Säätiön mukaan asunnottomuus lisää uusintarikollisuutta ja asunnottomana vapautuvan on erittäin vaikeaa saada elämäänsä hallintaan.

Vaikeimmassa asemassa olevat asunnottomat ihmiset ovat säätiön mukaan usein pudonneet kaikkien järjestelmien ulkopuolelle ja joutuvat hakemaan yösijaa hätämajoituksesta, kadulta tai rappukäytävistä. Asunnon saamiseen vaikuttaa Vapautuvien asumisen tuen verkoston puheenjohtajan Markku Rautiaisen mukaan eniten aiempi asumishistoria. Usein vanki on päihdeongelmainen, eivätkä luottotiedot ole kunnossa.

– Jos on häiriökäyttäytymistä ja maksamattomia vuokria ja häätöjä, ne ovat huutomerkkejä niin julkisille kuin yksityisillekin vuokranantajille. Pelkkä rikos ei usein ole ongelma asunnon saamiselle, Rautiainen sanoo STT:lle.

– Todellisuus on se, että monesti asuminen toteutuu jollakin tavalla ystäväpiirissä tai lähipiirissä.

Päivittäinen keskivankiluku oli Rikosseuraamuslaitoksen mukaan tammikuun alussa vajaat 2 700 vankia. Viime vuonna vankilasta vapautui vajaat 3 200 rangaistusvankia. Vapautuneista noin puolet palaa laitoksen tilastojen mukaan takaisin vankilaan viiden vuoden kuluessa.

Määrään lasketaan vankeusvangit, jotka ovat vapautumisen jälkeen syyllistyneet vähintään yhteen uuteen rikokseen, josta on seurannut lainvoimainen ehdoton vankeus- tai yhdyskuntapalvelutuomio.

Ensimmäiset päivät vapaudessa ovat kriittisiä.

Rikosseuraamuslaitoksen tutkimusten mukaan syyllistyminen uusiin rikoksiin on yleisempää heti vapautumisen jälkeen erityisesti asunnottomana vapautuneiden kohdalla.

Moni vangeista on lyhyen aikaa vankilassa, mikä tarkoittaa, että aikaa järjestää elämä raiteilleen kiven sisällä istuessa on vähän. Jos tarkastellaan viime vuonna vapautuneita vankeja, yli puolet heistä istui alle kuusi kuukautta vankilassa.

Erityisessä riskiryhmässä jäädä ilman asuntoa ovat nimenomaan lyhyttä tuomiota suorittavat, joiden tilanteeseen ei ehditä puuttua vankilatuomion aikana.

Rautiainen tarjoaa lääkkeeksi lyhytaikaisille vangeille sosiaalitoimen, päihdehuollon ja erilaisten asumisen tuottajien yhteistyötä.

– Asuminen tai päihdekuntoutuminen ei pelkästään ratkaise ongelmia vaan tarvitaan myös jotain mielekästä tekemistä, kuten työtä tai harrastuksia.

Pidempiaikaisille vangeille hyvin toimivaksi keinoksi on todettu valvottu koevapaus, eli vanki päästetään viranomaisvalvonnassa vapaalle enintään puoli vuotta ennen vapautumista. Vuosi vuodelta yhä enemmän käytetty valvottu koevapaus edellyttää myös päihteettömyyttä.

Valvotussa koevapaudessa on viime vuosina ollut päivittäin keskimäärin parisataa vankia. Lyhytaikaisille niin sanotuille pyöröovivangeille tämä ei kuitenkaan toimi.

– Tämä edellyttäisi sitä, että koevapaus alkaisi jo siinä vaiheessa kun tullaan vankilaan. Se taas ei ole mahdollista, Rautiainen sanoo.
STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN