– Hallituksen sote-uudistusta koskeva esitys mahdollistaa hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen sekä palveluiden paremman saatavuuden, mutta ei automaattisesti takaa sitä. Oleellista on, millaisiin ratkaisuihin ja käytäntöihin palvelutoiminnassa päädytään, sanoo SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring.

Sote-maakuntien mahdollisuus määritellä palvelustrategiansa sekä ohjata palvelutuotantoa alueellaan voi Haringin mukaan johtaa uusien erojen syntymiseen palveluiden saatavuudessa eri maakuntien välillä. Yhdenvertaisuuden varmistamiseksi tarvitaan valtakunnallista ohjausta.

– On varmistettava, että paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarvitsevien henkilöiden ongelmia hoidetaan kokonaisvaltaisesti, mikä edellyttää hyvin toimivaa yhteistyötä palveluketjun eri toimijoiden välillä.

Sote-palveluiden järjestäminen maakuntatasolla vahvistaa merkittävästi julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjien mahdollisuuksia järjestää ja tuottaa laadukkaita ja yhdenvertaisia palveluja. SAK:n mielestä jatkossa voi olla tarve yhdistää nyt ehdotettuja alueita vielä suuremmiksi alueiksi.

SAK pitää tärkeänä, että sote-maakunta tuottaa pääosin palvelunsa itse ja käyttää ostopalveluja vain sen verran, että palveluiden järjestämisvastuu ei vaarannu. Julkiset hallintotehtävät tulee rajata ostopalveluiden ulkopuolelle.

– On myös tärkeää, että vakinainen henkilöstö pääsääntöisesti tuottaa palvelut ja esimerkiksi vuokratyövoimaa käytetään vain täydentämään henkilöstön tarvetta.

SAK painottaa, että sote-henkilöstön asema on turvattava uudistuksessa. Tämä voidaan tehdä niin, että henkilöstön siirtyminen maakuntien palvelukseen katsotaan liikkeenluovutukseksi. Lisäksi on varmistettava sosiaali- ja terveydenhuoltoon tukipalveluja tuottavien kuntien omistamien yksiköiden, liikelaitosten ja yhtiöiden henkilöstön asema muutoksessa.