Poliisi palauttaa ennätysmäärän turvapaikanhakijoita – alkuvuonna lähti 28 joka arkipäivä

Kuva: helsingin poliisilaitos
Osa turvapaikanhakijoista ovat päätyneet palautuslennoille vapaaehtoisesti.

Poliisi valmistautuu palauttamaan tänä vuonna ennätysmäärän kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Poliisi on jo tammi–helmikuun aikana poistanut Suomesta lähes 1 200 kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliisi on poistanut maasta joka arkipäivä noin 28 kielteisen päätöksen saanutta. Viime vuonna poliisi palautti yhteensä 3 180 poistamispäätöksen saanutta.

Palautusten määrän odotetaan kiihtyvän entisestään, sillä Maahanmuuttovirasto on arvioinut, että kaksi kolmasosaa viime vuonna saapuneista yli 32 000 turvapaikanhakijasta saa kielteisen päätöksen.

Poliisin mukaan on kuitenkin vielä liian varhaista arvioida, kuinka moni joudutaan palauttamaan pakolla ja kuinka moni lähtee vapaaehtoisesti. Ensisijaisesti suositaan hakijoiden omaehtoista paluuta kotimaahan.

Nopeat palautukset tärkeitä turvallisuuden takia

Poliisin tavoitteena on, että turvapaikanhakijan maasta poistuminen toteutetaan tehokkaasti ja palautukset tehdään viipymättä.

– Sisäisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen säilymisen kannalta on erittäin tärkeää, että palautukset saadaan tehtyä viipymättä, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo.

Hän lisää, että päätökset on pantava toimeen ripeästi myös ulkomaalaisen suojelemiseksi esimerkiksi järjestäytyneeltä rikollisuudelta.

Viime vuonna kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautuksiin kului noin kolme miljoonaa euroa. Tänä vuonna summa tulee kasvamaan.

– Varovaisesti arvioiden kaksinkertaisesti, mahdollisesti jopa kolminkertaisesti. Sitä on kuitenkin vaikea arvioida, sillä se riippuu kielteisten päätösten saaneiden määrästä, sanoo poliisitarkastaja Jukka Hertell.

Keskimäärin palautuskustannukset henkilöä kohden ovat olleet noin 1 000 euroa, mutta summat vaihtelevat muun muassa etäisyyksien ja palautustavan mukaan. Poliisitarkastaja Mia Poutasen mukaan lähtökohta on aina se, että palautettava maksaa matkansa itse, jos hänellä on rahaa. Muussa tapauksessa yhteiskunta maksaa matkat.

Kaikkia ei pystytä palauttamaan

Suomesta pystytään poistamaan vuosittain noin 60–70 prosenttia palautuspäätöksen saaneista. Vastaava luku on koko Euroopassa keskimäärin noin 40 prosenttia. Lähtökohta on aina se, että kun ulkomaalainen saa maastapoistamispäätöksen, hänen pitää noudattaa päätöstä ja poistua maasta itse. Tällöin hänen olinpaikastaan ei jää viranomaiselle tietoa.

Poliisi varautuu myös siihen, että kaikkia kielteisen päätöksen saaneita ei pystytä palauttamaan.

– On ryhmä palautuspäätöksen saaneita, jotka lähtevät sisärajojen kautta muualle Eurooppaan tai jäävät oleskelemaan Suomeen laittomasti ja ovat viranomaisilta piilossa, Poutanen kertoo.

Poutasen mukaan olisikin tärkeää, että maahan ei jää oleskelemaan ihmisiä, jotka joutuvat olemaan maan alla.

– Laittomasti maassa olevilla on suuri riski syrjäytyä ja ajautua tekemään rikoksia elääkseen sekä joutua rikollisryhmien hyväksikäyttämäksi, Poutanen sanoo.

Poutasen mukaan ryhmien kasvaessa suuriksi heistä voi aiheutua riskejä myös sisäiselle turvallisuudelle.

Viivi Salminen/STT

Suomen suurimman sairaanhoitopiirin pomon synkkä varoitus: ”Jos 75 prosenttia potilaista lähtee, silloin lähtee myös merkittävä osa lääkäreistä”

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on rakennettu Suomessa kuin Iisakin kirkkoa. Kahden hallituskauden mittaiseksi venyneen ja kertaalleen kaatuneen soten hidas eteneminen on hämärtänyt sen, että uudistuksen vallankumouksellisin elementti valinnanvapaus on iältään vasta puolivuotias. Useiden terveydehuollon asiantuntijoiden mielestä valinnanvapauteen liittyvien lakien valmistelu on ollut kiireellisyydessään ja asiantuntemattomuudessaan lähinnä katastrofi.

Suomen suurimman sairaanhoitopiirin Husin toimitusjohtaja Aki Lindén pitää valmistelua sellaisena, ettei usko lakiluonnosten päätyvän nykymuodossaan lainsäädäntöön.

– Niitä ei voi viedä lainsäädäntöön, koska en usko, että hallitus haluaa romuttaa keskussairaalat, Lindén sanoo.

Lakiluonnoksia ovat Lindénin mukaan sorvanneet ihmiset, jotka eivät tunne terveydenhuollon palvelutuotannon logiikkaa. Käytännön osoitus tästä on muun muassa valinnanvapauteen liittyvien palveluseteleiden ulottaminen erikoissairaanhoidon alueelle. Lindénin mukaan se saisi aikaan markkinahäiriön, koska erikoissairaanhoidon ammattilaisia on jo nyt niukasti ja heidän kouluttamisensa on hidasta.

Ei tarvitse olla yöllä tappelemassa kolaripotilaiden hengestä, kun saa siististä työstä kaksinkertaisen tilin.

Julkisella sektorilla työskentelevien lääkäreiden odotetaan menettävän soten myötä myös oikeutensa sivutöihin yksityisellä sektorilla.

– Joensuun, Porin tai Lahden kokoisissa keskussairaaloissa tarvitaan vähintään kahdeksan ortopedia, jotta ympärivuorokautinen päivytys voidaan toteuttaa kohtuullisella ylityömäärällä. Jos ortopedeista kolme lähtee tekemään tekonivelleikkauksia yksityiselle puolelle, systeemi kaatuu.

Lindénin mukaan lääkäreitä rekrytoidaan yksityiselle puolelle jo nyt myös Husista. Hän ymmärtää houkutuksen olevan suuri.

– Ei tarvitse olla yöllä tappelemassa kolaripotilaiden hengestä, kun saa siististä työstä kaksinkertaisen tilin.

Lindénin mukaan rahaa, mitä on aikaisemmin käytetty yhteiskunnalliseen palveluntuotantoon, viedään nyt markkinoille. Lakiluonnoksissa jopa 15 prosenttia terveydenhuollon palveluista pitäisi ulkoistaa, mikä tarkoittaisi käytännössä 75 prosenttia potilaista.

Pieni vähemmistö paljon hoitoa tarvitsevista potilaista aiheuttaa suurimman osan kustannuksista.

– Jos 75 prosenttia potilaista lähtee, silloin lähtee myös merkittävä osa lääkäreistä ja sairaalan toiminta vaarantuu.

Muodostettavien maakuntien liikelaitokset, kaksitoista laajan päivystyksen keskussairaalaa, eivät lakiluonnosten mukaan saa kilpailla asiakkaiden omilla rahoillaan ostamista palveluista. Julkisten liikelaitosten harteille jäisi pahimmassa tapauksessa henkilökuntapulan lisäksi vain vaikeimmin sairaat asiakkaat. Tämä saattaisi siirtää suomalaista terveydenhuoltoa vakuutusperusteiseksi.

Lue lisää Demokraatin viikkolehdestä 19.1.

Hallituksen leikkausten satoa: Oulun yliopistossa 100 potkuluupin alle

Kuva: lehtikuva / jukka ritola

Oulun yliopisto aloittaa yhteistoimintaneuvottelut, jotka eivät koske opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Arvioitu henkilöstön vähennystarve on enintään 70 henkilötyövuotta, ja mahdolliset toimenpiteet voivat koskea enintään sataa työntekijää.

