Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Politiikka

Pertti Paasio 1939–2020: Kotkaleireiltä kansanvallan linnakkeisiin

Kari Hulkko

Sosialidemokraattien entinen puheenjohtaja, ministeri Pertti Paasio menehtyi pitkään sairastettuaan lauantaina Turussa. Hän ehti täyttää 81 vuotta viime torstaina.

Antti Vuorenrinne

Pertti Paasio ehti elämässään olla uskomattoman monissa rooleissa lähes kaikilla politiikan näyttämöillä. Politiikka oli läsnä varhaislapsuudesta asti. Hänen lapsuusperheensä muutti Turkuun vuonna 1942, kun isä, 1920-luvun nuorisoliittolaisveteraani Rafael Paasio tuli valituksi sosialidemokraattien maakuntalehden Sosialistin (vuodesta 1951 Turun Päivälehti) päätoimittajaksi.

Kuusivuotias Pertti Paasio haettiin mukaan SDP:n raittiusjärjestön Päivän Nuorten kerhoon Turun työväentalolle. Seuraavana vuonna Pertti siirtyi Nuoriin Kotkiin. Tämä sosialidemokraattien varhaisnuorisojärjestö oli aloittanut toimintansa sodan jälkeen puolueen nuorisoliiton siipien suojissa.

Pertin ensimmäinen leirikesä oli 1946 Päivän Nuorissa. Vuosien karttuessa näitä kesiä tuli lisää. Pertti Paasio nousi urallaan kansainvälisen kotka- ja nuorisoliikkeen johtotehtäviin, mikä tiesi muun muassa osallistumista 1950- ja 1960-luvuilla mieleenpainuville kansainvälisille suurleireille. Syntyi maailmanlaajuisia kontakteja, joista osa jatkui uran myöhemmissä vaiheissa Paasion ollessa puoluejohtajana ja ulkoministerinä. Leirien tunnelmat, laulut ja iltanuotiot palautuivat usein mieleen eläkevuosina.

Puolisonsa Kirstin Pertti tapasi Nuorten Kotkien ohjaajakursseilla jo vuonna 1955. Avioliitto solmittiin 12 vuotta myöhemmin. Pariskunnan häissä lauloi sittemmin tunnettu veljessarja Seppo, Matti ja Teppo Ruohonen.

Kirsti ja Pertti Paasiolla on neljä lasta. Ari, Päivi, Heli ja Jouni Paasio.

Pertti Paasion suhde isäänsä Rafael Paasioon oli läheinen. Rafael Paasio valittiin eduskuntaan jo vuonna 1948 ja vuonna 1963 SDP:n puheenjohtajaksi. Paljon hiljaista tietoa siirtyi isältä pojalle vaikkapa saunavuorolla, jonne kaksikko suunnisti viikottain isän palattua Helsingistä politiikan melskeistä. Yksi ”Pappa” Paasion viisauksista oli: ”Poika, jos köyttä pujotetaan kaulaasi, älä ole silloin paikalla.” Olosuhteista johtuen Pertti Paasio ei aina voinut tätä neuvoa noudattaa.

Pertti Paasio oli tinkimätön parlamentarismin ja kansanvallan kannattaja.

Pertti Paasio oli nuoruusvuosistaan asti mukana Turun kunnallispolitiikassa. Nuorisolautakuntaan hän tuli varajäseneksi vuonna 1961 ja kaupunginvaltuustoon vuoden 1964 vaaleissa. SDP:n suuntariidat ja sisäiset taistot leimasivat osin 1970- ja 1980-luvun kunnallispolitiikkaa Turussa. Pertti Paasio pyrki sovinnollisuuteen, vuoropuheluun ja edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Tämä ei aina onnistunut. ”Oli vähällä käydä niin kuin sovinnon hierojille usein käy, kun riitelevät osapuolet käyvät yhdessä sovinnon hierojan kimppuun”, hän kertoi muistelmakirjassaan. Valtakunnallisen ja EU-uransa jälkeen Pertti Paasio palasi vielä Turun kunnallispolitiikkaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi vuosiksi 2003–2006.

Ensimmäisen omakohtaisen kosketuksen valtakunnan politiikkaan Pertti Paasio sai SDP:n vuoden 1972 vähemmistöhallituksessa, jossa ensimmäisen kerran ministereille palkattiin poliittiset sihteerit. Paasiosta tuli valtiovarainministeri Mauno Koiviston avustaja. Hallitusta nimitettiin punatulkkuhallitukseksi tai (Rafael) Paasion nappulaliigaksi. Varsinainen hallituspolitiikan korkeakoulu oli kuitenkin vuorossa vuonna 1975 kun Pertti Paasiosta tuli pääministeri Kalevi Sorsan sihteeri.

Kansanedustajana Pertti Paasio oli vuodet 1975–1979 ja 1983–1996. Turun työvoimatoimiston johtajana saavutettu käytännön kokemus ja tietopohja veivät hänet eduskunnan sosiaalivaliokunnan johtoon. Toinen leipälaji oli ulkopolitiikka. Hänellä oli laaja kontaktipinta erityisesti kansainväliseen työväenliikkeeseen Sosialistisen internationaalin kautta. Kahteen otteeseen hän oli myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Pertti Paasio oli tinkimätön parlamentarismin ja kansanvallan kannattaja. Hänen mielestään pelkät pykälät eivät toteuttaneet aitoa kansanvaltaa. Demokratiaa piti alituisesti vaalia. Kansanvalta edellytti toimintaa sen puolesta. Näitä ajatuksia hän vaali myös puolueen järjestötoiminnassa.

Paasiosta tuli SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsan jälkeen vuoden 1987 puoluekokouksessa. Edeltäjän varjo oli pitkä. Kesti yhdeksän kuukautta ennen kuin Sorsa malttoi luovuttaa ulkoministeriön ja samalla Holkerin hallituksen varapääministerin tehtävät uudelle SDP:n puheenjohtajalle. Henkilöiden välisiltä törmäyksiltä ei vältytty.

Paasio joutui syntipukiksi kun SDP hävisi eduskuntavaalit toisen kerran peräkkäin vuonna 1991. Vaaleissa SDP:n ääniosuus oli ”vain” 22,1 prosenttia. Marraskuussa 1991 Paasio luopui SDP:n puheenjohtajuudesta vapaaehtoisesti ylimääräisessä puoluekokouksessa.

Sieluun jäi vammoja. Pertti Paasio koki tulleensa väärin ja nöyryyttävästi kohdelluksi hänelle rakkaassa liikkeessä, jossa oli ”koko ikänsä toiminut ja jonka perustoille oli maailmankuvansa rakentanut”. Kunnianpalautusten aika tuli myöhemmin. Pertti Paasio palasi tehtäviinsä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi, eduskuntaryhmän johtoon ja myös SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. Vuoden 1999 puoluekokouksessa hän oli ratkaisevassa asemassa kirjoittamassa SDP:n nykyistä periaatejulistusta.

Pertti Paasio päätti valtakunnallisen ja kansainvälisen poliittisen uransa Euroopan parlamentin jäsenenä ja parlamentin sisäisestä hallinnosta vastaavana kvestorina.

Eläkepäivinään hän oli vielä monessa mukana, muun muassa ulkosuomalaisten Suomi-seuran puheenjohtajana. Tärkeäksi tuli vanhojen ystävyyssuhteiden vaaliminen ja uudistaminen. Entiset nuorisoliittolaiset löysivät taas toisensa säännöllisissä tapaamisissa. Hän oli myös vuonna 2001 perustetun turkulaisen Rafaelin enkelit -lauluryhmän perustajajäsen. Ryhmän jäsenet ovat Paasion tavoin eri tahoilla työväenliikkeessä toimineita veteraaneja.

Pertti Paasiolle työväenkulttuurin elävänä pitäminen oli tärkeää. Hän toi Rafaelin enkeleille muiden muassa ruotsalaisen työväenrunoilijan Dan Anderssonin laulut, joiden lyriikkaan hän itsekin saattoi samaistua:

”Niin lempeinä onnesta tähtien aikaan / me maailman vihalta säästäisimme. / Ja tähtien alla me nousemme yhdessä, / harras on tunteemme pyhässä yössä: / Siis: näille ja maalle ja taivaalle, meille; / ylös tuoppimme nyt, toverit!” (Joululaulu suomalaismetsissä, suomentanut: Heikki Harma ja Tommy Tabermann)

Hän siteerasi usein Ranskan sosialistien entistä johtajaa Jean Jauresia, jonka mukaan ”tradition ja perinteen tehtävänä ei ole vaalia tuhkaa vaan pitää liekki elävänä”.

Pertti Paasion itsensä kohdalla liekki on nyt sammunut. Meidän muiden tehtävänä on kunnioittaa toverimme muistoa vaalimalla tuota liekkiä.

Kirjoittaja on Demokraatin eläköitynyt päätoimittaja.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Lisää aiheesta

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Rane Aunimo

Pääkirjoitukset
28.5.2020
Kainosteluunkaan ei ole syytä: SDP on nyt monella mittarilla Suomen selvästi suosituin puolue
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE