– Soten tavoitteet peruspalvelujen parantamisesta ja palveluintegraatiosta ovat menneet nurinkurin. Monet roolit ovat valmistelussa vaihtuneet. Oikeistolainen valtiovarainministeri on nyt valmis antamaan rahaa palvelujen saatavuuden parantamiseen ja vasemmisto-oppositio on huolissaan menojen kasvusta. Reformiministerit jakavat iltaistunnoissaan miljardeja aidossa karnevaalitunnelmassa ollenkaan pohtimatta, mistä rahat otetaan, Lehtonen toteaa.

Hän kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön asettaman sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmään.

Hän pyörittelee eri tavoin hallituksen kaavaileman sote-uudistuksen kokonaiskustannuksia.

Erikoissairaanhoidon palveluostot yksityiseltä sektorilta vuonna 2015 olivat 296 miljoonaa euroa ja perusterveydenhuollon 221 miljoonaa euroa. Palvelusetelillä palveluja annettiin vain 11 milj. eurolla. Kun yksityisen terveydenhuollon osuudeksi ”valinnanvapaudesta” on Sipilän hallituksen mallissa laskettu 3050 miljoonaa euroa, pitäisi julkisen terveydenhuollon toimintaa sopeuttaa Lehtosen mukaan nykyisestä noin 2500 milj. eurolla, jotta kulut eivät kasva.

– Julkisen terveydenhuollon tehtävänä on kuitenkin valmiuden ylläpito ja vaikeiden sairauksien hoito. Oma arvioni on, että kustannusten sopeuttaminen on mahdollista enintään 20 % osalta ilman, että palvelujärjestelmä romuttuu. Lisäkustannukseksi jää näin 2 mrd euroa. Käytännössä sopeuttaminen terveydenhuollossa voi tapahtua vain henkilökustannuksia leikkaamalla. Koko 2,5 mrd euron summan säästö edellyttäisi n. 50 000 henkilön, lähinnä sairaanhoitajien ja lähihoitajien, irtisanomista julkiselta sektorilta, mikä tuskin onnistuu.

– Ajatellaanpa vaikka Turun terroritekoa taikka Raaseporin junaonnettomuutta. Ei noissa tilanteissa voida lähteä jakamaan asiakasseteliä loukkaantuneille, vaan ambulanssien ja leikkaustiimien on oltava saatavissa, kun tilanne on päällä. Valmiuden ylläpito maksaa käytännössä aina kuta kuinkin yhtä paljon riippumatta siitä, onko sairaalassa potilaita vai ei. Yhteiskunnan kokonaiskustannusten kannalta on kuitenkin järkevää hyödyntää sairaalan kapasiteettia myös kiireettömään hoitoon, koska muuten kiireellisen hoidon kustannus kasvaa tolkuttomasti.

Lehtosen mukaan rajallisten sopeuttamismahdollisuuksien lisäksi uusia kustannuksia valinnanvapausmallissa aiheuttaa palvelukysynnän kasvu, jota jo ensimmäiset asiakassetelipilotit osoittavat.

– Maltillinen arvio lisäyksestä on 10 %:n luokkaa ja se kohdentuu lievien (usein itsestään paranevien) sairauksien hoitamiseen. Jos terveydenhuollon 10,7 mrd euron kokonaiskustannus nousee samassa suhteessa kysynnän kanssa, merkitsee se yli 1 mrd euron lisäkulua.

Kolmas merkittävä kustannus valinnanvapausmallissa on hallinnon ja transaktiokulujen lisääntyminen.

– Valinnanvapausesityksessä terveydenhuollon asiakassetelipalvelujen arvoksi on laskettu 2 mrd euroa, mikä siis merkitsisi n. 300 milj. euron uutta hallintokulua.

– Kun kolme em. tekijää laskee yhteen, on Sipilän hallituksen valinnanvapausmallin lisäkustannus terveydenhuoltojärjestelmälle yli 3 mrd euroa. Tavoitteena oli 3 mrd säästö kustannusten kasvussa, mutta sote-karnevaalissa näyttää summan etumerkki vaihtuneen.

– Surullista on, että tuolle 3 mrd euron uudelle kuluerälle on vaikea osoittaa terveyshyötyä tuovaa vaikuttavuutta. Surullista on myös se, että alkuperäinen tavoite perusterveydenhuollon valinnanvapaudesta olisi saatu aikaan myös sairausvakuutuksen korvaustasoa nostamalla. Jonojen poistamiseen tarvitut 3 miljoonaa lääkärissäkäyntiä perusterveydenhuollossa olisivat niin rahoitettuna maksaneet vain n. 300 milj. euroa. Osaa tuota rahasta olisi voinut käyttää kannustimena julkisen terveydenhuollon yleislääkäripalveluiden parantamiseen.