Mielenkiintoista Marinin lausunnossa ei ole niinkään sen sisältö – eurooppalaisen yhtenäisyyden korostaminen – vaan se, että lausunto on yksi harvoja pandemia-ajan EU-maan johtajan lausuntoja, jossa selkeästi peräänkuulutetaan EU:n yhtenäisyyttä ja EU-tason johtajuutta.

Marin ei suoraan käytä termiä ’johtajuusvaje’, mutta valitettava tosiasia on, että EU ei ole kyennyt mielekkääseen yhteiseen toimintaan pandemian aikana.

Yksikään EU-johtaja ei ole kyennyt nousemaan päivänpoliittisten kriisien – koronaan liittyvien tai muiden – yläpuolelle osoittamaan kipeästi tarvittavaa eurooppalaista johtajuutta. Seurauksena on ollut tilkkutäkkimäinen kollaasi eri jäsenvaltioiden suorittamia toimenpiteitä – ja tällä hetkellä maailman nopeimmin etenevä pandemia.

Niin valitettava kuin tilanne onkin, Sanna Marinilla ja Suomella on nyt tuhannen euron paikka osoittaa EU-tason johtajuutta ja samalla asemoida Suomi uudelleen EU:ssa ja maailmassa. Koska Suomen koronatilanne on koko syksyn pysynyt eurooppalaisittain poikkeuksellisen hyvänä, Marinin hallituksen koronastrategiaan kohdistuu jo nyt mielenkiintoa muualta Euroopasta.

Kansainvälisen diplomatian perinteinen suurvalta Ruotsi on pelannut itsensä paitsioon laissez faire -strategiallaan. EU:n suuret jäsenvaltiot Saksa, Ranska, Italia ja Espanja ovat niin ikään suurissa vaikeuksissa tartuntamäärien kasvaessa. Niistä ei ole johtajuusvajeen ratkaisijoiksi. Sama koskee pienempiä jäsenmaita kuten Alankomaita, Belgiaa, Itävaltaa, Kreikkaa, Tsekkiä, Puolaa, Portugalia, ja Unkaria.

Jäljelle jää pieni, urhea Suomi.

Jos Suomi todella onnistuu ensimmäisenä EU-maana epidemian tukahduttamisessa – seikka, jota nykytiedon valossa pidetään mahdollisena – kääntyy EU:n ja maailman katse automaattisesti Suomeen. Samalla Sanna Marinista tulisi EU:n kiinnostavin pääministeri, ja käytännössä ainoa varteenotettava ehdokas johtamaan yhteistä eurooppalaista koronastrategiaa – mahdollisesti sotien jälkeisen Euroopan tärkein rooli. Samalla Marin mahdollisesti onnistuisi siinä, missä Kekkonen epäonnistui: nostamaan suomalaisen YK:n pääsihteeriksi. Toteutuessaan tällainen skenaario asemoisi Suomen kansainvälisten suhteiden raskaaseen sarjaan seuraaviksi vuosikymmeniksi.

Huimalta kuulostava skenaario näyttäytyy EU:n koronakarttoja vilkaistessa realistinena: Suomi on EU:ssa poikkeus, anomalia, maa, jossa epidemia pysyy kurissa ja saattaa jopa hiipua. Epidemiologisten mallien tarkastelu lisää realismia: edellä mainituissa EU-maissa on nyt niin paljon tartuntoja, että epidemian hiipuminen niissä tapahtuu parhaassakin tapauksessa vasta ensi vuonna rokotteen valmistumisesta riippumatta. Jos Suomi säilyy edellä kuvatun kaltaisena maana, jossa epidemia tukahtuu, skenaario on itse asiassa varsin realistinen.

Muiden maiden tilanteisiin Suomen on juuri nyt vaikea vaikuttaa, mutta epidemian eteneminen Suomessa on suomalaisten itsensä käsissä; epidemia ei ole luonnonvakio vaan poliittinen päätös. Avaimet juosta Suomi maailmankartalle ovat siis suomalaisten ja viime kädessä hallituksen ja pääministeri Marinin käsissä.

Anna palaa, Sanna Marin!

Kirjoittaja on teknologiajohtamisen apulaisprofessori Utah Valleyn yliopistossa Yhdysvalloissa.