Kolme keskeistä elementtiä harrastuspolussa ovat:

Harrastamisen tuomien koulupäivän yhteyteen

Eri yhteisöjen yhteistyö harrastamisen järjestämiseksi

Viitanen hakisi harrastuspolulle mallia Islannista, jossa samalla on saatu nuorten harrastaminen, liikunta ja terveet elintavat nousuun sekä päihteidenkäyttö ja pahoinvointi laskuun.

– Islannissa on tehty paljon hyvää. Suomessa tulee kuitenkin rakentaa oma malli – Suomi on väestömäärältään ja maantieteeltään hyvin erilainen maa. Esimerkiksi Islannin malliin kuuluvan yhteiskuljetuksen harrastuksiin järjestäminen voi olla meillä koko maassa haastavampaa. Kuitenkin tätäkin tehdään jo Suomessa – vaikkapa helsinkiläinen HJK on järjestänyt jo yhteiskuljetuksia, Viitanen muistuttaa.

– Lasten ja nuorten harrastuspassilla saadaan taloudellista tukea harrastamiseen, kouluissa järjestetään harrastuksia, yhteiskuljetukset ovat jo paikoin käytössä. Hyviä toimia on koottu OKM:n julkaisemaan harrastamisen strategiaan. Esimerkiksi Tampereella pormestariohjelmassa on tavoitteena harrastamisen mahdollistaminen kaikille lapsille. Lähtökohtia on siis valtiolla ja kunnissa, Viitanen sanoo.

– Jatkossa tulee myös vahvistaa resursseja ja yhteistyötä harrastamisen järjestämiseksi. Tuleva vaalikausi on ennen muuta toimeenpanon aikaa. Hyvät käytännöt täytyy saada toimimaan niin hyvin, että Islannin jälkeen puhutaan Suomen ihmeestä, Viitanen jatkaa.

Viitanen korostaa, että harrastaminen koulupäivän yhteydessä madaltaisi monen lapsen ja nuoren kynnystä osallistumiseen.

– Jos harrastukset järjestetään iltapäivisin koulupäivän yhteydessä, iltaisin jää enemmän aikaa perheille, kavereille ja vaikkapa koulutöille. Koululle pääsevät aika yhdenvertaisesti kaikki lapset ja nuoret. Siellä on myös välineitä ja olosuhteita harrastamiseen. Nyt noin kolmannessa kouluista järjestetään harrastuskerhoja. Kuitenkin melkein kaikki lapset haluaisivat mukaan, Viitanen sanoo.

– Jotta harrastuksia voidaan järjestää kouluilla, tulisi koulujen tilat saada koulupäivien jälkeen seurojen ja yhdistysten käyttöön. Tämä onnistuu monissa kouluissa oikein hyvin. Sama yhteispeli olisi syytä saada toimimaan kaikkien koulujen sekä harrastusten järjestäjien välillä, Viitanen pohtii.

Islannissa on autettu ja kannustettu kaikkia lapsia ja nuoria matalalla kynnyksellä harrastamaan, erityisesti koulupäivän yhteydessä.

Tämä on vaikuttanut erityisesti elintapoihin. Erot suomalaisten ja islantilaisten nuorten päihteiden käytön välillä ovat nykyisin suuria. Suomalaisista 15-16-vuotiaista nuorista on tupakoinut viimeisen kuukauden aikana 22 prosenttia, kun islantilaisista saman ikäisistä on tupakoinut 6 prosenttia.

Humalassa saman ikäisistä nuorista on Suomessa ollut viimeisen kuukauden aikana 23 prosenttia, Islannissa 3 prosenttia. Kannabiksen käyttö nuorten keskuudessa on niin ikään Islannissa Suomea vähäisempää.

Islannissa muutos on ollut melko nopeaa. Esimerkiksi Reykjavik on ollut vielä 1990-luvulla Euroopan heikoin kaupunki nuorison päihteiden käytön näkökulmasta. Nykyisin se on paras.

– Islannissa nuorison hyvinvointi on parantunut valtavasti ja lapsiperheiden elämä helpottunut, Viitanen summaa.