Turun Samppalinnan kesäteatterissa on aina nähty lahjakkaita laulajia ja bändi svengannut. Pyörivä katsomo tuulimyllyn suojissa on kuitenkin viime vuosina saanut todistaa aika kehnoja musiikkiteatteriesityksiä. Viime kesän “Onnen päivät” oli valju, “Five Guys Named Moe” (2013) ja “Housut pois” (2012) eivät jääneet musikaaleina mieleen mitenkään.

Vuonna 2010 Samppalinnassa esitettiin West Side Story. Siinä koskettava tarina ja onnistunut musiikki paiskasivat kättä. Olihan säveltäjänä Leonard Bernstein.

Alan Menken – Glenn Slater – Cheri &  Bill Steinkellner: Nunnia ja konnia

Tänä kesänä Samppalinna on taas oikeilla urilla.”Nunnia ja konnia” -musikaali esitetään Turussa ensimmäisenä Pohjoismaissa. Esitys perustuu elokuvaan “Sister Act” (1992), jossa laulajan urasta haaveileva Deloris Van Cartier liikkuu väärissä piireissä ja todistaa miesystävänsä jengin ammuskeluja. Hänet laitetaan todistajansuojeluun ja turvaan nunnaluostariin, missä hän alkaa  hämmentää sisarrauhaa.

Yhteys eri maailmoista tuleville naisille syntyy musiikin kautta. Deloris treenaa nunnakuoron niin räväkäksi, että aiemmin aution kirkon penkit täyttyvät taas ja takakireä abbedissakin lämpenee. Koko ajan on kuitenkin varauduttava konnien kostoon.

Soivaa naisenergiaa

Elokuvan pääroolia näytellyt Whoopi Goldberg tuotti Sister Actin Broadwaylle ja on vaatinut, että Delorista esittää aina tummaihoinen nainen. Samppalinnan kesäteatterissa Maria Lund onkin Nunnia ja konnia -musikaalin historian ensimmäinen poikkeus.

Deloriksen laulusaundi vaatii juurevaa groovia, ja suomalaisista näyttelijöistä Lund on oivallinen valinta. Häneltä sujuu niin heleä aaria kuin roisi soul.

Kun musiikki on taitavasti sävelletty ja tarina muutakin kuin perinteistä rakkaushöttöä (tällä kertaa lavalla jyrää naisenergia), esitys ilahduttaa. Niin kuin aiemmin totesin, Samppalinnan ensemble taitaa totutusti sekä laulut että tanssit.

Nunnia ja konnia -musikaalin on säveltänyt Alan Menken. Hänen täyteläisen riemukkaat sävellykset soivat myös muun muassa elokuvissa “Pieni merenneito”, “Aladdin”, “Pocahontas” ja “Hercules”.

Ei ole Menken turhaan saanut urallaan 11 Grammy-palkintoa ja kahdeksan Oscaria.

“Sä näytät taivaan” ja “Laulaa saa” -numerot ovat kuin Herculesin laulavien muusien ikivihreitä ja “Sisaruus” yhtä koskettava kuin Pocahontasin kappale “Tuulen värit”. Kappaleiden teksteissä on myös eri tasoja, kun monet toimivat niin yökerhossa kuin nunnaluostarissakin.

Svengaavien gospel-, soul- ja diskosävelien lisäksi Nunnia ja konnia tarjoaa luostarin käytäviltä a cappellaa. Yli kymmenhenkisen nunnakuoron harmoniat soivat hyvin yhteen, ja “Excelsis Deot” muuntuvat nerokkaasti jammailuiksi.

Konkari Sankari ja hänen naisköörinsä

Heikki Sankarin ohjauksessa on paljon pieniä yksityiskohtia eläväisistä ikoneista pukuvaihdoksiin. Lopun lurex-kuosiset glitter-kaavut istuvat musikaaliin olematta liian camppia.

Nunnajoukosta on nostettava esiin Tuija Piepponen sisarista vanhimpana Maria Lazaruksena ja yltiöpositiivista mutta ei silti ärsyttävää sisar Maria Patrickia esittävä  Annamaria Karhulahti. Piepponen saa olla oma itsensä eli rääväsuinen räpättäjä. Musikaalissa hän räppää oikeastikin ja yllättävän hyvin.

Ellinoora Sandell