Risto Räppääjä näyttää olevan tänä näytäntökautena in. Hänestä on tulossa pääkaupunkiseudulle kaksikin esitystä näyttämölle ja keväällä saa ensi-iltansa uusi Räppääjä-elokuva.

Annikki Alku

Demokraatti

Syynä on varmasti ainakin hiukan se, että Tiina Nopolan ja Sinikka Nopolan luoma kirjasarja ja sen päähenkilö täyttävät tänä vuonna 25 vuotta. Mutta ennen kaikkea se, että Risto ja hänen paras kaverinsa Nelli Nuudelipää ovat hyvin samaistuttavia henkilöitä ja teosten aiheet ovat aina olleet onnistuneesti ajassa kiinni.

Ensimmäiseksi näyttämölle ehti viikonloppuna Tanssiteatteri Raatikon Risto Räppääjä ja villi kone. Se on Marjaterttu Willmanin tekemä tanssisovitus samannimisestä näytelmästä. En osaa sanoa kuinka uskollinen se on näytelmälle, mutta tanssiesityksenä se on vahvasti perinteistä, kertovaa tanssiteatteria, jossa jopa repliikit tehdään miimisesti. Se on sekä hauskaa että välillä hippusen verran toisteista ja sekavaakin.

Mutta kyllä esityksessä tanssitaankin ja ihan kunnolla. Willmanin liikekieli on selkeää nykytanssia, jota pienemänkin katsojan on helppo seurata. Se ei kikkaile ja palvelee ennen kaikkea tarinan etenemistä.

Esityksen pääaiheena ovat videopelit ja niiden kaiken nielevä imu, joka vie Riston lisäksi syövereihinsä myös naapuri Lennart Lindbergin. Sivujuonena kulkee Riston ja Nellin ystävyyssuhde, johon tulee särö Nellin ihastuessa videotanssija Ville Pyryyn.

Jouka Valkaman toteuttamilla videoilla on muutenkin tärkeä osuus esityksen visuaalisessa ilmeessä. Ne ovat olennainen osa lavastusta ja taustoittavat värikkään kuvakirjanomaisesti, missä milloinkin ollaan. Mutta videoita käytetään myös kerronnallisesti. Sekä Ville Pyryn tanssi puhelimen näytöllä että Riston taistelupelin näyttö suurentuvat katsojankin nähtäväksi ja lopun ratkaiseva keikkakohtaus puiston lavalla toteutetaan kokonaan videolla.

Näyttämötapahtumien ja videoiden toisiinsa lomittuminen toimii. Suurin syy tähän ovat esityksen mainiot tanssijat. Tuomas Paljakka Risto Räppääjänä, Pauliina Pakarinen Nelli Nuudelipäänä, Heidi Tiainen Rauha Räppääjänä ja Jyrki Karttunen Lennart Lindberginä tekevät henkilöistään eläviä, lämpimiä ja moniulotteisia. Roolityöskentely on luontevaa ja sulautuu saumattomasti tanssiin.

Esityksen musiikki on Iiro Rantalan ja äänisuunnittelusta vastaavan Janne Puurtisen käsialaa. Puurtinen on myös ihan konkreettisesti lavalla dj-mäisessä äänikopissaan. Musiikin tehtävänä on ennen kaikkea tukea toimintaa, joten se sisältää paljon videopelimäistä äänimaisemaa.

Raatikon Risto Räppääjä ja villi kone on kompakti kokonaisuus, joka tavoittaa erityisesti Riston tuntijat ja ihailijat, mutta toimii myös niille, joille koko Räppääjä-maailma on tuntemattomampi.