Myllykoski toteaa, että poikkeusluvalla kaadettu lintu pitää tällä hetkellä haudata tai polttaa. Lakialoitteen tarkoituksena on mahdollistaa sen hyödyntäminen ruuaksi.

Valkoposkihanhien ympärillä käydään tällä hetkellä kovaa poliittista vääntöä. Erilaisia tulkintoja on liikkeellä siitä, mitä linnuille saa tehdä ja mitä ei sen jälkeen, kun on saatu poikkeuslupa niiden ampumiseksi.

Keskustan varapuheenjohtajan Petri Honkosen mukaan lainsäädäntö tai hallitus ei estä valkoposkihanhien syömistä, mutta ympäristöhallinto voi tämän kieltää.

“Tässäkin tapauksessa annetussa päätöksessä edellytettiin ammuttujen lintujen hävittämistä.”

Ylijohtaja Tarja Haaranen ympäristöministeriön luontoympäristöosastolta sanoo Demokraatille, että annetuissa poikkeuspäätöksissä ammutut valkoposkihanhet on edellytetty hävitettävän ampumisen jälkeen.

– Osa ammutuista valkoposkihanhista jätetään pelloille pelotteeksi, mutta nämäkin linnut hävitetään hautaamalla tai polttamalla pelotteena käytön jälkeen.

Valkoposkihanhien ampumiseksi poikkeusluvat myöntää Varsinais-Suomen Ely-keskus. Sinne on tullut vain yksi hakemus, jossa haettiin lupaa paitsi valkoposkihanhien ampumiseen myös ravintokäyttöön.

– Mutta tässäkin tapauksessa annetussa päätöksessä edellytettiin ammuttujen lintujen hävittämistä hautaamalla tai polttamalla eikä lupaa syömiseen annettu, Haaranen kertoo.

Hän toteaa, että lähtökohta on se, että riistana hyödynnettävistä lajeista pitäisi määrittää metsästyslain puolella eli asia menisi maa- ja metsätalousministeriön tontille.

– Varmasti ministeriöiden välillä käydään keskustelua, miten tässä edetään, Haaranen sanoo.

“Tulkinta olisi aivan hyvin voinut olla myös se, että saa.”

Mutta voitaisiinko valkoposkihanhi edes määrittää metsästyslajiksi. Tämä on ollut epäselvää.

Ympäristöministeriössä tulkitaan, ettei EU:n lintudirektiivi määritä sitä, minkä lain piirissä jonkin lain olisi kansallisesti oltava.
Nyt valkoposkihanhi on luonnonsuojelulain kautta nimenomaan ympäristöministeriön tontilla. Koska laji on rauhoitettu, poikkeukset rauhoituksesta myönnetään luonnonsuojelulain perusteella. Kun luonnonsuojelulakia tutkii tarkkaan, sieltä ei löydy perusteita sille, että rauhoitettua lajia voisi hyödyntää ravintokäytössä. Näin ympäristöministeriössä nähdään.

Ympäristöministeriössä karsastetaan sitä, että syntyisi epätietoisuutta siitä, mitkä lajit ovat rauhoitettuja ja mitkä riistalajeja. Ajatus on siis se, että yksiselitteisesti rauhoitettuja lajeja ei hyödynnetä ja riistalajit ovat hyödyntämisen kohteena.

Mutta viime kädessä EU-lainsäädäntö ei siis estäisi sitä, että Suomessa voidaan päättää, mikä laji on riistalaji ja mikä ei.

Hiljattain koolla ollut hanhinyrkki eli valkoposkihanhityöryhmä tarkasteli ratkaisuvaihtoehtona myös metsästyslain muutosta siten, että valkoposkihanhen ampuminen poikkeusluvin sallittaisiin metsästyslaissa.

Ryhmän raportin mukaan se tarkoittaisi käytännössä lajin säätämistä riistalajiksi, ”mutta koska kyse on lintudirektiivin nojalla suojellusta lajista, valkoposkihanhi tulisi rauhoittaa ympärivuodeksi. Valkoposkihanhen metsästys ei olisi siten mahdollista, vaan kyse olisi samasta menettelystä kuin luonnonsuojelulaissa eli poikkeusluvilla ampumisesta.”

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo Demokraatille, että tulkinta on nyt ympäristöministeriössä ollut se, että valkoposkihanhea ei saa hyödyntää ravintokäytössä, mikäli se on ammuttu poikkeusluvalla.

– Mutta tulkinta olisi aivan hyvin voinut olla myös se, että saa. Omasta mielestäni ne pitäisi hyödyntää, Jari Leppä sanoo.

Leppä: 3 reunaehtoa, kun lakia muutetaan.

Leppä heittääkin palloa ympäristöministeriöön päin.

– Kun se on tällä hetkellä ympäristöministeriön puolella, siellä pitää tietysti liikkua ja katsotaan se yhteensopivuus luonnonsuojelulain ja metsästyslain osalta, että mikä on järkevää. Sitä työtä on nyt alettu tekemään, Leppä kertoo.

Jos valkoposkihanhen ampuminen poikkeusluvin sallittaisiin metsästyslaissa, kuten hanhinyrkki näki raportissaan mahdolliseksi, raportin mukaan siitä seuraisi merkittävä ongelma. Se olisi se, että valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen korvaaminen vaarantuisi tai ainakin niiden maksaminen keskeytyisi todennäköisesti useaksi vuodeksi.

Tämä tuo jälleen lisää vaikeuskerrointa asiaan.

Jari Leppä sanoo, että kun lainsääsdäntöuudistusta tehdään, on huomioitava kolme reunaehtoa. Ne ovat elinkeinon eli tässä tapauksessa maanviljelyn suojelu, se että hanhia pitää voida metsästää ja kolmanneksi se, että hanhia pitää voida hyödyntää.

– Näiden asioiden välillä asiat pitää ratkaista, Leppä sanoo.

Hän tarkentaa, että tässä tapauksessa elinkeinon suojelu tarkoittaisi myös sitä, että korvausten maksaminen ei keskeytyisi.