Perustuslaki edellyttää julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistämään väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Sote-uudistuksen ajatus tukee kaikkea tätä, mutta sen rahoitusmalli sekä uudistuksen toteuttamisen tapa uhkaavat heikentää sote-palveluiden saavutettavuuden ja saatavuuden lisäksi myös kuntien sivistys- ja elinvoimatehtävää. Hyvinvointialueita on liikaa, niiden verotusoikeus puuttuu, sote-rahoitusmalli johtaa kuntien ja alueiden eriytymiseen sekä perustason sote-palveluiden karsimiseen ja erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun.

Kuntien ja hyvinvointialueiden kesken ei ole saavutettavissa hetkeen win-win-tilannetta, mutta kärjistyvä lose-lose-tilanne on vältettävissä.

Tilannetta pahentaa hyvinvointialueiden rahoituksen riittämättömyys. Se pakottaa hyvinvointialueet ”tuottavuusohjelmiin”, joilla karsitaan kustannustehokkaat matalan kynnyksen peruspalvelut ja lisätään erikoissairaanhoidon kustannuksia ja kela-kyytejä. Kunnat puolestaan laiminlyövät muun muassa kuntaympäristö- ja liikuntapalveluita ja vyöryttävät kustannuksia hyvinvointialueille. Osaoptimoinnin kehää ei ole saatu purettua.

ON nurinkurista, että osa kunnista menettää pysyvästi sivistyspalveluiden rahoitusta sen vuoksi, että ne ovat hoitaneet hyvin sote-palvelunsa. Hyvinvointialueiden tila- ja palveluverkkoselvitystyön jälkeen osalle kunnista uhkaa käydä vielä niin, että aikaisempia hyvin hoidettuja sote-palveluita ei enää ole ja tyhjät sote-kiinteistöt jäävät kuntien vastuulle. Tämä yhtälö on myrkkyä kuntien elinvoimatyölle, jossa arjen palveluiden saatavuus ja saavutettavuus on kuntien elinehto.

Jotta kansalaiset voisivat saada riittävät sivistyspalvelut kohtuullisella verorasituksella, tulee valtionosuusjärjestelmä uudistaa. Jotta uudistus on mahdollinen, valtionosuuksiin vaikuttavat sote-hännät tulee poistaa. Sote-tasauserien poistaminen tarkoittaa muutoksia kuntien sisäisessä rahoitusjärjestelmässä. Yhtä kaikki, tavoitteena tulee olla se, että kuntien rahoitus määräytyisi kuntien tehtävien kautta, hyvinvointialueiden rahoitus hyvinvointialueiden tehtävien kautta.

Hyvinvointialueilla tulee puolestaan olla muita tapoja rahoittaa toimintaansa kuin karsia perustason palveluita ja lisätä erikoistason palveluita ja kustannuksia. Alueellinen itsehallinto edellyttää verotusoikeutta.