“Itse olen laittanut panokseni siihen, että en katkeroidu ja keksin itselleni merkityksellisen elämän, sen jälkeen, kun ymmärsin, että en tule enää saamaan työtä.”

Valonen kirjoittaa kokemuksestaan blogissaan. Hän kertoo saavansa työmarkkinatukea ja tekevänsä niin kuin käsketään.

“Käyn päivittäin läpi avoimia työpaikkoja, vaikka se turhauttaa (ja on aivan turhaa). Haen sopivia, mutta hirveän innostunut hakija en voi olla, koska se, että ”emme nyt päätyneet sinuun” ottaa vielä pitkänkin ajan jälkeen voimille.”

Valonen sanoo, ettei työttömän vapaa ole sama kuin työssä olevan vapaa-aika.

“Työttömällä on loputtomiin aikaa, mutta ei ole rahaa eikä sitä myötä mahdollisuutta tehdä juuri mitään. Mielikuvituskaan ei lannistavassa tilassa toimi, ei keksi mitään tekemistä. Koska ihminen on luotu tekemään, se on uuvuttavaa ja lisää toimettomuuden kierrettä.”

Valosen mukaan työtön on myös yksin, koska työyhteisöä ei ole. Ihmisillä on myös merkillisiä kuvitelmia työttömästä.

“Menee hirvittävästi voimia selvittää itselleen, että on se sama osaava ihminen kuin aikaisemminkin. Jotkut eivät koskaan pääse tuosta yli ja oman arvon tunto on lopullisesti poissa.”

Valonen kertoo myös oman mielipiteensä niistä työssä käyvistä ja eläkeläisistä, jotka arvostelevat työttömiä.

“Ajattelen jeesusmaisesti, että pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä sanovat tai kirjoittavat. Jos ei ole kokemusta työttömyydestä, varsinkaan pitkäaikaisesta, ei ole mitään mahdollisuutta tajuta mitä se merkitsee, ja sitten vaan sanotaan ja kirjoitetaan ihan mitä sattuu.”