Raportissa arvioidaan, että ympärivuorokautisen hoivan palvelupaikat vähenevät vuoteen 2030 mennessä noin 11 000:lla, mikä vähentää työllisyyttä 400-1900 henkilötyövuodella.

– Tutkimukset osoittavat, että ikääntyneen läheisen hoivaaminen johtaa monilla työikäisillä ansiotyön lopettamiseen, työtuntien vähentämiseen ja matalampaan palkkaan. Kaikkien voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä palkkatöihin, kun läheisen auttaminen kuormittaa, raportin tehnyt Kalevi Sorsa -säätiön talouspolitiikan tutkija Heta Melartin sanoo tiedotteessa.

Melartin sanoo, että kun hallitus hakee säästöjä sote-palveluista, hyvinvointialueet ovat karsimassa hoivapaikkoja noin 2 000:lla. Samalla ympärivuorokautisen hoivan tarve kuitenkin kasvaa väestön ikääntymisen vuoksi noin 9 000 henkilöllä tällä vuosikymmenellä.

Tutkijan mukaan ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien henkilöiden läheisten työllisyys heikkenisi suunnilleen yhdellä jokaista kymmentä lakkautettavaa asiakaspaikkaa kohden.

– Vaikkapa muistisairaan ihmisen hoivan tarve ei poistu sillä, että palveluista leikataan, eivätkä omaiset halua jättää läheistään tyhjän päälle, Melartin sanoo.

RAPORTISSA tarkastellaan myös palkattoman hoivan pidemmän aikavälin vaikutuksia läheisiin sekä hoivavastuun jakautumista sukupuolten välillä.

– Läheistään hoivaa edelleen useammin nainen. Myös palkattoman hoivan kielteiset vaikutukset korostuvat naisilla. Heidän työllisyytensä ja palkkansa voivat jäädä matalammiksi jopa pysyvästi, sillä hoivaajien ei ole aina helppoa palata ansiotyöhön, Melartin sanoo tiedotteessa.

Työllisyyden laskulla on vaikutusta myös julkiseen talouteen.

– On odotettavissa, etteivät ympärivuorokautisen hoivan vähentämisellä tavoitellut säästöt toteudu kokonaisuudessaan. Hoivan tarpeessa olevien henkilöiden läheisten työllisyyden lasku voisi heikentää julkista taloutta vuosittain kymmenillä miljoonilla euroilla, kun verotulot laskisivat ja etuusmenot kasvaisivat, Melartin arvioi.

Arviossa ei ole huomioitu kaikkia hoivaleikkausten vaikutuksia julkiseen talouteen. Ympärivuorokautisen palveluasumisen heikentynyt saatavuus voi esimerkiksi kuormittaa muita terveydenhuollon palveluja ja lisätä niiden kustannuksia.

– Raportti osoittaa, että hoivapalvelujen taloudellisia vaikutuksia tulisi arvioida kokonaisvaltaisemmin. Ikääntyneiden hoivapalveluja ei pidä kuitenkaan ajatella vain kulueränä eikä niiden vaikutuksia voi mitata vain rahassa. Riittämättömät palvelut johtavat aina inhimilliseen kärsimykseen.