SASK toimii monessa globaalin etelän maassa. SASKin toiminnanjohtaja Juska Kivioja muistuttaa, että myös kotikentällä, niin Suomessa kuin Euroopassakin, työntekijöiden tilanne on huonontunut.

– Olen työskennellyt SASK mukaan lukien yli 20 vuotta ammattiyhdistysliikkeeseen liittyvissä tehtävissä. En aiemmin edes osannut kuvitella, että lähentyminen globaaleihin kumppaneihin tapahtuisi myös täältä päästä eli parannetaan siellä työntekijöiden asemaa ja täällä heikennetään.

Kivioja näkee, että monista myönteisistä kehityskuluista huolimatta niin työntekijöiden, naisten oikeuksien kuin ihmisoikeuksienkin tilanne on jo pitkään heikentynyt monessa globaalin etelän maassa. Yksi tekijä on Yhdysvallat.

– Pienemmissä maissa seurataan sitä, mitä suurvallat ja Trumpin kaltaiset itsevaltaiset toimijat tekevät.

SASK täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Sillä on nyt vähän alle 200 kumppania noin 20 kansainvälisessä hankkeessa. Toiminta keskittyy Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Yksi hankkeista on Ukrainassa.

Kivioja listaa suuriksi saavutuksiksi vaikkapa sosiaaliturvan kehittämisen, lainvoimaiset työsuhteet tai äitiyslomien pidennykset. Hän pitää näitä merkittävinä yhteiskunnallisina muutoksina.

– Nämä ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, jotka vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään. Kun ihmisistä tulee vahvempia, tulee samalla myös yhteiskunnasta vahvempi. Samalla pitää muistaa, että kyse on valtavan pitkistä prosesseista.

Kivioja ei usko, että vastaavaa kehitystä olisi tapahtunut ilman SASKn tukea, ainakaan näissä aikatauluissa.

– Työelämä muuttuu ja kehittyy, välillä parempaan, välillä huonompaan suuntaan. Kyllä SASKilla on ollut rooli yhteiskunnallisissa muutoksissa ja demokratian kehittymisessä kohdemaissamme. Toimiva ammattiyhdistysliike on osa aktiivista kansalaistoimintaa, joka vahvistaa toimivaa kansalaisyhteiskuntaa.

SASKIN Aasian alue-edustaja Farizan Fajarin jakaa Kiviojan näkemyksen heidän työnsä yhteiskunnallisesta merkityksestä.

SASKilla on Aasiassa kolme kohdemaata vuosina 2026-2029: Indonesia, Filippiinit ja Nepal. Meneillään on yhdeksän pitkäkestoista hanketta ja yksi nopeaa toimintaa vaativa hanke Intiassa.

Farizan Fajarin työskentelee esimerkiksi Indonesiassa metalli- ja kaivosteollisuuden, paikallisliikenteen, lentokenttien ja rakennusalan työntekijöiden sekä energiayhtiöstä ulkoistettujen työntekijöiden kanssa.

Filippiineillä ja Indonesiassa hankkeita on esimerkiksi julkisella sektorilla ja elintarvikealalla ja Nepalissa vapaaehtoisten yhteisöterveydenhoitajien ja vähittäiskaupan työntekijöiden kanssa.

Fajarin kuvaa Aasian ammattiliittojen toimintaa elinvoimaiseksi ja kehitykseltään vauhdikkaaksi, ylä- ja alamäkineen – ja myös osin vaaralliseksi. Valtaapitävien suhtautuminen ammattiliittoihin vaihtelee paljon.

Esimerkiksi Nepalissa nykyinen hallitus on tällä hetkellä ammattiliittovastainen. Fajarin mukaan osasyy tähän on liittojen voimakas kampanjointi ja vaikuttamistyö työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi.

Muutama kuukausi sitten Nepalin hallitus yritti kieltää joidenkin julkisen sektorin ammattiliittojen toiminnan. Päätös peruttiin pian, koska se oli Nepalin perustuslain mukaan ihmisoikeuksien vastainen.

Myös Filippiineillä ammattiliittoja välillä painostetaan, vaikka Fajarin mukaan tilanne on siellä viime vuosina hieman parantunut.

– Yksi Filippiinien hankekoordinaattoreistamme joutui piileskelemään joitain kuukausia, kun viranomaiset alkoivat vainota häntä.

Fajarin arvioi, että etenkin Indonesiassa, Nepalissa ja Filippiineillä valtaapitävät näkevät ammattiyhdistysliikkeen eräänlaisena uhkana itselleen.

Liittoja käytetään myös välillä hyväksi.

– Filippiineillä ja osin myös Indonesiassa on ammattiliittoja, jotka tukevat hallituksen toimintaa. Ja koska Indonesiassa ammattiliiton perustaminen on helppoa, on moni yritys siellä perustanut niin sanottuja keltaisia ammattiliittoja vastavoimaksi aidolle ammattiliitolle.

Ammattiliittojen kehittäminen vaatii Aasiassa paljon jalkatyötä, sillä valtaosa liitoista on työpaikkakohtaisia. Lisäksi liittojen välillä on merkittäviä poliittisia eroja.

Myös järjestäytymisaste on heikko. Fajarin arvioi, että se on esimerkiksi Indonesiassa ja Filippiineillä viitisen prosenttia.

FARIZAN Fajarin on työskennellyt SASKin Aasian alue-edustajana kuusi vuotta. Hän sanoo työn olleen pitkäjänteistä ja kärsivällistä vaikuttamista, jonka tulokset alkavat näkyä kunnolla vasta nyt.

– Vähättelemättä kumppaneidemme hyviä tuloksia työelämän ihmisoikeuksien parantamisessa ja kehityksessä yhteistyömme tuloksena, niillä on silti parannettavaa järjestöjen vahvistamisessa ja jäsenten kannustamisessa yhteiskunnallisina toimijoina. Tästä syystä SASK kannustaa kumppaneita rakentamaan kumppanuuksia yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa sekä osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja neuvotteluihin.

Fajarin pitää ammattiyhdistysliikkeen sukupolvenvaihdosta ongelmana monessa maassa.

– Nuorten on vaikea edetä ammattiliikkeessä. En halua vähätellä vanhempien sukupolvien johtajien merkitystä, mutta mielestäni tarvitaan yhdistelmä kokemusta ja nuorempia sukupolvia sosiaalisen muutoksen ymmärtämiseen.

Haastetta on myös nykyistä useampien naisten saamisessa mukaan ammattiliittojen toimintaan.

– Täällä perinteisessä ajattelussa naisen paikka nähdään keittiössä ja miehen tehtävänä on tuoda rahaa kotiin. Siksi tämä on hyvin vaikeaa. Ja jos naisilla on lapsia, tilanne vaikeutuu entisestään, Fajarin sanoo.

SASKilla on kohdemaissa naisille suunnattua tasa-arvokoulutusta, mutta myös monesta kansalaisjärjestöstä poiketen sukupuolten tasa-arvoon liittyvää koulutusta miehille.

ORPON hallitus päätti viime vuoden lopulla leikata SASKin rahoituksesta 6,5 miljoonaa euroa, noin 40 prosenttia, vuosille 2026-2029. Esityksen teki ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä Ville Tavio (ps.) – vastoin virkamiesten esitystä. Tätä rahaa hallitus siirsi muille järjestöille.

Kivioja sanoo tukipäätökseen sopeutumisen vaatineen radikaaleja leikkauksia niin henkilöstöön kuin myös SASKin hankkeisiin. Nyt SASKin taustajärjestöjen – muun muassa Suomen kahden keskusjärjestön ja pääosan merkittävimmistä ammattiliitoista – osuus rahoituksesta on noin 25 prosenttia ja valtion 75 prosenttia.

Tavio perusteli SASKin tukien leikkaamista sillä, että sen toiminta ei vastaa Suomen kehityspoliittisia painopisteitä. Hän myös linjasi, että jatkossa suomalaisten yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä kohdemaissa.

Kivioja ihmettelee linjausta, että Suomen kehitysyhteistyö olisi jatkossa enemmän kauppaperusteista.

– Tekeekö Suomi sitten jatkossa kehityspolitiikkaa, jossa ei pidetä tärkeänä työelämän ihmisoikeuksia? Kun suomalaisia yrityksiä tuetaan julkisilla varoilla toimimaan globaalin etelän maissa, niin kuinka taataan, ettei kohdemaassa syntyvissä työpaikossa rikota työntekijöiden oikeuksia? Oman kokemukseni mukaan tähän tarvitaan aina paikallinen vapaa ammattiliitto, Juska Kivioja linjaa.

Hän nostaa esimerkiksi Filippiinit, jossa SASK on toiminut jo vuosia. Maan talous on vahvistunut, mutta se on hyödyttänyt lähinnä vain varakkaampia filippiiniläisiä.

– Tavion ajatus on, että pelkän talouskasvun myötä yhteiskuntakin kehittyy. Se menee harvoin niin. Filippiinien kaltaisessa maassa ei ole tasapuolista tulonjakoa, eikä koko yhteiskunta hyödy talouskasvusta. Siksi länsimaisten toimijoiden esimerkit ovat tuollaisissa maissa tärkeitä. Lisäksi tarvitaan aktiivisia kansalaisjärjestöjä vaatimaan demokratian toteutumista ja ammattiliittoja puolustamaan tasapuolista tulonjakoa.

– Kaikki SASKin hankkeet tehdään yhteistyössä ammattiliittojen kanssa. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä vaan aidoista kumppanuuksista, joissa eri maiden liittojen kollegat tapaavat toisiaan.