Historian opetusta on heikennetty ja valtamediamme erityisesti porvarillinen Iltalehti rakentaa maailmankuvat.

Saksan liittokanslerien näkemyksiin kannattaa paneutua.

Angela Merkel totesi lokakuussa 2008 rautaisesti Frankfurter Allgemeinen etusivulla kasinokapitalismin loppuessa pörssiromahdukseen sitä seuraavan demokratian murenemisen. Hän totesi, että Saksalla ja Euroopalla on edessään 20-luvun lopun kaltainen tilanne. Syylliset armahdettiin ja sadat miljoonat syyttömät ajautuivat köyhyyteen.

Demokratioiden rakenteet järisevät, nälkää ja globaalia romahdusta ei pysäytetä enää verkkoaidoilla vaan hakemalla rauha sopimalla. Siihen onneksi yrittää siltaa rakentaa Ranska ja Saksa sekä Turkkikin.

Mukana on myös unia näkeviä, kuten Porvarillisen Työn Arkiston johtaja Riku Keski-Rauska, jonka Nato-uhossa Paavo Lipponen näkee hyvin itsetunnon puutteen. Kansallisen Kokoomuksen perustamisessa kansalaissodan jälkeen syntyi heti liittoutumisen siemen. Kokoomus ja Svinhufvud ajoi Saksan prinssiä Suomen kuninkaaksi ja maastamme olisi tehty Saksan vasallivaltio. Tämä onneksi kaatui sodan seurauksena ja 30-luvun lopulla sosialidemokraattien ja maalaisliiton yhteistyö presidentti Kallion valinnan myötä loi demokratiaa ja sosiaalista turvallisuutta vahvistavan perustan kestää talvisota. Syyskuun 1944 aselepo tuli viimeisellä hetkellä ja kansa kesti vielä Lapin tuhot. Sodan jälkeen alkoi uusi sota, Vaaran vuodet, taistelu, jossa keskeisesti sosialidemokraatit kantoivat etu linjan vastuun kommunisteja vastaan. Ratkaisevissa SAK:n vaaleissa SDP halusi saada jäseneksi muutaman akavalaisen järjestön voimasuhteiden varmistamiseksi. Porvarillisen Työn rohkeus petti ja kokoomuksen puheenjohtaja Salminen ei uskaltanut antaa tähän tukea.

Kuten Lipponen toteaa Suomi on taistellut demokratian arvojen puolesta monesti muiden katsoessa vierestä.

Nato ja Yhdysvallat haluaa Suomea etulinjaan ja se onnistui valtalehdistön ja median voimallisella otteella. Suomi ei ole Ukraina, mutta valtiojohtoa myöten meidät ohjattiin asianosaisiksi.

Vielä ennen sotaa Suomessa yksimielisesti ymmärrettiin, että liian tiivis Nato-riippuvuus aiheuttaa kuitenkin myös itsenäisen toimintavaran menettämistä. Mikko Majanderin kaltaiset kansainvälisen politiikan tuntijat hävisivät julkisuudesta: ”Monille EU-Suomen luonnollinen paikka olisi Natossa, mutta nyky-Venäjän vierestä sinne vaikea päästä lisäämättä turvallisuusriskejä.” Tämäkö oli nyt paras hetki kokeilla?

Mannerheim totesi aikoinaan: ”Kuinka suuressa määrin maamme on ollutkaan vain pelinappula suurvaltain käsissä, niin myös meillä itsellämme on runsas osuus kaikkeen kokemaamme, nimittäin erehdyksiemme ja lainlyöntiemme vuoksi. Eripuraisuus omissa riveissä iskee pahemmin kuin vihamiehen miekka.”

Kansallisen tien valinnan tulee perustua kestävään arviointiin ja avoimuuteen ja rehellisyyteen. Yksimielisyys ja kriisikestävyys syntyy nuorten tulevaisuususkosta. Perheiden sosiaalinen hyvinvointi ja lapsiperheiden köyhyyden poistaminen on parasta turvallisuuspanostusta. Porvarillisen Työn arkiston ohuus kertoo perinteistä vastustaa peruskoulua, oppivelvollisuuden jatkoa, kansanterveyslakia ja yleensä julkisten hyvinvointipalvelujen rakentamista. Johdonmukaisesti Orpon kokoomus esittää leikkauksia sosiaalitukeen ja vaikeuksissa olevien perheiden arkeen. Porvarillinen Työ jatkossakin vastustaa kajoamista rikkaiden tuloihin ja pääomiin. Pimeän ulkomaisen työn valvonta ja talousrikosten tutkinta on vedetty alas.

Suomi, jolla ei ollut turvallisuusvajetta, ajautui yhtäkkiä turvallisuustakuita hakevaksi maaksi. Taloustutkimuksen gallupeissa ei kelpuutettu kyselyyn yli miljoonaa lähinnä sotaveteraanien lasta. Kerrottiin, mitkä EU:n maat kuuluvat Natoon ja kysyttiin, pitäisikö Suomen liittyä. Jäi kertomatta, että mm. Turkki ei ole EU:n jäsen. Samoin kuin se, että koskaan kokematonta 5. artiklaa ei sovelleta ilman kaikkien jäsenmaiden suostumusta. Iltalehden toimittajat julistivat ennen eduskuntakäsittelyä, että nyt on kyse enää koreografiasta. Pohjois-Euroopan vakautta tukeva pohjoismainen perusta Nato-kumppanuudella ei riittänyt, haluttiin USA:n,Viron ja Naton eturintamaan vastaamaan Jäämeren-Itämeren osuudesta.

Ulkoministeri Pekka Haavisto myönsi Turkin kielteisten kantojen julkitultua avoimesti Suomen olleen sinisilmäinen. Suomi saattoi myös Ruotsin tilanteeseen, mikä saattaa heikentää yhteistyön jatkon uskottavuutta. Pohjoismainen perusta on kuitenkin turvallisuutemme ydintä. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Halla-Aho ymmärtää Turkin kritiikkiä ja nimittää Ruotsin asennetta BesserVisseriksi ja katsoo, ettei Suomen pidä hirttäytyä toiseen maahan. Suomen valtiojohto kuuntelee tyynesti eikä ulkoasianvaliokunnassa ihmetellä?

”Yhden yön” -Rasmussenit ja väkevästi Naton johto ja USA:n lähetystön asianhoitajat kehottivat yhteiseen rintamaan, jotta ”suojellaan demokratioita kaikkialla maailmassa.”

Eurooppalaisen Suomen vahvin rakentaja pääministeri Paavo Lipposen puhuu Suomen ja kansanvallan perustasta: ”Naton jäsenyys ei saa viedä Suomea itä-euroopalaiseen autoritääriseen suuntaan, presidenttijohtoiseen, virkavaltaiseen turvavaltioon, etäämmälle pohjoismaisesta parlamentaarisesta demokratiasta. Nato-uhosta on hyvä laskeutua maan pinnalle ja lopettaa ”lännettyvä” rähmälläänolo.”