Yliopisto tavoittelee toimilla vuositasolla kolmen miljoonan euron säästöjä vuoden 2018 loppuun mennessä. Neuvottelut koskevat muun henkilöstön henkilöstöryhmään kuuluvia työntekijöitä kaikissa yliopiston yksiköissä, yhteensä noin 900:a henkilöä.

Yliopisto kertoo, että Suomen hallituksen leikkausten takia Oulun yliopiston rahoitus vähenee tänä vuonna viime vuoteen verrattuna 2,8 miljoonaa euroa. Vuodelle 2016 rahoitus väheni edellisestä vuodesta 4,8 miljoonaa euroa, joten leikkaukset vuosina 2015–2017 ovat olleet yhteensä 7,6 miljoonaa euroa.

Teknologiabarometrista kylmäävät tulokset – Pron Malinen: ”On olemassa valtava riski, että tämä iskee vielä lujaa”

Kuva: Kari Hulkko

Teknologiabarometrin mukaan Suomen tutkimuspanostukset ovat jäämässä pahasti jälkeen kilpailijamaista. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malisen mukaan viimeistään näiden tulosten tulisi toimia herätyskellona yksityiselle ja julkiselle sektorille. Kovan kansainvälisen kilpailun keskellä Suomella ei ole varaa tinkiä panostuksista osaamiseen, tutkimukseen ja kehitystyöhön.

Tänään julkaistun Teknologiabarometrin mukaan Suomen tutkimuspanostukset ovat romahtaneet kahdessa vuodessa verrattuna kilpailijamaihin. Samaan aikaan kun Suomessa panostukset pienenevät, panostavat esimerkiksi Ruotsi ja Tanska entistä enemmän tutkimus- ja kehitystyöhon.

– Teknologiabarometrin tulokset ovat suorastaan järkyttäviä. Suomen kilpailukyky on erittäin riippuvainen vahvasta osaamisesta ja korkean teknologian tuotannosta. Tutkimus- ja kehitystyön panostusten hiipuminen niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan, puuskahtaa Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen

Ei Suomi puulusikoita vuolemalla pärjää.

– Tutkimuksen mukaan investoinnit ovat olleet alamäessä jo vuodesta 2012. On olemassa valtava riski siitä, että tämä tulee iskemään vielä lujaa meidän mahdollisuuksiimme globaalissa kilpailussa. Ei Suomi puulusikoita vuolemalla ja alkutuotannolla pärjää. Me tarvitsemme huippuosaamista, innovaatioita ja niiden muuttamista kaupallisiksi tuotteiksi, Malinen jatkaa.

Ammattiliitto Pro katsoo että pitkässä juoksussa suomalaisten työpaikkojen tulevaisuus on täysin riippuvainen siitä että Suomessa panostetaan jatkossa entistä enemmän koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen. Korkeaa osaamista ja uusia innovaatioita syntyy vain määrätietoisen ja pitkäjänteisen työn kautta.

Kilpailukykysopimuksella ja nollaratkaisulla Suomi ottaa muita maita kiinni kilpailukyvyssä, mutta osaamispohjan samanaikainen rapauttaminen vuorostaan syö kilpailukykyä. Osaamisen heikentymisellä tulee olemaan erittäin pitkäkestoiset ja vahingolliset vaikutukset koko kansantaloudelle.

– Hallituksen on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin suunnan muuttamiseksi. Lisäksi yrityksiltä kaivataan vahvaa lisäpanostusta omaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Uudet teknologiat, kuten digitalisaatio, eivät anna yhtään varaa jäädä osaamisessa takamatkalle. Näin on valitettavasti jo käynyt robotiikkaan investoimisen osalta. Jos suomalaiset yritykset eivät pärjää kansainvälisessä kilpailussa, ei näillä pian ole enää mitään millä työllistää tai maksaa osinkoja, Malinen sanoo.

Keskustelua aiheesta

Yli kolmannes Euroopan maaympäristöjen luontotyypeistä uhanalaisia

Kuva: Nora Vilva

Ensimmäinen Euroopan laajuinen habitaattien eli luontotyyppien uhanalaisuusarviointi on saatu päätökseen.

