Maailmassa eletään uutta epäjärjestyksen ja konfliktien aikaa, ja Suomi joutuu muun muassa Nato-jäsenenä ottamaan vahvemmin kantaa myös sellaisiin kiistoihin, joihin maa ei aiemmin ole halunnut puuttua.

-  Moni suomalainen ei vielä ymmärrä, miten iso murros meillä on menossa, kun takana on vuosikymmeniä jatkunut perinne hyvissä Venäjä-suhteissa ja sotilaallisessa liittoutumattomuudessa, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.

Tässä maailmanpoliittisesti poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa harjoitteluaikaa ei ole, vaan Stubbin on oltava valmis presidentiksi heti ensi päivästä lähtien.

Stubbin toimintaa on takavuosina leimannut spontaanius ja reagoinnin nopeus. Uudessa tehtävässä tarvitaan malttia.

-  Tässä hänellä on vähän opettelemista, Ruostetsaari arvioi.

Hän pitää täysin mahdollisena, että Venäjä testaa tuoreeltaan uuden presidentin paineensietokykyä hybridivaikuttamisella.

NATO-jäsenyys on kasvattanut presidentin valtaa, sillä hän edustaa Suomea Naton huippukokouksissa. Stubbin tavoitteena on ollut mennä jäsenyydessä niin pitkälle kuin mahdollista. Hän on ollut muun muassa täysin valmis sallimaan ydinaseiden kuljetukset Suomen kautta.

Ruostetsaari pitää linjausta merkittävänä.

-  Suomi liittyi Natoon ilman mitään ennakkoehtoja, ja Naton puolustushan nojaa viime kädessä ydinsateenvarjoon.

Unkarin ja Turkin käytös on osoittanut, että Naton yhtenäisyys on kaikkea muuta kuin särötön. Suomella on yhä haussa se, missä ryhmittymässä se parhaiten ajaisi etujaan. Olemme perinteisesti hakeutuneet muiden Pohjoismaiden rinnalle, mutta olisivatko itäiset Nato-maat kuitenkin pitkän itärajamme takia järkevin viiteryhmämme, Vuorelma pohtii.

-  Tämä tulee vaatimaan Suomelta identiteettipolitiikan ja turvallisuuspolitiikan välistä puntarointia.

Kiinnostavaa on, miten presidentti tekee Nato-asioissa yhteistyötä hallituksen ja eduskunnan kanssa.

-  Tämä on vielä määrittelemätöntä aluetta, joten Stubb pääsee muovaamaan sitä, miten Nato-asioista Suomessa päätetään, Ruostetsaari sanoo.

Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Politiikkaa linjataan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksissa. Presidentillä ei ole velvollisuutta antaa Nato-asioista tietoa suoraan eduskunnalle, vaan tämä tehtävä on hallituksella.

LOPPUVUODESTA ratkeaa, palaako Donald Trump Yhdysvaltojen johtoon. Trumpin kakkoskausi saattaisi tietää Yhdysvaltojen politiikkaan ykköskautta suurempia muutoksia.

Trumpilla ei ole ollut haluja panostaa Euroopan turvallisuuteen. Ilman Yhdysvaltoja ja lähinnä Euroopan varassa Nato heikkenisi merkittävästi.

-  Jos koko Naton tulevaisuus joutuisi vaakalaudalle, olisi se Suomen kannalta järisyttävä murros, Vuorelma sanoo.

-  Stubbille tulee olemaan vaikea tilanne, jos hänen pitäisi presidenttinä asettua poikkiteloin Yhdysvaltojen kanssa – vaikka se toki tehtäisiin yhdessä eurooppalaisten liittolaisten kanssa eli EU-tasolla.

Stubb joutuu myös pohtimaan asennoitumista Kiinaan. Miten vahvasti Suomi haluaa lähteä vähentämään strategista riippuvuutta Kiinasta ja toisaalta miten kovia kantoja ottaa esimerkiksi maan sotilaallisesti aggressiiviseen politiikkaan?

Myös Lähi-itä ja Gazan tilanne pysyvät presidentin työpöydällä. Stubb joutuu tarkkaan harkitsemaan puheitaan, sen verran intohimoisesti Israelia sekä puolustetaan että arvostellaan Suomessakin.

Merja Könönen/STT