Britannian Brexit-leirin johtajien joukkopako vastuusta kiteytti sen, mistä populismissa on kyse: lupauksista, joita ei ole koskaan tarkoitus toteuttaa. Populistipoliitikon viesti äänestäjille on sama kuin rikollisjengin johtajan viesti koulusta pudonneelle nuorelle. Tarjolla ei ole paikkaa yhteiskunnan jäsenenä, vaan symbolinen mahdollisuus kostaa, ja kokea siten olevansa kunnioitettu.

Britannia on ollut yksi EU:n suurimmista hyötyjistä, ja kritisoitu politiikka ei ole ollut EU:n vaan maan hallituksen aikaansaannosta. Yhdysvaltalaiset faktantarkistajat ovat todenneet 78 prosenttia Donald Trumpin lausunnoista valheiksi. Suomessa ulkoministeri kirjoittaa dadaistisia tekstejä vihreistä kuplista aina, kun hallitus tekee hänen puolueensa äänestäjille epämiellyttäviä päätöksiä.

Mitä toisenlaiseen politiikkaan uskovien sitten pitäisi tehdä? Populistit itse määrittelevät suunnan vastakohdaksi elitismin tai teknokratian. Olen eri mieltä. Populismin vastakohta ei ole elitismi vaan idealismi, jonka perustana on koston sijaan arvoihin perustuva pyrkimys muuttaa maailmaa. Kaikki ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon liittyvät, onnistuneet poliittiset uudistukset ovat ponnistaneet juuri siitä, parempaan maailmaan viisaasti pyrkivästä idealismista.

Populismin kasvualusta on siellä, missä suuri joukko ihmisiä kokee jääneensä syrjään. Sitä ei voi voittaa hiljentämisellä tai väittelyllä, vaan tarjoamalla parempaa: toteuttamiskelpoisen vision yhteiskunnasta, missä ihmisillä on taustasta riippumatta mahdollisuus tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi. Pahimmillaan populismin nousu romuttaa länsimaiden tärkeimpinä pitämät arvot. Parhaimmillaan se pakottaa muut poliittiset voimat toimimaan paremmin.