– Olen ollut alamme eri luottamustoimissa 20 vuotta, ja koskaan aiemmin en ole kokenut, että olemme näin kaukana toisistamme, totesi tuottajien edustaja Apfin varapuheenjohtaja Nina Laurio alan ilmapiiristä keskustelutilaisuudessa, joka järjestettiin Suomen elokuvasäätiön tiloissa maanantaina.

Laurion mukaan kuilun toisella puolella on tekijäkenttä, eli näyttelijöiden, ohjaajien ja käsikirjoittajien edustajat.

Tarkoituksena oli lähteä yhdessä etsimään alan sisäisiä ratkaisuja ongelmiin, selvityksen tehneen työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetojan sanoin “puhtaalta pöydältä”.

Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) tilasi metoo-ilmiön innoittamana selvityksen elokuva- ja teatterialan häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta. Selvitys ruotii kuitenkin laajasti alan ongelmia lähtien työsopimuksista ja muista epätyypillisten työsuhteiden kiistakapuloista. Paanetojan mukaan tapahtunutta häirintää ei ollut tarkoitus perata, vaan katsoa eteenpäin.

Selvitystä häirinnän laajuudesta oli selvästi toivottu.

– Koska nämä tiedot puuttuvat, raportti tekee mielestämme karhunpalveluksen metoo-asialle, Apfin Laurio sanoi.

Laurion mukaan nyt on syntynyt virheellinen kuva, että alalla on laaja kirjo ongelmia, jotka liittyvät häirintään.

Suomen Elokuvaohjaajaliiton toiminnanjohtaja Kaarina Silvennoinen päinvastoin piti julkitulleita häirintäkertomuksia vain seurauksena alan laajemmista ongelmista.

– Selvityksestä on pääteltävissä, että rakenteelliset ongelmat ja alan toimintakulttuuri ovat osaltaan mahdollistaneet häirinnän syntymisen ja jatkumisen, Silvennoinen sanoi.

Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarinen kritisoi selvitystä “todentamattomista, virheellisistä tiedoista”. Selvityksessä moni arvosteli rahoituspäätöksiä tekevää elokuvasäätiötä.

Saarisen mukaan jopa Paanetojan ratkaisuehdotuksissa oli virheellistä tietoa tukihakemusten vertailutavoista. Paanetoja puolustautui sanomalla, ettei mahdollisuuksia selvittää jokaisen kertomuksen faktoja olisi ollut eikä selvitykseen otettu yksittäisiä mielipiteitä, vaan useampien esille nostamia asioita.

– Tämä on juuri sitä, että jos asenne ja ajatus on tämän tyyppinen, niin emme lähde puhtaalta pöydältä, Paanetoja vastasi Saariselle.

Selvitys toi ilmi, että tuotantoyhtiöissä laiminlyödään työturvallisuuslakia. Tuottajien edustaja Laurio ihmetteli, että raportti sivuuttaa, miten lakeja tosiasiassa voi soveltaa elokuvatuotannoissa.

– Ei voida lähteä siitä, että jotain lakia ei tarvitse jossain yhteydessä noudattaa, kuittasi ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Alalla hiertää myös kiista työehtosopimuksista – niitä ei elokuvanäyttelijöillä ole.

Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikon mukaan tuottajat eivät ole halunneet vuosiin neuvotella. Laurio totesi Näyttelijäliiton esittämät neuvottelulähtökohdat mahdottomiksi ja antoi ymmärtää, että Paanetojan vaatimalta puhtaalta pöydältä on Näyttelijäliiton kanssa vaikea lähteä.

– Jotta asiassa päästään eteenpäin, esitämme, että mahdollisten tulevien keskustelujen tulee tapahtua kokonaan uusien henkiöiden toimesta.