Hän sanoo, että nyt, vajaat 68-vuotiaana, on hyvä aika jättää tämä hyvin kokonaisvaltainen työ. Hän hoiti tehtävää 12 vuotta.

– Tässä ei riitä se, että katsoo mitä on seuraavan kokouksen asialistalla vaan on hallittava iso kokonaisuus: miten maa makaa, jotta tietää, mitä liittona voi vaatia jäsenilleen. Se edellyttää hereilläoloa jokaisena päivänä vuodessa 24/7, Paavola kuvailee Demokraatin haastattelussa liittojohtajan työtä.

– Kiire korostuu, kun kollegoja on liian vähän. Esimerkiksi kotihoidossa yhdellä työntekijällä voi aamuvuorossa olla jopa 15 käyntiä.

Palkka hoitotyössä ei ole myöskään pysynyt perässä työn vaativuuden noustessa.

– Saimme viime kierroksella yhdessä muiden alan liittojen kanssa parannettua palkkatasoa, mutta kun jo aikoja sitten palkasta on leikattu kaikki ”löysät” pois, tilanne ei ole paras mahdollinen.

LÄHIHOITAJAT ovat erityisen tärkeä ammattiryhmä vanhustenhoidossa. Siinä näkyy ihmisten eliniän pidentymisen vaikutukset: lopun lähestyessä vanhusten kunto vaatii ympärivuorokautisessa hoidossa yhä enemmän huolenpitoa.

Karkailevia muistisairaita ja loppuaan odottavia vanhuksia hoidetaan yhä useammin myös samoissa yksiköissä. Paavola ei tuntuisi olevan erityisesti tällaisen yhteisöllisen asumisen ystävä, kun hoitajan pitäisi ehtiä hoitaa hyvin erilaisessa tilanteessa olevia asiakkaita.

– Vanhustenhoidon inhimillinen laatu kärsii, vaikka hoidon eetos on tehdä ihmisen lopputaival mahdollisimman hyväksi. Ei vanhus jaksa olla kuoleman lähestyessä enää hyppyytettävänä tai laulatettavana, hän kuvailee.

Ajatus siitä, että omaiset hoitaisivat yhä enemmän läheisiään, ei saa Paavolalta kannatusta. Se on pois työikäisten jaksamisesta ja panoksesta talouskasvuun.

– Se tulee paljon kalliimmaksi kuin se, että meillä olisi tarpeeksi hoitajia pitämässä huolta vanhuksista ja muista apua tarvitsevista.

AY-TOIMINNASTA Paavola kertoo innostuneensa 1990-luvun loppupuolilla. Itsestäänselväksi Paavola kertoo hakemista Superin puheenjohtajaksi vuonna 2012.

Pitkältä puheenjohtajan uralta on jäänyt tiettyjä hetkiä erityisesti mieleen. Kilpailukykysopimus on yksi. Kesällä 2016 solmittu kiky-sopimus pyrki parantamaan Suomen talouden kilpailukykyä ja työllisyyttä. Se sisälsi muun muassa palkkatason jäädyttämistä, työajan pidentämistä ja lomarahojen leikkauksia.

– Minua kismitti suunnattomasti se, että olin kuntapuolella ainoa, joka ei olisi hyväksynyt sopimusta. Sain tappouhkauksia ja vaikka mitä, ”ettenkö tajua, mitä Suomessa tapahtuu”. Mutta Suomen tilanne ei tällä sopimuksella kohentunut mihinkään suuntaan.

Paavola kertoo yrittäneensä selittää silloiselle pääministerille Juha Sipilällekin (kesk.), että jos ihmisillä ei ole rahaa kuluttaa, mistä se taloudellinen dynamiikka kaivetaan.

– Tämä oli sellaista venäläistä rulettia hallituksen puolelta. Superilaisille kiky-sopimus oli taloudellisesti hyvin turmiollista vuosikausiksi eteenpäin.

Toinen kova paikka olivat viimeisimmät julkisen puolen työmarkkinaneuvottelut, joissa Superin jäsenistö olisi ollut liiton johtoa huomattavasti agressiivisemmin halukas lakkoiluun tavoitteisiin pääsemiseen.

– Totesin tuolloin, että meidän on katsottava, mikä on tässä tilanteessa järkevää. Moni koki silloin itsensä petetyksi. Se on aina kelju fiilis, Paavola pohtii.

VIIME hallituksen päätöstä säätää vanhustenhuollon ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksesta hän pitää hyvänä. Nykyinen hallitus kuitenkin kaavailee mitoituksen höllentämistä, mitä Paavola vastustaa.

Suuri muutos entiseen on myös hoitajapula, jonka vuoksi maahanmuuttajia tarvittaisiin alalle yhä enemmän. Super on puhunut pitkään kielitaidon tärkeydestä kotoutumisen onnistumisen ehtona.

– Nyt se on ymmärretty. Sote-alalla ja varhaiskasvatuksessa on osattava suomea – perussanasto pitäisi olla hallussa, että tulet ymmärretyksi ja itse ymmärrät, Paavola painottaa.

Ongelmana on se, että kielen opetus on jäänyt työpaikoille. Hoitajia rassaa se, että omaa työaikaa menee tähän.

Super on puhunut pitkään hoitoalan pito- ja vetovoimasta. Siihen vaikuttavat palkka, työolot, työnjärjestelyt, mutta suurimmaksi Paavola nostaa sen, mikä on lähihoitajan työn kuva – että hän pystyy tekemään työtään mahdollisimman ammatillisesti. Lähihoitajat joutuvat kuitenkin nykyisin tekemään säästöjen takia tukitöitä kuten siivoamaan.

KUINKA KÄY ihmisten sote-palveluiden? Hyvinvointialueet kipuilevat säästöpaineissa ja hallitus lyö vettä myllyyn suosimalla yksityistä sektoria.

– Se vaikuttaa ihmisten mielikuvaan siitä, miten julkinen puoli toimii. Siellä moni asia hoituu todella hyvin – paljon paremmin kuin minkä kuvan julkisesta keskustelusta usein saa. Suomen kokoiselle maalle on kallista laittaa yksityinen ja julkinen terveydenhuolto taistelemaan vastakkain, Paavola huomauttaa.

Hän pitää hyvänä, että julkisessa terveydenhuollossa oma tiimi -ajattelu alkaa saada jalansijaa.

– On tärkeää, että joku, lääkäri, sairaanhoitaja tai lähihoitaja oppii oppii tuntemaan tiimissä parhaiten potilaan.

MITÄ KUULUU superilaisille? Viimeisimmän jäsenkyselyn perusteella työtyytyväisyys on noussut. Mutta vastauksista ilmenee, että henkilöstöpula lisää kiirettä ja se vaikuttaa jaksamiseen. Paavola pohtii, mitä tehdä, että työtyytyväisyys ei ainakaan huononisi. Hänen mielestään hallituksen ei olisi pitänyt koskea vanhuspalveluiden henkilömitoitukseen.

– Toiseksi paikallista järjestelyerää olisi jaettava niin, että myös lähihoitajat saavat siitä oman pottinsa.

Korona-aikana hoitajat nostettiin sankareiksi, mutta tästä glooriasta ei Paavolan mukaan ole paljon jäljellä.

– Koronakorvauksia maksettiin jälkikäteen, mutta sitä ei tullut kaikille, mikä on aiheuttanut pahaa mieltä.

Paavola naurahtaa hieman kysymykselle, millaisen liiton hän jättää perinnöksi seuraajalleen Päivi Inbergille.

– Liitto on yhtä kuin sen jäsenet. Ja meidän jäsenistömme on valtavan sitoutunut työhönsä. Siksi puheenjohtajana heidän oikeuksiaan on ollut hienoa puolustaa. Puheenjohtajan yhtenä tehtävänä on tuoda jäsenten ääni päättäjien tietoon. Ja kukin tekee sen tavallaan.