Mediassa seuraamme pääministeritenttejä ja vaalien jälkeen suurimman puoleen puheenjohtaja, tuleva pääministeri, johtaa hallitusneuvotteluja. Kansa siis päättää, kuka johtaa pääministerinä tulevat neljä vuotta Suomea.

Purra on petrannut kovasti esiintymistään, mutta huolestuttavinta hänen ulostuloissaan on ollut se, kuinka hän on vakaasti yhä kertonut, että perussuomalaisten tavoite EU-erosta on edelleen voimassa.

Jos perussuomalaisten johdolla Suomi eroaisi Euroopan unionista, jäisimme yksin EU:n ja Venäjän väliin. Ei kuulosta houkuttelevalta visiolta, kun Euroopassa soditaan ja Suomella on 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Kokoomuksen ystävällisen näköinen puheenjohtaja Orpo on taasen korostanut vaalikampanjassaan, kuinka Suomessa ei ole enää aikaa jäädä odottelemaan muutosta nykypolitiikkaan, vaan tarvitaan nopeasti kokoomuksen oikeistolaista talouspolitiikkaa. Orpon talousohjelma on perustunut siihen, että hän haluaa itselleen käänteisen Robin Hoodin -viitan: Otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille. Hyvää on tietysti ollut se, että Orpo on sanonut asian selkeästi.

Parasta kokoomuksen eduskuntavaaliohjelmassa on ollut, että kokoomus on sanonut ei koulutusleikkauksille. Toivottavasti tämä linja pitää. Monet varmaan muistavat, kuinka kokoomus vannoi puolustavansa koulutusta kahdeksan vuotta sitten, mutta ainakaan se lupaus ei pitänyt silloin paikkaansa. Koulutuksesta leikattiin ennen näkemättömän paljon porvarihallituksessa, jossa kokoomuksella oli opetusministerin salkku.

EDELLISELLÄ hallituskaudella Sipilän porvarillinen hallituskoalitio veti oikeistolaista työvoimakustannusten alentamiseen ja valtiontalouden nopeaan tasapainottamiseen tähdännyttä talouslinjaa. Sipilä kävi työntekijän kukkarolla kikyineen.

Tällä hetkellä pääministeri Marinia arvostellaan siitä, että nykyhallitus on pyrkinyt profiloitumaan pikemminkin sosiaaliturvan, työntekijöiden oikeuksien, tasa-arvon ja kansainvälisyyden edistäjinä.

Purra ja perussuomalaiset eivät ole olleet nykyhallituksen kanssa samoilla linjoilla ainakaan kansainvälisyydessä eikä tasa-arvo-asioissa. Orpo ja kokoomus taasen ovat eri linjoilla sosiaaliturvassa ja työntekijöiden oikeuksia puolustavissa asioissa.

Marinin hallituskauden merkittäviin hankkeisiin ovat kuuluneet muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistus ja vaaleilla valittujen aluevaltuustojen perustaminen. Muita keskeisiä teemoja ovat olleet työllisyys, perhevapaauudistus, koulutus, valtiontalous ja ilmastotoimet. Myös subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus, jota rajattiin Sipilän hallituksen kaudella, on Marinin hallituksen toimesta parannettu.

Marinin hallituksen ohjelmassa työllisyysaste on menneellä pääministerikaudella nostettu valtion tulopohjan tärkeimmäksi osaksi, joka pohjimmiltaan määrittää, mihin julkisella sektorilla on varaa. Työllisyysasteen nosto lukeutuukin pääministeri Marinin keskeisiin eduskuntavaalitavoitteisiin. Työllisyysasteen 80 prosentin tavoite esiintyy laajasti kevään vaaliohjelmassa.

NYKYISEN kansainvälisestikin tunnetun pääministeri Sanna Marinin hallituksen kausi jää historiaan toistuneiden kriisien vuoksi. Koronatoimet ovat vaihtuneet yrityksiin löytää ratkaisuja nouseviin energian hintoihin, ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ajanut Suomen hakemaan puolustusliitto Naton jäsenyyttä.

Politiikan pohjavirrasta on silti noussut muutakin, kuten ensimmäiset aluevaalit. Pandemiaa, sotaa ja Venäjälle asetettuja pakotteita on seurannut energian ja elintarvikkeiden kallistuminen. Inflaatio oli jo kadonnut politiikan asialistalta, mutta äkkiä se on ollut korkeammalla kuin vuosikymmeniin. Oman lisänsä tilanteeseen on tuonut korkojen nousu, joka on tuntunut asuntovelallisten kukkaroissa ja valtion velanhoitomenoissa.

Ulkoisia muutoksia on ollut siis suhteellisen paljon, ja niihin vastaaminen on edellyttänyt nopeita toimia. Pääministeri Marin on hoitanut kriisi-Suomea mallikkaasti.

Kuka kolmesta olisi paras pääministeri? Sinä päätät.

Kirjoittaja on Demarinaisten 1. varapuheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas.