1980-luvun lopussa lautakunnan esityslistalle tuli tontin varaaminen kauneudenhoitoalan ammattioppilaitokselle. Kaupunkisuunnitteluvirasto esitti oppilaitoksen sijoittamista Savonkadun vieressä kohoavaan Saimaanpuistikkoon. Tästä nousi Alppilassa iso häly.

Asuin siihen aikaan Sörnäisissä ja pyrin valvomaan Pitkänsillan pohjoispuolisten kaupunginosien etuja. Niinpä oli luonnollista, että minuun otettiin yhteyttä. Muistan erityisen hyvin erään vanhemmanpuoleisen, Saimaankadulla asuneen rouvan puhelun. Hän oli ilmiselvästi järkyttynyt ehdotuksesta. Hän kuvaili kallioiden maisemallista mahtavuutta ja etenkin lasten ja nuorten leikkejä ja puuhailuja kalliolla. Hän painotti, ettei lähistöllä ole mitään vastaavaa virkistysaluetta. Olin käynyt puistossa monta kertaa ja tiesin, että se piti paikkansa.

Otin asian puheeksi Rungon kanssa. Runkoa pidettiin kovana liike-elämän edustajana, mutta hän oli elänyt lapsuutensa ja varttunut aikuiseksi vaatimattomissa oloissa Pitkänsillan pohjoispuolella. Hän ymmärsi siellä asuvien ihmisten tarpeita ja pyrki ottamaan ne huomioon. Minulla ei ollut vaikeuksia saada hänet puolelleni. Yhdessä päätimme yrittää pelastaa Saimaanpuistikon.

TYÖN tuloksena virasto sitten muuttikin ehdotuksensa. Kauneudenhoitoalan oppilaitos ehdotettiin sijoitettavaksi Savonkadun toiselle puolelle. Se meni helposti läpi, kaava hyväksyttiin valtuustossa ja vahvistettiin sisäasiainministeriössä, niin kuin laki silloin määräsi. Oppilaitos valmistui vuonna 1992. Nykyään se on nimeltään Helsingin palvelualojen oppilaitos.

Tänään Saimaanpuistikko on taas uhattuna, samoin kuin viereinen pieni Savonpuisto. Tällä kertaa ei ole kysymys yleishyödyllisen oppilaitoksen rakentamisesta, vaan suuren rakennusyhtiön, NCC:n, halusta päästä hyötymään rakentamalla puistoihin toimistotaloja. Kaupunki on antanut yhtiölle kehittämisvarauksen ja myötäillyt yhtiön pyrkimyksiä. Saahan kaupunkikin huomattavia rahasummia, kun se myy tai vuokraa puistoista rakennusliikkeelle tontteja. Tällaista on vihreiden johtama kaupunkisuunnittelu Helsingissä nykyään.

Uusi valtuusto on kuitenkin hyväksymässään strategiassa vuosille 2021-2025 luvannut huolehtia siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon. Alppilan puistojen kohtalosta päätettäessä testataan, pidetäänkö tästä lupauksesta kiinni, vai onko se vain tyhjää puhetta. Puistot ovat virkistäytymistä varten, eivät rakennusliikkeiden tonttireserviä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ympäristöjuristi ja kaupunkiaktivisti.