Selvitys perustuu hallitusohjelmaan ja kansallisen lapsistrategiaan toimeenpanosuunnitelmaan.

Grahn-Laasonen totesi tiedotustilaisuudessa, että selvityksestä käy ilmi, ettei lapsen etu toteudu huoltajuusriidoissa. Lapset jäävät vaikeimmissa erotilanteissa liian usein näkymättömiksi. Hänen mukaansa palveluita ja lainsäädäntöä on välttämätön uudistaa.

Päävastuullisina selvityshenkilöinä ovat toimineet erityisasiantuntija Johanna Vaitomaa Ensi- ja turvakotien liitosta ja sosiaalineuvos Riitta Särkelä. Heidän työtään on tukenut monialainen seurantaryhmä.

Selvityshenkilöiden ehdotukset liittyvät vaativien erojen ennaltaehkäisyyn, lapsen aseman ja oikeuksien vahvistamiseen, vanhempien tarvitseman tuen varmistamiseen, oikeusprosessien ja lainsäädännön kehittämiseen, toimivallan selkiyttämiseen, palvelupolkujen kehittämiseen, väkivallan ehkäisemiseen sekä osaamisen vahvistamiseen.

SÄRKELÄ kuvasi tilaisuudessa, mitä kaikkea vaativiin erotilanteisiin liittyy. Kun vanhemmat ottavat mittaa toisistaan, lapsi joutuu usein kiistelyn välikappaleeksi. Tilanteisiin voi liittyä väkivaltaa ja mielenterveyden haasteita sekä lukuisia toistuvia oikeusprosesseja. Tällaiset tilanteet vaurioittavat lasta, pahimmillaan elämänmittaisesti.

Selvitystyötä on tehty ennen kaikkea lapsen edun ja oikeuksien turvaamisen näkökulmasta.

Raportissa on useita ehdotuksia, joilla lapsen avunsaantia voidaan vahvistaa. Ehdotusten mukaan on muun muassa varmistettava, että toinen vanhempi pystyisi estämään lapsen avunsaantia. Lapselle on käytännössä varmistettava subjektiivinen oikeus saada apua vaikeissa tilanteissa.

Johanna Vaitomaa nosti tiedotustilaisuudessa esiin myös ehdotuksen lapsirauharikoksen säätämisestä. Se on ollut Ruotsissa voimassa vuodesta 2021.

– Perheväkivaltaa kuuleva, näkevä, todistava lapsi saisi paremman oikeudellisen suojan. Hänen auttamisprosessi tulisi varmistaa samalla, kun tätä lainsäädäntöä muutetaan niin, että lapsi olisi asianosainen myös perheväkivaltatilanteissa, Vaitomaa totesi.

Grahn-Laasonen sanoi, että lapsirauharikos menee oikeusministerin alueelle, mutta hän suhtautuu sen säätämiseen myönteisesti.

– Ilman muuta lapsen näkökulmaa ja oikeuksia pitäisi vahvistaa sekä tunnistaa lasten herkkä, haavoittuva asema paremmin lainsäädännössä. Kannatan tätä ehdotusta. Väkivallalla on erittäin vakavat ja vaaralliset vaikutukset lapsen kasvulle ja kehitykselle. Kotona tapahtuva väkivalta on suuri haavoittava riskitekijä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Tähän on ehdottomasti tartuttava, Grahn-Laasonen sanoi.

Vihreiden puheenjohtajan Sofia Virran tekemä lakialoite niin kutsutusta lapsirauharikoksesta on aiemmin saanut taakseen yli sadan kansanedustajan allekirjoitukset. Laki tunnistaisi lapsen uhriksi tilanteissa, joissa hän joutuu näkemään kotiväkivaltaa.

YKSI tärkeä ehdotettu uudistus olisi myös se, että vanhemmat voitaisiin velvoittaa ottamaan vastaan apua ja tukea. Vanhempi voitaisiin myös esimerkiksi ohjata tai velvoittaa psykiatriseen arvioon tai muuhun tukeen.

Särkelä painotti, että tarvitaan moniammatillisen yhteistyön vahvistamista. Ammattilaiset toimivat nyt aivan liian erillään, mikä ilmeni selvitykseen liittyvistä kyselyistä ja haastatteluista. Vastuista on suurta epävarmuutta.

– Perheet pyörivät palvelu- ja oikeusjärjestelmässä ja kukaan ei oikein ota koppia tilanteesta, Särkelä kuvasi.

Toimijoiden vastuut ja tietojen vaihto on saatava selkeämmiksi, mihin tarvitaan kansallinen ohjeistus.

Työryhmä ehdottaa myös lastenvalvojan tehtävänkuvan täsmentämistä ja vahvistamista. Lastenvalvoja tapaa eroavat perheet. Särkelä ja Vaitomaa näkevät, että lastenvalvojalla on avainrooli siinä, että erotilanteet voisivat olla sopuisia. Lastensuojelun toimivaltaa pitää myös vahvistaa. Prosessi tarvitsee selkeän johtajuuden.

Selvityshenkilöt haluavat myös tehostaa oikeusprosesseja. Tuomareissa pitäisi olla huoltoriitakysymyksiin edistyneitä henkilöitä. Ensiaskeleena tarvitaan tuomareiden erikoistumiskoulutusta. Suomeen pitäisi saada myös perhetuomioistuin kuten monissa maissa jo on.

SELVITYKSESSÄ on useita ehdotuksia lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi. Esimerkiksi henkisen väkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyy vaikeuksia.

Kaikille hyvinvointialueelle pitäisi saada lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorit. Joka hyvinvointialueella tällaista koordinaattoria ei vielä ole. Ylipäänsä lähisuhdeväkivaltatyön koordinaatio on määriteltävä hyvinvointialueiden vastuulle. Työtä on tehtävä yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa. Väkivallan tekijä pitäisi velvoittaa väkivallan katkaisun ohjelmaan tai muuhun hoitomuotoon.

Nopeista keinoista puuttua ongelmiin selvityshenkilöt mainitsivat muun muassa jo olemassa olevan Tanskan mallin mukaisen verkkokurssin, joka on avoin kaikille vanhemmille ja auttaa vanhempia toimimaan niin, että lapsen paras toteutuisi.

Tänään julkaistua selvitystä varten kerättiin tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon, tuomioistuinten sekä lasten oikeuspsykologian ja -psykiatrian ammattilaisilta ja hyödynnettiin laajasti tutkimustietoa. Työssä on tavattu parisensataa alan ammattilaista.