Politiikka

Ratkaisuksi anonyymi ilmoitustapa tai ulkopuolinen valvoja? – Sd-kansanedustaja erittäin huolissaan seksuaalisesta häirinnästä vaikenemisesta

Lehtikuva / Markku Ulander
Lehtikuva / Markku Ulander
Lehtikuva / Markku Ulander

SDP:n kansanedustaja ja eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen Merja Mäkisalo-Ropponen pitää erittäin huolestuttavana Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tutkimuksen havaintoa, jonka mukaan vain joka neljäs häirintätapaus ilmoitetaan lain mukaisesti työnantajalle ja peräti 60 prosenttia jää hämärän peittoon.

– Vaikka laki on selvä ja jopa velvoittava, ihmisillä on selvästi pelkoa tuoda tapahtumia ilmi. Herääkin kysymys, onko laki ajan tasalla, kun kyseessä on seksuaalinen häirintä. Pitäisikö voida kertoa asiasta esimerkiksi vain työsuojeluvaltuutetulle ja/tai luottamusmiehelle, kysyy Mäkisalo-Ropponen.

EK julkaisi tänään tulokset kyselystä, jossa selvitettiin työelämässä esiintyvää seksuaalisesta häirintää. Kyselystä selvisi, että Suomen työikäisistä naisista 38 prosenttia ilmoittaa kokeneensa seksuaalista häirintää työssään. Miehillä seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuminen töissä on selvästi harvinaisempaa, häirintää kertoi kokeneensa 9 prosenttia miehistä.

Silmiinpistävää tuloksissa oli lisäksi se, että kahden viime vuoden aikana häirintää kokeneista liki 60 prosenttia ei ilmoittanut asiasta lainkaan. Työnantajan edustajalle kerrottiin vain neljäsosa tapauksista.

Työsuojelulain 19 §1 momentin mukaan: ”Työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työolosuhteissa (…) havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle.”

Mäkisalo-Ropponen pohtiikin, mistä pelko puhua syntyy.

– Vähenisikö se, jos sitä ei tarvitsisi tehdä yksin? Olisiko tarpeen olla anonyymi ilmoitustapa tai kokonaan työpaikan ulkopuolinen taho, joka olisi toimintavelvollinen tiedon saadessaan, hän esittää.

– Toisaalta on huolestuttavaa, jos työpaikan ilmapiiri on sellainen, että häirinnästä puhuminen työnantajalle koetaan vaikeaksi tai pelottavaksi. Jokaisessa organisaatiossa onkin pohdittava, miten rakennetaan kulttuuria, jossa vaikeita asioita ei lakaista maton alle, vaan ne uskalletaan tuoda julki. Tämä ei koske vain seksuaalista häirintää, vaan kaikkia työpaikalla ilmeneviä ongelmia.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat