Mielipiteet

Salkkumiehet sotessamme häärii 

Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander

Kuka muistaa kappaleen Asfalttiprinssi? Se on Hectorin Herra Mirandos -levyllä. Kun kappale julkaistiin, olin 10-vuotias. Opin sanat nopeasti, vaikka en sisältöä ymmärtänytkään. Lapsesta laulussa oli jotain surullista ja pelottavaa.

”Mitä nyt? Salkkumiehet nurkissamme häärii, pankit meidän leivän rahaan käärii. Asfalttiprinssi mä oon…”

Kappale tuli mieleeni, kun hallitus julisti uuden sote-sovun syntyneen. Ties monennenko kerran? Kesken kyselytunnin sähköpostiin rapsahti uusi esitys sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudeksi.

Anteeksi vain, että kyselytunti meni IPadin räpläämiseen. Oli pakko keskustelun ja kysymysten ohessa lukea, mitä tuoreessa esityksessä sanotaan. Huhut ratkaisusta olivat olleet sen verran villejä.

En uskonut lukemaani. ”…Batman, ethän auttaa vois, kun meidän linnat myydään pois?” 

Perustuslaki toimi viime kierroksen pelastajana. Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt pakkoyhtiöitä ja valinnanvapausmallista seuraavaa hoidon vaarantumista. Uudessa esityksessä pakkoasiakasseteli uhkaa jopa erikoissairaanhoitoa.

Virkamiesten valmistelemassa mallissa tuleva maakunta olisi saanut päättää, mitä palveluita asiakassetelillä altistetaan markkinoille ja mitä tehdään itse. 

Valmistelun tueksi nimetty asiantuntijaryhmä linjasi, että mallin kanssa voidaan elää, vaikka se ei ihanteellinen olekaan.  Mutta Sipilän hallitus muutti lakia poliittisen tahtonsa mukaan. Poikkeuksesta tuli perussääntö.

Hallituksen esityksessä perussääntö on, että palvelut ovat asiakassetelin piirissä. Setelimeininkiä saa rajoittaa vain rajallisesti. Kokoomuksen ministeri Risikko ehätti iloitsemaan, että setelistä tulee subjektiivinen oikeus.

Esimerkiksi Kansa-Hämeen erikoissairaanhoidolle hallitsemattomasta asiakassetelistä saattaa tulla naula arkkuun. Kokoomuksen malli vaarantaa erikoissairaanhoitomme kestävyyden. Kolminapaisessa maakunnassa on muutoinkin vaikea rakentaa taloudellisia ratkaisuja. Mutta laaja asiakasseteli uhkaa koko erikoissairaanhoitomme.

Keskustan Sirkka-Liisa Anttila ehätti sanomaan, että jos malli toteutuu, uutta sairaalaa ei tarvita. Olen Anttilan kanssa samaa mieltä setelin vaarasta, mutta lopputulemasta erimieltä. Ainoa keinomme pärjätä on uusi houkutteleva sairaala.

”Totta kai, tosta pannaan puisto muovipussiin, lapset rakastuvat Hullu-Jussiin. Oi, mikä hullu mä oon. Voi, kuinka pieni mä oon.”

Asiantuntijat ovat varsin selväsanaisesti sanoneet, että laaja valinnanvapaus erikoissairaanhoidossa vaarantaa päivystyksen. Päivystyksessä tarvitaan iso joukko terveydenhuollon ammattilaisia ja osaamista. Jos tämä osaaminen pirstoutuu moneen yritykseen, mistä riittävät osaavat tekijät päivystykseen?

Kannatan valinnanvapautta, kannatan myös sitä, että kolmas sektori ja yksityiset yritykset täydentävät sosiaali- ja terveyspalvelujamme. Näin on jo nyt. Mutta en kannata valinnanvapautta, joka maksaa maltaita ja joka pirstaloi palvelut.

Seuraavan kerran kun joku kysyy, millä demarien esittämät uudistukset rahoitetaan. Vastaan, että sillä noin miljardilla eurolla, joka säästyy kun luovutaan julkisten terveys- ja sotepalvelujen yltiöpäisestä markkinaistamisesta.

Maakuntatasolla koko soteuudistus alkaa olla resurssien tuhlausta. Monet rakentavat muutosta, jonka suunta vaihtuu koko ajan. Paljon työtä valuu hukkaan.

”Piru vie! Taas hirviöitä nousee meidän nurkkiin! Kuin lentohiekkaa pantais kukkapurkkiin! Oi, mikä hullu mä oon. Voi, kuinka pieni mä oon.”

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat