– Valtakunnansovittelija (Vuokko )Piekkala toimii tässä kiistassa suhteellisen hitaasti. Hän voisi ottaa avukseen samanlaisen elimen kuin vuonna 2007. Varmaan nyt löytyisi joku Pelkosta vastaava arvovaltainen ja puolueeton taho terveydenhuoltopuolelta, joka voisi olla siinä puheenjohtajana.

Myös perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindénin (sd.) esiin nostama potilasturvalaki muistuttaa vuoden 2007 hoitajalakosta. Tuolloin Matti Vanhasen (kesk.) porvarihallitus ajoi läpi väliaikaisen potilasturvalain opposition SDP:n ja Vasemmistoliiton vastustuksesta huolimatta.

Koskisen mukaan laki rajoitti silloin ja rajoittaisi myös nyt perustuslailla turvatun yhdistymisvapauden piiriin kuuluvaa lakko-oikeutta.

Vuoden 2007 potilasturvalakia koskeva esitys sisälsi Koskisen mukaan suoran uhkasakon työmääräyksestä kieltäytyville työtaistelun osallistujille. Esitystä muutettiin perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta.

– Lähtökohtaisesti oli selvää, että heille määrätään uhkasakko mutta se muuttui eduskuntakäsittelyssä sellaiseksi, että uhkasakko voidaan määrätä. Muutos lievensi lakiesityksen mahdollista työtaisteluoikeuden vastaisuutta. Samalla laista tuli epämääräisempi.

Tehy ja Super ovat kuntatyönantajien (KT), aluehallintovirastojen ja ministeriön kanssa eri käsityksessä lakkorajoihin kirjatun suojelutyön riittävyydestä. Ministeriön mukaan suojelutyön tekijöitä ei ole tarpeeksi. Järjestöjen mukaan puutteet johtuvat työnantajan laiminlyönneistä. Osansa on myös alkuvaiheen kommunikaatio-ongelmilla.

Suojelutyön piiriin kuuluvat hätätapausten ohella muun muassa syöpähoidot. Koskisen mukaan Tehy ja Super ovat poimineet suojelutyön mitoituksen suoraan vuoden 2007 potilasturvalaista.

– Sanamuodot ovat samat kuin vanhassa potilasturvalaissa. Nyt suojelutyötä ehkä vaaditaan enemmän.

– Ei-kiireellistä hoitovelkaa on pandemian jäljiltä paljon. Voi olla, että nyt haluttaisiin tehdä mahdollisimman paljon sen eteen, ettei hoitovelka enää kasvaisi.

Myös tapa, jolla suojelutyö organisoidaan aluehallintoviraston toimivaltaan, on poimittu vanhasta potilasturvalaista. Koskisen mukaan käytäntö on kankea ja byrokraattinen.

– Kun olen keskustellut lääkäreiden kanssa, he ovat sanoneet, että neuvottelut suojelutyöstä sujuisivat paremmin työpaikoilla työnantajan edustajien ja järjestöjen kanssa kuin niin, että työnantaja esittää tarpeensa aluehallintovirastolle, joka ei ole itse työpaikoilla osallisena suojelutyön järjestämisessä mutta tekee siitä päätöksen.

Vuoden 2007 laissa puolueettoman tuomarin roolissa oli lääninhallitus. Lain luoma malli on muuten jäänyt elämään, mutta lakkautettujen lääninhallitusten tilalle on tullut aluehallintovirastot (avi).

– Työnantaja esittää suojelutyön tarpeen avi:lle, joka kuulee vastapuolta ja töihin kutsuttavaa ja tekee päätöksen. Sitten katsotaan noudatetaanko sitä vai ei. Ja jos ei noudateta, aloitetaan uusi prosessi. Jos ajattelee, että tapaukset ovat kiireellisiä, menettely on todella byrokraattinen siihen verrattuna, että asianomaiset sen itse järjestäisivät.

Koskisen käsityksen mukaan suurin osa työnantajien toteutumatta jääneistä suojelutyöhön liittyvistä pyynnöistä johtuu alkukankeudesta.

– On sanottu, että suojelutyö ei toimi. Molemmat järjestöt ovat sanoneet, että taustalla on kommunikaatio-ongelmia, jotka ovat ratkaistavissa. Asioista ei ole työnantajapuolelta kerrottu ajoissa eikä tilanteeseen ole valmistauduttu. Jos työnantaja hoitaa pyynnöt paremmin, potilasturvatyön vaikeudet voidaan ratkaista.

Perusoikeudet eivät ole hierarkisessa suhteessa toisiinsa. Koskisen mukaan oikeisto on ollut taipuvaisempi korostamaan perusoikeuksien vastakkainasetteluissa (kollisio) hengen ja terveyden suojaa lakko-oikeuden kustannuksella, vaikka he muitakin perusoikeuksia kunnioittavat. Vasemmisto taas on korostanut työtaisteluvapautta vaikka hekin pitävät silmällä muita perusoikeuksia. Koskinen pitää tulkintaperinteiden eroa puolueiden taustojen näkökulmasta luonnollisena.

Vasemmistoliitto on tälläkin kertaa ilmoittanut vastustavansa potilasturvalakia, jos sellainen eduskuntaan tuodaan. Samaa ovat ilmoittaneet myös monet SDP:n kansanedustajat. Koskinen pitäisi erikoisena, jos puolueiden rintamalinjat olisivat edelliskerrasta muuttuneet.

– On outoa, jos vasemmistoliitto ja SDP nyt hallituksessa ollessaan äänestävät saman asian puolesta. Onko tämä kysymys, jota vastustetaan oppositiossa mutta kannatetaan hallituksessa? Asiaan suhtautumisesta saisi siinä hieman huonon kuvan. Odottaisin, että tämä olisi periaatteellisempi kysymys.

Tehyn ja Superin tavoitteena oleva kunnianhimoinen usean vuoden palkkaohjelma toisi Koskisen mukaan toteutuessaan isoja muutoksia. Ohjelma voisi merkitä usean sadan euron korotusta Superiin kuuluvien lähihoitajien kuukausipalkkaan.

– Se tarkoittaisi muutamassa vuodessa lähes samaa palkkaa kuin mikä on erikoistuvilla lääkäreillä peruspalkka, jos he eivät saa muuta kuin normaalikorotukset.

– Jos yksi saa paljon, kuntapuolella sitä seurataan, Koskinen sanoo.

Lääkäreiden suurimmat palkat tulevat päivystyksistä, jotka lasketaan ylityöksi, Koskinen muistuttaa. Myös lääkäreiden peruspalkat ovat julkisella puolella koulutukseen nähden melko pieniä.

– He sanovat, ettei ylitöitä huomioida muillakaan aloilla palkkausta vertailtaessa.