Hintakaton vastustus pukeutuu kahteen muotoon. Toisaalta väitetään sen tulevan kalliiksi ja maksavan useita miljardeja euroja. Toisaalta hintakaton väitetään hyödyttävän etupäässä suurituloisia ja johtavan sähkön käytön lisääntymiseen. Hintakaton väitetyt kustannukset johtuvat siitä, että ajatellaan sähköyhtiöille korvattavan niiden menettämät voitot. Tässä lienee kysymys peitellystä yhtiöiden voittojen puoltamisesta, jota ei juljeta sanoa suoraan. Mitään maksua veronmaksajille ei tule, jos yhtiöt velvoitetaan myymään sähkö kohtuullisella hinnalla kuten lakikin edellyttää.

Keskustelusta näyttää unohtuvan lain edellyttämä velvoite sähkölaitoksille tuottaa kohtuuhinnalla sähköä jokaiselle. Nyt on aika täsmentää tämä lain kohta tarkoittamaan todella sitä, mikä kansan oikeustajun mukaan on kohtuullista. Yleisessä tiedossa on, että valtaosa Suomessa tuotetuista kilowattitunneista tuotetaan alle 20 sentillä, osa jopa alle 10 sentillä.

Kohtuullinen hintataso täytyy löytää tältä väliltä. Velvoiteperusteinen ratkaisu ei edellytä mitään korvauksia tuulen tuomille voitoille. Jos jotain sähkön myyntiyhtiötä halutaan kriisitilanteessa pitää jaloillaan, niin ylivoittojen verotuloilla voi sitäkin harkitusti tehdä. Julkiset tuet eivät kuitenkaan sovi markkinatalouden malliin.

MONET tahot osoittavat nyt sosiaalista mieltä vastustamalla hintakattoa väittämällä siitä koituvan hyötyä vain suurituloisille. Samalla jätetään huomioimatta se periaate, että elämän perusteiden tulee olla kohtuuhinnoin saatavilla kaikille kansalaisille, olipa kysymys sitten sähköstä, asunnoista, elintarvikkeista, kulkemisesta, terveydestä, koulutuksesta ja niin edelleen. Ei elintarvikkeitakaan edes esitetä hinnoiteltavaksi tulojen mukaan, vaikka niiden hinnat ovat räjähtäneet.

Yhteiskunnassa on jo pitkään ollut käytössä tuloerojen tasoittamiseksi ja hyvinvoinnin turvaamiseksi kaikille progressiivinen verotus. Tehtäköön progressioon tarvittavat korjaukset suurituloisten verottamiseksi lisää. Kun suurituloisilla on enemmän sähköistetty koti, auto ja muut laitteet, on sen mukaan laskennallisesti arvioitavissa heidän saamansa hyöty, jota vastaava progression määrä on myös laskettavissa. Peruselämisen ehtojen tulee muodostua yhtäläisesti kaikille.

Pelko sähkönkulutuksen kasvusta on varsin farisealaista puhetta. Tiedossa on, että inflaatio leikkaa kulutusta 10 prosenttia ja sähkölaitosten kertoman mukaan ihmiset ovat nykyisillä hinnoilla jo säästäneet 10 prosenttia sähkön kulutuksestaan. Edellä hahmoteltu kohtuullinen hintataso ylittää 3-4 kertaa sen, mitä sähköstä on maksettu vakaana aikana. Nämä näkökohdat eivät tue pelkoa kulutuksen kasvusta.

Kirjoittaja on Ajatuspaja Tampere -ryhmän jäsen.