Suomalaislukijat ovat kiihtyvällä tahdilla löytäneet tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin uudeksi suosikikseen. Asiassa on varmaan auttanut se, että hän kirjoitti toistaiseksi parhaan Osasto Q -romaaninsa heti sarjan alkuun. Vuonna 2007 alkukielellä ilmestynyt ja 2012 suomennettu “Vanki” oli hiuksianostattava kidnappaustarina, jota kaltaiseni klaustrofobiset ihmiset lukivat masokistisella nautinnolla.

Viides Osasto Q:n omalaatuisesta kolmikosta kertova romaani “Poika varjoista” ilmestyi odotettuna suomeksi tämän kesän alussa. Vastarannankiiskiytymiseen taipuvainen rikostutkija Carl Mörck ja hänen apurinsa, syyrialaispakolainen Assad ja boheemi vauhtimimmi Rose ovat säilyttäneet kontroversiaalisen charminsa. Kerronta imee yhä puoleensa ihan omanlaisellaan adlerolsenilaisella irtonaisuudella.

Selvittämättä jääneiden rikosten erikoisyksikkö Osasto Q saa nyt eteensä kehitysyhteistyöministeriön virkamiehen katoamisen. William Stark on ollut työssään täsmällinen osastosihteeri, joka hävisi palattuaan tarkastusmatkalta Kamerunista 2008, noin kolme vuotta ennen kirjan reaaliaikaa.

Toisessa tarinahaarassa seurataan 15-vuotiaan romanikerjäläispoika Marcon kujanjuoksua. Tämä klaaninsa sääntöjä ja perinteitä vastaan kapinoiva vesseli haluaa päästä irti pikkurikollisesta elämäntavasta, ja joutuu siksi yhteisönsä vainoamaksi. Paetessaan vainojiaan hän osuu karmaisevalla tavalla myös William Starkin kohtalontielle.

Poika varjoista käynnistyy viipyilevänä, jopa vetelehtivästi. Juonihaarat kohtaavat, kun kirjassa on edetty ensimmäinen kolmannes. Siitä trilleri lähtee lentoon. Q-trio alkaa pikku askelin päästä  paremmin ja paremmin jyvälle Starkin mysteeristä. Samalla he myös tulevat koko ajan lähemmäs vikkeläliikkeistä Marco-poikaa, jonka ymmärtävät olevan avainhenkilöitä Starkin kohtalon selvittämisessä.

Adler-Olsen vakiinnuttaa tällä kirjalla asemaansa Pohjolan ehkä viihdyttävimpänä rikoskirjailijana. Julmien rikosten ja huumoria hersyvän kerronnan yhdistäminen on taitolaji, jonka Adler-Olsen hallitsee aika suvereenisti.

“Kansan temppeli” tanskalaisittain

Jos ovat Jussi Adler-Olsenin kirjat verbaliikaltaan reippaita, niin Michael Katz-Krefeld on lukemistani tanskalaisdekkaristeista hymyttömin. Totisuus johtuu kaiketi siitä, että nyt kolmanteen osaan ehtineen romaanisarjan päähenkilöä painaa suuri murhe. Tämä ex-poliisi on menettänyt puolisonsa Evan raakalaismaisen murhan uhrina, ja tuo rikos on yhä selvittämättä.

Evan tappajan esiin kaivaminen on Ravnin eli Thomas Ravnsholdtin ajatuksissa  päällimmäisenä läpi trillerisarjan, mutta siinä sivussa hän ajautuu myös keskelle suuren luokan rikosvyyhtejä.

“Lahkon” ytimessä on nimensä mukaisesti uskonnollinen yhteisö, jolla on samoja piirteitä kuin pastori Jim Jonesin johtamalla Kansan temppeli -yhteisöllä, joka päätyi keulakuvansa yllyttämänä joukkoitsemurhaan Guyanan Jonestown-siirtokunnassaan vuonna 1978.

Jonesin yhteisö on kiehtonut skandidekkareissa ennenkin, sillä Henning Mankellin aivan parhaisiin romaaneihin kuulunut “Ennen routaa” (2002) linkittyi myös Kansan temppeliin. Uskonnollisiin liikkeisiin ja fanatismin eri muotoihin ovat Mankellin pohjoismaisista kollegoista tarttuneet muun muassa Åsa Larsson, Jo Nesbö ja viimeksi Jussi Adler-Olsen.

Katz-Krefeldin Lahko-kirjan alussa Ravn on jälleen tuuliajolla, kunnes saa toimeksiannon rikkaalta teollisuusjohtajalta. Tämä haluaa yhteyden välit sukuun katkaisseeseen poikaansa. Poika, Jacob Mesmer, on hyljännyt maallisen elämän ja johtaa Kööpenhaminan liepeillä viljelyskommuniissa elävää hurmahenkistä yhteisöä. Tämä joukko palvoo johtajaansa sokeasti ja on valmis vaikka mihin  – kuten Ravn saa pian huomata.

Lahko on aika suoraviivainen ja selkeäpiirteine trilleri, jossa syyllisestä ei ole epäselvyyttä vaan pikemminkin siitä, mihin tämä on hurmostiellään matkalla. Se valaistuu lopussa ja täytyy sanoa, että jkirjan kierrokset nousevat varsin infernaalisiksi,  kirjaimellisesti. Pimeyden ydin paistaa paljaana.

Loppukäänteissä Ravn pääsee pykälän eteenpäin vaimonsa murhan selvittämisessä, kun saa kontaktin varsinaisen emärosmon kanssa. Siitä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa kirjaa.