Purran mukaan tekstissä oli kyse naisten oikeuksien puolustamisesta.

Tiedotustilaisuuden osuvimman kysymyksen esitti Iltalehden toimittaja, joka tiedusteli Purralta miksi perussuomalaiset puhuvat maahanmuutosta loukkaavilla termeillä. Kysymys oli hyvä, mutta Purra kiersi sen. Hän vetosi sananvapauteen ja sanoi perussuomalaisten olevan kiinnostuneempia “tosimaailman oikeista, todennetuista ongelmista kuin yksittäisistä sanoista”.

Jos sanavalinnat ovat jatkuvasti rasistisia ja puheen sävy loukkaava, valinnat ovat siinä määrin tietoisia, että puhuja on ollut niiden tekemisestä huomattavan kiinnostunut.

Purra on verrannut perussuomalaisia Etelämantereen ääriolosuhteissa eläviin pingviineihin. Mielikuva yhteisöstä vihamielisessä ympäristössä on voimakas. On me ja on muut. Perussuomalaisilla on oman itseymmärryksensä mukaan vastassaan ainakin vihamielinen media, joka toistaa globalisaatioon mieltyneiden “punavihreiden” puolueiden agendaa. Omasta mielestään perussuomalaiset edustavat vainottua kansallismielisyyttä, joka voi yksin pelastaa Suomen ulkoiselta uhalta.

Viholliskuvat ovat me-hengen rakentamisessa tehokkaita.

Kylmän sodan päätyttyä uudelleen elpynyttä nationalismia (uusnationalismi), jota perussuomalaiset kutsuvat kansallismielisyydeksi, on tulkittu reaktioksi globaalin kapitalismin luomaan taloudelliseen epävarmuuteen.

EPÄVARMUUS ei tunteena synnytä toimintaa. Sen varaan on vaikea rakentaa poliittista yhteisöllisyyttä, joka saisi ihmiset ryntäämään äänestyskoppeihin. Viha on toista maata. Vihan avulla epävarmuus voidaan painaa pinnan alle. Vihaa voidaan lietsoa ja se voi voimauttaa. Vihan muuntaminen poliittiseksi voimaksi edellyttää vahvoja vastakkainasetteluja ja yhteistä viholliskuvaa.

Ja se vastaus. Perussuomalaiset puhuvat maahanmuuttajista loukkaavasti ja rasistisesti, koska nykymuotoisen perussuomalaisuuden ytimessä on viha tietyistä maista tulevia maahanmuuttajia kohtaan. Tätä Riikka Purra ei halua sanoa, mutta se on muun muassa hänen vanhoista rasistisista teksteistään luettavissa.

Siksi hän vetoaa sananvapauteen ja väittää, etteivät yksittäiset sanat kiinnosta vaikka yksittäiset sanat nimenomaan kiinnostavat. Loukkaava puhe maahanmuuttajista on perussuomalaisuudelle elintärkeää retorista ydintä.

Ystävällisyys ja asiallisuus on korvattu “huumorilla” ja “suoralla puheella”. Ne ovat kiertoilmauksia kaikelle sille, mistä perussuomalaisille poliitikoille on muun muassa annettu lukuisia kiihotustuomioita.

Suomessa on vihdoin saavuttu pisteeseen, jossa rasismista on tullut tosimaailman oikea, todennettu ongelma.