Koskinen vertaa maakunta- ja sote-uudistusta suuruusluokaltaan takavuosikymmenten peruskoulu- ja kansanterveysuudistuksiin, joissa uudistuksen vaiheistus pohdittiin alun perin kohdalleen ja valmistelu oli parlamentaarista.

– Perinteinen komiteatyyppinen valmistelu, jossa ovat mukana asiantuntijat, varmistaisi laatua. Silloin toteututtamiskelpoisuuteen liittyvät asiat otettaisiin riittävästi huomioon. Jos lakiesityksestä pitää kirjoittaa satoja sivuja uusiksi muutamassa viikossa, aikataulut ovat varsin vaativia, Koskinen sanoo.

Kun suurprojektin valmistelussa edetään hallituspuolueiden omassa piirissä, monet laillisuuskysymykset uhkaavat Koskisen mukaan jäädä liian vähäiselle huomiolle.

– Objektiivisia mittapuita ei ole. Jos enimmäiskustannuksille asetetaan ennalta tiukka kehikko, se voi äärimmilleen vietynä olla perustuslain vastainen. Yhteiskunnan velvoitteeksi on asetettu huolehtia kohtuullisella tasolla ihmisten terveyspalveluista.

Perustuslakivaliokunnassa parhaillaan arvioitavassa hallituksen esityksessä asetetaan maakuntien sote-menojen kasvulle vuotuinen 0,9 prosentin katto, vaikka sote-menot kasvavat parhaillaan 2,4 prosentin vuosivauhtia. Julkisuuteen vuodettujen lausuntoluonnosten mukaan kysymys on perustuslakivaliokunnassa hyvin vaikea.

Koskisen mukaan eräs hankalimmista kysymyksistä on juuri perustuslain tulkinnan ja poliittisen tarkoituksenmukaisuuden raja.

– Valiokunnan työltä vaaditaan tarkkuutta, että nämä saadaan pidettyä loppuun asti erillään ja tulkintalinja on perusteltu ja kestää myöhemmän tarkastelun.

Koskinen ei lähde arvailemaan mille kannalle perustuslakivaliokunta ratkaisussaan mahdollisesti päätyisi, mutta hän toivoo lausunnon kestävän kriittistä tarkastelua.

– Lausunto on syytä tehdä niin huolellisesti, että sitä noudatetaan ja lakiesitykseen tehdään tarvittavat muutokset. Sen pitää olla vahvasti argumentoitua, että se otetaan vakavasti.

Koskinen korostaa, että valiokunnan täytyy saada tehdä vaikea arviointitehtävänsä rauhassa ja riippumattomasti hallituksen aikataulupaineista huolimatta.

– Valiokunnan jäsenet ovat saaneet valtiosääntöasiantuntijoilta ja sektoriasiantuntijoilta kaiken informaation. Heillä on parhaat eväät tehdä sen pohjalta kokonaisarviointia. Tarvitaan myös valiokunnan esittelijöiden panostuksia, että voidaan erottaa mahdollisimman kirkkaasti laillisuus ja poliittinen tarkoituksenmukaisuus.

Perusoikeudet on Koskisen mukaan kirjattu Suomessa perustuslakiin aika modernisti mikä johtaa siihen, että perustuslainmukaisuutta katsotaan isoissa lainsäädäntöuudistuksissa hyvin monelta kantilta.

– Myös perustuslain tulkinta elää sosiaaliturvan, toimeentulon ja peruspalveujen turvaamisen kohdalla ajassa. Kun perusoikeuksien suhdetta lakiesitykseen arvioidaan, absoluuttista totuutta ei ole. Sen takia syntyy kiistoja siitä, mikä on perustuslain tulkintaa ja mikä muuta arvoihin tai poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen liittyvää arviointia.

Perustuslakivaliokunnan käyttämiä asiantuntijoita on varsinkin kokoomuksen rivestä arvosteltu poliittisuudesta. Koskinen ei ole poliittisuutta havainnut.

– Enemmänkin on kyse siitä, että valtionsääntöasiantuntijoiden asiantuntemus ei riitä sektorilainsäädäntöön ja sen arviointiin. Sen takia lisäsimme sitä aikanaan, että valtionsääntöasiantuntijoita ja sektoriasiantuntijoita kuunnellaan yhtä aikaa, jolloin asia avautuu heille paremmin. Arviointi vie enemmän aikaa, mutta tulkinta osuu varmemmin kohdalleen.

– En havainnut poliittista vedättämistä. Enemmän kyse on siitä, perustuvatko tulkinnat ja kannanotot riittävään asiantuntemukseen.