Entinen kaupunkikeskusta on muuttunut monin paikoin aneemiseksi tyhjien liiketilojen kokoelmaksi. Kiinteistösijoittajat pyrkivät vielä pitämään kiinni kynsin ja hampain liiketilojen vuokratasosta, mutta yrittäjät äänestävät jaloillaan tai lopettavat tyystin toimintansa.

Jyväskylässäkin voidaan sanoa keskustan voivan heikonlaisesti. Ja asiaan kiinnitti taannoin huomiota lehtikirjoituksessaan jopa itse kaupunginjohtaja. Ymmärtäähän sen, kun kaupungintalo sijaitsee keskellä kylää paraatipaikalla, josta voi seurata miten kaupunkimme ydin keskustalla menee.

Syitä kehitykseen on monenlaisia, ilmiö tunnetaan laajalti maamme rajojenkin ulkopuolella. Kotikaupungissamme eräs tärkeä tekijä on suurten kaupallisten toimijoiden dominoiva rooli, joka ulottaa vaikutuksensa aina poliittiseen päätöksentekoon asti. Pienten toimijoiden on usein vaikeaa, jos ei mahdotontakin, kilpailla suurten kanssa. Automarketeissa väki virtaa ja kiiruhtaa tarjousten perässä. Ja pikkuliikkeet saavat laittaa lapun luukulle.

On mielenkiintoista havaita myös se, että kaupungissamme suuremmat liiketoimijat eivät ole valmiita (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) vaaliaikanakaan antamaan poliittisille toimijoille muutamaa parkkiruutua vaaliteltoille. Niin paljon pelätään poliittista leimautumista. Eikö olisi melko yksinkertainen ja helppo tapa kantaa yhteiskuntavastuuta – hölläten kiristävää kravaattia ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaaliaikana – väristä ja joukkueesta riippumatta, antaa laittaa teltta kentän laitamille muutamaksi tunniksi? Kun siihen ei olla valmiita, annetaan mielestäni omituinen viesti kansalaisille siitä, onko yhteisten asioiden hoitaminen yleensä suotavaa ja kannatettavaa.

Siitäpä johtuikin mieleeni, että esimerkiksi länsirannikolla maassamme meno on kovin erilaista. Yrittäjät tunnustavat väriä, jopa punaista tai punertavaa sellaista muista väreistä puhumattakaan. Siellä ei asiaa pidetä mitenkään omituisena, päinvastoin.

Sosialidemokraateilla on paljon annettavaa yrittäjille. Kun asia sanotaan suoraan, Suomeen on syntynyt ”yrittäjäköyhälistö”, joka hädin tuskin tulee toimeen, korona-aikana ei oikeastaan ollenkaan. Näistä pienistä toimeentulon rajalla rimpuilevista yrittäjistä on pidettävä huolta, heitä on tuettava. Olemmehan työn ja oikeudenmukaisuuden puolue. Työstä pitää saada palkka ja palkalla tulla toimeen. Näin on myös yrittäjän kohdalla. Ja näissä pienissä yrittäjissä asuu valtavan suuri potentiaali myös työllistäjinä, jos työpaikkojen luominen tehdään pienille yrittäjille mahdolliseksi. Unohtamatta työntekijän oikeuksia. Asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois. Tarvitaan vain rohkeutta ja näkemystä asioiden eteenpäin viemiseksi.

Kirjoittaja on  SDP:n kuntavaaliehdokas Jyväskylästä