Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Mielipiteet

Saimaanpuistikko on taas uhattuna – näin se pelastettiin aiemmin

iStock
Kuvituskuvassa ilmakuva Helsingistä.

Olin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen vuosina 1970-1992. Lautakunnan puheenjohtajana oli silloin Elannon johtaja Ylermi Runko, toinen demari.

Lauri Nordberg

1980-luvun lopussa lautakunnan esityslistalle tuli tontin varaaminen kauneudenhoitoalan ammattioppilaitokselle. Kaupunkisuunnitteluvirasto esitti oppilaitoksen sijoittamista Savonkadun vieressä kohoavaan Saimaanpuistikkoon. Tästä nousi Alppilassa iso häly.

Asuin siihen aikaan Sörnäisissä ja pyrin valvomaan Pitkänsillan pohjoispuolisten kaupunginosien etuja. Niinpä oli luonnollista, että minuun otettiin yhteyttä. Muistan erityisen hyvin erään vanhemmanpuoleisen, Saimaankadulla asuneen rouvan puhelun. Hän oli ilmiselvästi järkyttynyt ehdotuksesta. Hän kuvaili kallioiden maisemallista mahtavuutta ja etenkin lasten ja nuorten leikkejä ja puuhailuja kalliolla. Hän painotti, ettei lähistöllä ole mitään vastaavaa virkistysaluetta. Olin käynyt puistossa monta kertaa ja tiesin, että se piti paikkansa.

Otin asian puheeksi Rungon kanssa. Runkoa pidettiin kovana liike-elämän edustajana, mutta hän oli elänyt lapsuutensa ja varttunut aikuiseksi vaatimattomissa oloissa Pitkänsillan pohjoispuolella. Hän ymmärsi siellä asuvien ihmisten tarpeita ja pyrki ottamaan ne huomioon. Minulla ei ollut vaikeuksia saada hänet puolelleni. Yhdessä päätimme yrittää pelastaa Saimaanpuistikon.

Silloisen SKDL:n edustajat saimme helposti kannattamaan puiston säilyttämistä. Ongelma oli siinä, että porvareilla – niin kuin siihen aikaan sanottiin – oli lautakunnassa enemmistö. Jos olisi jouduttu äänestämään, olisimme hävinneet. Nyt Runko käytti arvovaltaansa. Hänellä oli hyvät suhteet viraston päällikköön, arkkitehti Lars Hedmaniin ja hän otti asian esille tämän kanssa. Hedman antoi asemakaavaosaston tutkittavaksi, löytyisikö oppilaitokselle toista paikkaa lähistöltä.

TYÖN tuloksena virasto sitten muuttikin ehdotuksensa. Kauneudenhoitoalan oppilaitos ehdotettiin sijoitettavaksi Savonkadun toiselle puolelle. Se meni helposti läpi, kaava hyväksyttiin valtuustossa ja vahvistettiin sisäasiainministeriössä, niin kuin laki silloin määräsi. Oppilaitos valmistui vuonna 1992. Nykyään se on nimeltään Helsingin palvelualojen oppilaitos.

Tänään Saimaanpuistikko on taas uhattuna, samoin kuin viereinen pieni Savonpuisto. Tällä kertaa ei ole kysymys yleishyödyllisen oppilaitoksen rakentamisesta, vaan suuren rakennusyhtiön, NCC:n, halusta päästä hyötymään rakentamalla puistoihin toimistotaloja. Kaupunki on antanut yhtiölle kehittämisvarauksen ja myötäillyt yhtiön pyrkimyksiä. Saahan kaupunkikin huomattavia rahasummia, kun se myy tai vuokraa puistoista rakennusliikkeelle tontteja. Tällaista on vihreiden johtama kaupunkisuunnittelu Helsingissä nykyään.

Uusi valtuusto on kuitenkin hyväksymässään strategiassa vuosille 2021-2025 luvannut huolehtia siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon. Alppilan puistojen kohtalosta päätettäessä testataan, pidetäänkö tästä lupauksesta kiinni, vai onko se vain tyhjää puhetta. Puistot ovat virkistäytymistä varten, eivät rakennusliikkeiden tonttireserviä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ympäristöjuristi ja kaupunkiaktivisti.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE