Ilmeisesti hallituskumppanit ja aika moni muukin – kenties keskustalaisia itseään lukuun ottamatta – ovat jo hieman väsyneitä keskustan uhitteluun ja kipuiluun. Esimerkiksi somessa ”kuohutti” Saarikon uhkailuja enemmän keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Juha Pylvään Iltalehden haastattelun näkemykset hyödyistä, mitä saataisiin korkeakoulutuksen nykyistä laajemmasta hajasijoittamista maakuntiin. Tätä esitti keskustan tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen. Pylvään mukaan korkeakoulujen toimipisteiden nykyistä suurempi hajasijoittaminen helpottaisi maakuntien poikamiesten mahdollisuuksia löytää itselleen nainen.

Pääministeri, SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin kommentoi asiaa Oulussa puoluevaltuuston kokouksessa lauantaina. Hän totesi, että hallitus sopi yhdessä kevään kehysriihessä kehyksistä ja sopeutustoimista ja aikoo pitää niistä kiinni. Hänen mukaansa kyse on normaalista neuvotteluprosessista, jossa edetään normaalilla tavalla.

– Itse suhtaudun hallitusyhteistyöhön rakentavasti ja näen, että kaikki asiat ovat ratkaistavissa, jos halua löytyy. Minulla ei ole siitä epäilystä, etteikö tämä tulevaisuudessakin onnistuisi, Sanna Marin sanoi.

Samaa viesti vihreiden tuore ympäristöministeri Emma Kari. Hän muistutti, että budjettineuvotteluja tai kehysriihineuvotteluja ei käydä tässä kohtaa – eikä myöskään julkisuuden kautta.

– Vihreät ei ole esittänyt vaatimuksia kehystason muuttamisesta eikä yhteisesti sovitusta lipsumisesta, Emma Kari totesi.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kutsui Saarikon puheita varjonyrkkeilyksi, mikä tekee muille hallituspuolueille hankalaksi niihin vastaamisen.

Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson pitää itsestään selvänä, että hallitus pitää sovituista kehyksistä kiinni.

– Käsitykseni on, että myös pääministeri Sanna Marin jakaa tämän näkemyksen, Henriksson sanoi tiedotteessaan.

Hallituspuolueiden puheenjohtajien kommentit kuulostivat lähinnä siltä, että Saarikko on mennyt asioiden edelle uhittelussaan ja huolessaan menokehysten kestävyydestä. Tosin Saarikkokin tietää, että Suomessa perinteisesti on saatu poliittista kannatusta jopa inhorealistisilla talousnäkemyksillä. Jo Mauno Koivisto käytti tätä pääministerinä toimiessaan. Samaa linjaa jatkoi aikanaan Sauli Niinistö samassa tehtävässä.

Keskusta kipuilee hiipuvan kannatuksensa kanssa. Menokehyspelottelulla puolue tuskin onnistuu houkuttelemaan uusia äänestäjiä, mutta sillä voi ainakin rakentaa moraalista oikeutusta hallituksesta lähdölle – jos keskusta päätyy joskus puheista tekoihin.