Tämä koskee nimenomaan eri palloilulajeja, jotka nykymaailmassa keräävät suurimmat katsojamassat ottelutapahtumiinsa. Pari tuoreinta esimerkkiä bisnesurheilua pyörittävistä on siinä, että lätkän valtias NHL antoi piut’paut olympiakisoille ja koriksen kunkku NBA vetää omaa ohjelmaansa MM-karsintojen aikana.

Kun sitten vielä koriksen Euroliigakin pelaa samaan aikaan karsintojen rullatessa, niin perusteellisessa umpisolmussa ollaan.

Melko huvittavan kuvan koko tilanteesta antaa sekin, että Venäjältä tihkuneiden tietojen mukaan sikäläinen lätkäorganisaatio KHL kieltää liigan kaikkien pelaajien, siis myös siellä tahkoavien suomalaistenkin, osallistumisen olympiakisoihin, jos Venäjä joutuu totaaliseen dopingpannaan.

Kun koriksen karsintapelit alkavat perjantaina ja Suomi kohtaa vieraissa Bulgarian jatkaen maanantaina Helsingissä Tshekkiä vastaan, niin syksyn hienosti EM-kisoissa pelanneesta Susijengistä ovat poissa NBA:n Lauri Markkanen ja Euroliigan Petteri Koponen sekä Sasu Salin. Siis se joukkueen ehdoton eliitti.

Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmann tietää hyvin, missä tilanteessa nyt ollaan. Eikä ole yhtään yllättävää, että hän laukoo:

– Maajoukkueet ovat lajin elinvoimaisuuden ja menestyksen kannalta ylivoimainen veturi ja on tärkeää, että maajoukkueet ovat parhaimmistollaan läsnä markkinoilla koko vuoden. Vastapainona kun on, että erilaisten liigojen seuraomistajat laskevat vain oman lompakkonsa paksuuden.

Törmäyskurssin suurimmat kärsijät ovat luonnollisesti pienimmät korismaat, kuten esimerkiksi Suomi. Sen sijaan suurilla mailla on laajempi materiaali käytettävissään. Esimerkkinä USA, joka aloittaa karsinnat tällä viikolla Puerto Ricoa vastaan, on ratkaissut ongelman niin, että se on koonnut karsintaporukkansa NBA:n farmista, G-liigasta.

Päävalmentajana on aluksi Jeff Van Gundy, joka muistetaan hyvin takavuosilta New York Knicksin ja Houston Rocketsin coachina, mutta tuuraaja hänkin vain on. Jos ja kun USA selviytyy MM-lopputurnaukseen Kiinaan, niin puikoissa on silloin San Antonion Gregg Popovich.

Kansainvälisten ja kansallisten urheiluliittojen asemaan on siis isketty nyt kiilaa. Eihän niissäkään järjestöissä toiminta ole aina ollut avointa, muistaen nyt vaikka futiksen lahjusskandaalit, mutta eihän homma ainakaan sillä parane, että raha haisee yhä voimakkaammin.