On kerrottu, että poliisi ei kirjannut viime ja toissa vuonna yhtään rikosepäilyä tällä nimikkeellä. Törkeästä luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan aina vankeutta. Asteikko on minimissään 4 kuukautta ja maksimissaan 4 vuotta.

Demokraatti tiedusteli sähköpostitse oikeusministeri Leena Meren (ps.) kantoja luonnonsuojelurikosten tai ympäristön turmelemisen rangaistavuuteen yleisellä tasolla.

– Pidän itse tärkeänä, että erityisen törkeistä ympäristörikoksista voidaan tuomita riittävän ankaria seuraamuksia. Tässä mielessä askel oikeaan suuntaan on uusi ympäristörikosdirektiivi, jonka mukaan erityisen vakavista ympäristörikoksista tulee säätää kahdeksan vuoden enimmäisrangaistus.

SUURILTA osin OM:n virkakunnan toimesta laadituissa vastauksissa Demokraatille muistutetaan, että EU:ssa annettiin keväällä uusi ympäristörikosdirektiivi, jolla pyritään tehostamaan ympäristörikosten torjuntaa unionissa.

Oikeusministeriössä on menossa direktiivin täytäntöönpanon valmistelutyö. Ympäristörikosdirektiivistä seuraa useita muutostarpeita rikoslain ympäristörikoksia koskeviin säännöksiin sekä muun muassa oikeushenkilölle määrättävää yhteisösakkoa koskevaan sääntelyyn.

Ympäristörikosdirektiiviin sisältyy muun muassa velvoite säätää ankarampia seuraamuksia direktiivin mukaisista teoista, joista aiheutuu erityisen vakavia vahinkoja ympäristölle:

– Enimmäisrangaistuksen tulisi olla vähintään 8 vuotta, jos tällainen rikos aiheuttaa kooltaan tai ympäristöarvoltaan huomattavan ekosysteemin taikka suojelualueella olevan elinympäristön tuhoutumisen tai niihin kohdistuvaa laajalle levinnyttä ja huomattavaa, joko peruuttamatonta tai pitkäkestoista vahinkoa tai ilmaan, maaperään tai veden laatuun kohdistuvaa laajalle levinnyttä ja huomattavaa, joko peruuttamatonta tai pitkäkestoista vahinkoa, ministeriöstä vastataan.

KUTEN mainittu törkeän luonnonsuojelurikoksen enimmäisrangaistus on Suomessa neljä vuotta vankeutta, kun taas törkeästä ympäristön turmelemisesta voidaan tuomita enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus.

– Oikeushenkilön rangaistusvastuun ohella menettämisseuraamus, kuten rikoshyödyn menettäminen, voi olla rikoksentekijälle tosiasiallisesti varsin huomattava seuraamus ympäristöä vahingoittavasta laittomasta menettelystä. Huomiota voidaan varmasti kiinnittää esimerkiksi kiinnijäämisriskin lisäämiseen ja tietoisuuden levittämiseen ympäristöön kohdistuvista rikoksista, OM:stä vastataan.

Meri toteaa itse, että lainsäädännöllisissä toimissa oikeusministeriön toteuttavan hallitusohjelmaa ja sen ulkopuoliset esitykset tulee neuvotella erikseen hallituksessa.

DEMOKRAATTI kysyi myös, olisiko ympäristörikosten talousrikosluonnetta otettava paremmin ja kovemmin seurauksin huomioon sekä onko vaarana, että luonnonsuojelurikokset eivät ole riittävällä tavalla sanktioituja ajatellen vastuun ulottumista ja tuntuvuutta isojen yrityksien kohdalla.

Ministeriön vastauksen mukaan sekä törkeän luonnonsuojelurikoksen että törkeän ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön mukaisesti teko voi jo nyt tulla perustekomuotoa ankarammin rangaistavaksi, jos teossa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

– Myös rikoksen tekeminen erityisen suunnitelmallisesti on tällainen niin sanottu kvalifiointiperuste.

EU:n tuore ympäristörikosdirektiivi edellyttää ministeriön mukaan muutoksia oikeushenkilölle määrättävän sakon sääntelyyn.

– Direktiivin velvoitteet johtavat sen alaan kuuluvien rikosten kohdalla oikeushenkilölle määrättävän sakon enimmäismäärän huomattavaan korottamiseen. Oikeusministeriön asettaman työryhmän tehtävänä on arvioida, miten direktiiviin sisältyvät, oikeushenkilölle määrättävää sakkoa koskevat velvoitteet on mahdollista toteuttaa muuttamalla oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevan rikoslain 9 luvun sääntelyä. Työryhmä arvioi tässä yhteydessä oikeushenkilölle määrättävän sakon eli yhteisösakon asteikon muuttamista yleisesti liikevaihtoon perustuvaksi, ministeriö kertoo.