Arviointi kattaa 490 habitaattityyppiä 35 maan alueella ja siihen osallistui yli 300 eurooppalaista asiantuntijaa.

Yli kolmannes maaympäristöjen habitaateista on uhanalaisia. Kaikkein uhanalaisimpia ovat suot, arvioiduista suohabitaateista lähes kaikki sijoittuivat uhanalaisiin luokkiin EU:n alueella.

Lähes puolet järvien, jokien ja rannikoiden habitaateista arvioitiin uhanalaisiksi. Metsähabitaattien tila oli jossain määrin parempi, mutta niistäkin reilu neljännes arvioitiin uhanalaisiksi. Merihabitaateista reilu neljännes arvioitiin uhanalaisiksi ja noin puolet jäi puutteellisesti tunnetuiksi.

Euroopan habitaattien tilaa uhkaavat monet tekijät. Maankäytön muutokset kuten perinteisten laidunnuskäytäntöjen loppuminen, ojitukset ja rakentaminen sekä saasteet ja vieraslajit ovat merkittäviä uhkatekijöitä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on jo havaittavissa joidenkin habitaattien kohdalla ja vaikutusten odotetaan kasvavan. Merihabitaateilla saasteet, rehevöityminen, kalastus ja rannikoiden rakentaminen ovat yleisimpiä uhkatekijöitä.

Euroopan habitaattien punainen kirja on täysin uusi työkalu habitaattien tilan tarkastelulle. Se on Euroopan laajuinen katsaus eikä korvaa alueellisia, kansallisia arviointeja. Katsaus kattaa paljon suuremman määrän habitaatteja kuin EU:n luontodirektiivi ja auttaa EU2020 Biodiversiteettistrategian täytäntöönpanossa.

Dosentti Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta toimi Euroopan habitaattien uhanalaisuusarviointiprojektin suohabitaattien työryhmän johtajana.

Arviointi suoritettiin Euroopan komission rahoittamassa hankkeessa, jota koordinoivat Wageningen Environmental Research (Hollanti), International Union for Conservation of Nature (IUCN) ja NatureBureae (Iso-Britannia) sekä konsultit Susan Gubbay ja John Rodwell.

Keskustelua aiheesta

Jutta Urpilainen puhuu rukousviikolla suomalaisesta uskosta

Kuva: Kari Hulkko

Hämeenlinnan kristilliset seurakunnat viettävät yhdessä ensi sunnuntaina 22. tammikuuta kristittyjen ykseyden rukousviikon tilaisuutta Hämeenlinnan kirkossa.

Suomi100 – suomalainen usko tilaisuuden juhlapuheen pitää kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.).

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan osuu myös reformaation 500-vuotismerkkivuosi. Kansankielinen Raamattu oli reformaation tärkeimpiä hedelmiä.

Ekumeenisella rukousviikolla seurakunnat tiedostavat erityisesti, että yhteisiä asioita on enemmän kuin erottavia ja että yhteinen todistus uskosta ja kärsivien auttaminen on paras viesti maailmalle.

Presidentti Sauli Niinistö sanoo antamassaan ekumeenisen rukouspäivän julistuksessa: ”Kiitollisina kansakuntamme vapaudesta rukoilemme rauhaa ja sovintoa oman kansamme keskuuteen ja koko maailmaan.”

Ekumeeninen rukousviikko muodostaa maapallon ympäri ulottuvan rukousketjun. Kaikkialla maailmassa rukoillaan samaan aikaan 18.–25. tammikuuta kristittyjen ykseyden puolesta yhteisten tekstien pohjalta.

Ekumeenisen rukousviikkoperinteen katsotaan alkaneen Yhdysvalloista. Suomessa rukousviikkoa on vietetty 1950-luvulta alkaen, mutta säännöllisen viettämisen lasketaan alkaneen vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seurakunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus.

Tilaisuus alkaa Hämeenlinnan kirkossa 22.1. kello 18.