totesi, että näyttöä on niiden kasautumisesta ja niillä saattaa olla vaikutusta hoitoon hakeutumiseen.