Epäillyt rikokset tapahtuivat vuosina 2016–2018. Uhreja on kaksi.

Syyttäjän mukaan mies palkkasi ensimmäisen uhrin ravintolatyöntekijäksi loppuvuodesta 2016. Vaikka työsopimuksessa oli sovittu 40–50 tunnin viikkotyöajoista, syyttäjän mukaan uhri teki töitä seitsemänä päivänä viikossa, 12–15,5 tuntia päivässä.

Mies majoitti uhrin asuntoonsa, jossa uhri joutui syyttäjän mukaan vielä tekemään kotitöitä 2–3 päivänä viikossa.

– Hänelle ei ole maksettu erillisiä ilta- ja yötyölisiä, ylityö-, sunnuntaityö- eikä lomakorvauksia. Hänellä ei ole ollut palkallista lomaa eikä lisävapaapäiviä. Häneltä on jäänyt saamatta työssäoloajaltaan matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevan työehtosopimuksen mukaista palkkaa lisineen yhteensä 77  131,21 euroa (brutto), syyttäjä sanoo haastehakemuksessaan.

Toinen uhri oli töissä syytetyllä toukokuusta 2017 saman vuoden lokakuuhun. Myös hän teki syyttäjän mukaan 12–15,5 tunnin työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa sekä kotitöitä syytetyn asunnossa, missä myös itse asui.

Toiselle uhrille mies maksoi syyttäjän mukaan vain tuhat euroa, jolloin työehtosopimuksen mukaista palkkaa jäi maksamatta yhteensä noin 23  400 euroa.

Syyttäjän mukaan uhrit olivat syytettyyn nähden turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa. Uhrit olivat kielitaidottomia, heillä ei ollut sosiaalisia turvaverkostoja, eivätkä he pystyneet itse hoitamaan käytännön asioitaan. Syyttäjän mukaan tilanteeseen vaikuttivat myös työsuhde syytettyyn, uhrien asumisolosuhteet sekä heidän taloudellinen tilanteensa.

– Näitä asioita hyväksikäyttäen (syytetty) on ottanut (uhrit) määräysvaltaansa ja värvännyt heidät työhön ja pitänyt heidät työssä, jota he eivät ole voineet lopettaa, syyttäjä sanoo haastehakemuksessa.

Miestä syytetään myös toisen uhrin pahoinpitelystä. Syyttäjän mukaan mies löi toista uhria käsillään korville sekä lattianpesimen varrella vasempaan käsivarteen ja hartiaan.

Kirjallisessa vastauksessaan käräjäoikeudelle ravintoloitsija kiistää syytteet pakkotyöstä ja pahoinpitelystä. Vastauksen mukaan mies oli palkannut työntekijät paitsi työvoiman tarpeen vuoksi, myös työllistääkseen Suomessa olleet asianomistajat eli auttaakseen heitä.

– Vaatimusten määrät perustuvat mielikuvitukselliseen luetteloon asianomistajien tekemäksi väitetystä työajasta. Asianomistajat eivät ole tehneet työtä väittämällään tavalla, vaan olennaisesti vähemmän, mistä heille on asianmukainen korvaus maksettu, vastauksessa sanotaan.

Vastauksen mukaan siltä osin kun palkanmaksussa ei ole toimittu täysin työehtosopimusten määräysten mukaisesti, kyse on ollut tietämättömyydestä ja vastaaja on jälkikäteen maksanut normaalin palkanmaksun yhteydessä maksamatta jääneet palkan osat.

Mies kiistää myös mitenkään rajoittaneensa kummankaan työntekijän vapautta.

– Kumpikaan asianomistaja ei ole esitettyinä tekoajankohtina ollut vailla riittävää kielitaitoa, ymmärrystä suomalaisen yhteiskunnan yleisistä säännöistä taikka muutoin haavoittuvaisessa asemassa — kumpikin asianomistaja on ollut kykeneväinen toimimaan itsenäisesti, ja he ovat täysin ymmärtäneet ja tienneet omat oikeutensa työsuhteen osapuolina.

Vastauksen mukaan työntekijät olivat pyytäneet, että osa palkasta maksettiin heidän osoittamilleen tahoille Bangladeshiin ja loput käteisellä kerran kuukaudessa. Miehen mukaan työntekijöillä ei ollut Suomessa pankkitiliä, johon palkka olisi voitu maksaa.