– Toivon, että tämä on myöskin sellainen asia, jota pystymme seuraavalla hallituskaudella hallituksesta edistämään, Urpilainen toteaa.

–  Tämä ei tule tapahtumaan hetkessä ja emme voi toteuttaa nostoa kertarysäyksellä kehysmenettelyssä. Mutta SDP haluaa luoda tiekartan, eli sopimuksen sekä selkeän aikataulun ja ohjelman, jolla tavoitteeseen tullaan pääsemään. Sen saavuttamiseksi voisi toimia uusi ns. Holkeri-työryhmä, Urpilainen esittää viitaten vuonna 2003 kehitysyhteistyömäärärahojen nostoa esittäneeseen työryhmään.

Vuonna 2018 kehitysyhteistyön määrärahat, 886 miljoonaa euroa, vastaavat ulkoministeriön mukaan 0,38 prosenttia Suomen bruttokansantulosta.

SDP:n 2030-työssä apuna käytettävät muutoshaasteet.

Urpilainen kertoi sosialidemokraattien tulevaisuuteen tähyävistä ulkopoliittisista linjoista ja tavoitteista Helsingissä, jossa hän esitteli SDP:n tuoretta globalisaatio-ohjelmaa. Ohjelma on osa puolueen 2030-työtä, jota toteutetaan paraikaa yli 400 puolueaktiivin avulla. Nimensä mukaisesti 2030-työn tavoitteena on hahmottaa kuuden eri muutoshaasteen kautta sitä, millainen Suomen, Euroopan ja maailman pitäisi olla vuonna 2030.

– Siitä visiosta, millainen Suomen pitäisi vuonna 2030 olla, tulemme aina lähemmä niitä tavoitteita ja konkreettisia toimia, joita esimerkiksi tulevissa vaaleissa vaaliohjelman muodossa tarvitaan, Rönnholm kuvaili globalisaatio-ohjelman julkistamistilaisuudessa.

– Tämänkin ohjelman monet asiat ovat sellaisia, että ne eivät toteudu yhdessä vuodessa tai edes vaalikaudessa. Ne vaativat pitkää valmistelua. Mutta on tärkeää, että mietimme myös isompaa kuvaa, hän jatkoi.

Urpilainen on johtanut pitkään SDP:n globalisaatio-ohjelman valmistelua ja toimii puolueen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Uudenlaista näkökulmaa työskentelyynsä hän on saanut viime kesäkuusta lähtien, jolloin hänet nimitettiin ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajaksi. Urpilaisen tehtävä painottuu naisten ja nuorten roolin vahvistamiseen ja sen alueellinen painopiste on Afrikka.

– Työryhmän arvio globalisaatiosta on se, että se on tuonut paljon hyvää ja nostanut ihmisiä äärimmäisestä köyhyydestä. Lisäksi keskiluokka on vahvistunut monessa maassa. Mutta samaan aikaan globalisaation myötä on syntynyt erilaisia negatiivisa lieveilmiöitä, Urpilainen totesi.

– Räikeimpänä pidän ehkä tätä taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymistä. Meillä sosialidemokraatteina pitää olla analyysi siitä, mitä globalisaatio on aidosti aiheuttanut niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Ja ennen kaikkea miten valmistautua globalisaation seuraavaan vaiheeseen, hän kuvaili ja muistutti SDP:n olevan Suomen ehkä kansainvälisin poliittinen liike.

Ohjelman julkistamistilaisuudessa toistui useaan otteeseen, kuinka viimeaikaisen kehityksen myötä sitoutuminen sääntöperustaiseen monenkeskiseen yhteistyöhön ja sääntöpohjainen kauppa ovat haastettuna. Suurvallat ovatkin nostaneet viime vuosina voimakkaasti päätään.

Esimerkkejä on, ensimmäisenä tulee tietysti mieleen Donald Trumpin johtama Yhdysvallat ja sen toiminta. Urpilainen muistuttaa, kuinka Yhdysvallat on vuoden kuluessa irtautunut Pariisin ilmastosopimuksesta, Iranin ydinsopimuksesta ja myös WTO:n kauppajärjestelmää ollaan romuttamassa. Urpilaisen mukaan länsimaisia arvoja edustaakin kansainvälisessä politiikassa entistä pienempi joukko.

– Aika pitkään 1990-luvulla ja 2000-luvulla vallitsi ajatus, että markkinatalouden levitessä automaattisesti leviävät myös läntiset arvot, kuten oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet ja demokratia, Urpilainen huomioi.

– Jos katsomme kuitenkin esimerkiksi Kiinaa ja vaikka naapurimaatamme Venäjää, voimme huomata, että näin ei ole käynyt. Nyt monenkeskistä yhteistyötä ollaan purkamassa Yhdysvaltain johdolla.

SDP:n kansanedustaja Jutta Urpilainen esitteli puolueen globalisaatio-ohjelmaa tiedotustilaisuudessa Helsingissä. LEHTIKUVA / ONNI OJALA

Myös aito huoli konfliktien syttymisestä esimerkiksi Korean niemimaalla tai Lähi-Idässä on Urpilaisen mukaan kasvanut. Huoliin lukeutuu myös pelko siitä, miten ydinaseita käytetään. Lisäksi myös autoritaaristen hallintojen määrä on kasvussa niin Euroopassa, kuten Puolassa ja Unkarissa kuin tietysti Euroopan rajalla Turkissa.

– Olemme tienristeyksessä. Joko hyväksytään, että sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö murenee ja voimapolitiikan aikakausi koittaa. Tai sitten voidaan ajatella, että globaalia keskinäisriippuvuutta vahvistetaan jatkossakin monenkeskisellä yhteistyöllä, Urpilainen toteaa.

– SDP:lle valinta on tietysti hyvin selvä. Uskomme siihen, että yhteistyö on esimerkiksi pienten valtioiden kuten Suomen etu. SDP onkin sitoutunut kestävään globaalin hallinnon vahvistamiseen.

Puolue haluaakin muun muassa nostaa Suomen kehityspoliittista profiilia ja uudistaa Suomen YK-politiikkaa. Urpilainen kertoo, että hän haluaisi lisätä Suomen aktiivisuutta kansainvälisissä aloitteissa niin Euroopan unionissa kuin Yhdistyneissä Kansakunnissakin. Oiva paikka olisi Urpilaisen mielestä esimerkiksi ensi kevät, jolloin Suomen EU-puheenjohtajuuskausi käynnistyy.

– Mahdollisuuksia on niin ilmastopolitiikassa, aseriisunnassa, yritysvastuussa kuin kestävässä kehityksessä. YK-liiton budjettilausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että Suomella ei ole näkyviä kansainvälisiä aloitteita ja että Suomen YK-strategiaa on viimeksi päivitetty vuonna 2013. Seuraava hallitus on uusi mahdollisuus, Urpilainen toteaa.

– Kestävä kehitys on myös väline turvallisuuden luomiselle kansainvälisesti. Tässä työssä Suomen on näytettävä suuntaa. Kehitysyhteistyöllä voimme tukea niin demokratiaa, koulutusta, työllisyyttä, veronkantoa kuin kestävää kaupunkipolitiikkaa. Näin puutumme myös ääriliikkeiden ja muuttoliikkeen juurisyihin, hän jatkaa ja esittää Suomen kehitysrahoituksen nostamista 0,7 prosenttiin BKT:sta pitkän aikavälin parlamentaarisen sopimuksen avulla.

Urpilainen huomauttaa, ettei ole riittävää vain todeta kestävän kehityksen olevan tärkeää.

– Jos oikeasti haluamme nämä kestävän kehityksen tavoitteet toteuttaa vaikkapa Afrikassa, niin pitää edellyttää, että olemme myös valmiita antamaan rahaa.

Afrikan kehitys ja ennen kaikkea sen väestökasvu sekä -rakenne on nostettu viime vuosina useassa yhteydessä keskeisenä koko Euroopan tulevaisuudelle. Vuoden 2015 pakolaiskriisin kaltaisten maahanmuuttajien aaltojen onkin povattu uusiutuvan tulevina vuosina. Urpilainen toivoisi, että Euroopan unioni laatisi vahvan yhtenäisen Afrikka-strategian.

– Kiina on toiminut todella määrätietoisesti ja strategisesti vahvistanut omaa taloudellista rooliaan ja myös läsnäoloaan esimerkiksi Afrikassa. Mutta ei pelkästään Kiina, vaan myös Persianlahden maat, hän huomauttaa.

– Jos Eurooppa ei investoi Afrikkaan, sitten sinne investoivat Kiina ja esimerkiksi Turkki. On iso kysymys Euroopalle, että nähdäänkö Afrikan merkitys niin suurena. Ainakin omasta mielestäni se pitäisi nähdä, hän toteaa.

Osana SDP:n tänään julkaisemaa ohjelmaa listattiin myös Urpilaisen “globaalin kasin”. Listauksessa Urpilainen esittelee konkreettisia ehdotuksia sille, miten Suomen kehityspolitiikassa voidaan nostaa profiilia sekä miten monenkeskistä yhteistyötä voidaan vahvistaa. Lista kokonaisuudessaan alla:

Suomen kehityspolitiikan profiilinnosto: mahdollisuutena seuraava hallitusohjelma:

1. Demokratian vahvistaminen: Suomen kehitysyhteistyön tulee tukea monipuoluejärjestelmän kehittymistä sekä naisten, nuorten ja vähemmistöjen poliittista osallistumista
2. Eriarvoisuuden vähentäminen: Suomen kehitysyhteistyön tulee lisätä koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksia ja kehittää kestävää kaupunkipolitiikkaa (vrt. Afrikan haasteet ja muuttoliike)
3. Veronkierrosta veronkantoon: Suomen aktivoituminen EU:n yhteisen yhteisöveropohjan aikaansaamiseksi sekä verolainsäädännön ja viranomaistoiminnan kehittämisen nostaminen Suomen kehitysyhteistyön painopisteeksi
4. Kehitysrahoitus: Suomen kehitysyhteistyövarojen lisäämisestä 0,7 prosentin bkt-osuuden tasolla on tehtävä vaalikausien yli ulottuva parlamentaarinen linjaus ja uskottava suunnitelma (“uusi Holkeri-työryhmä”)

Monenkeskisen yhteistyön vahvistaminen: mahdollisuutena Suomen EU-puheenjohtajuus:

1. Ilmastonsuojelu: Suomen ja EU:n on jatkettava vahvaa sitoumustaan Pariisin ilmastosopimukseen ja vahvistettava G20-yhteistyössä muotoutunutta EU:n, Kiinan ja Kanadan vetämää ilmastofoorumia
2. Aseidenriisunta: Suomen tulee aktivoitua kansainvälisessä aseidenriisuntapolitiikassa ja sääntelyssä (esim. autonomisten aseiden sääntely ja kybertoimintaympäristön valtiokäyttäytymisen sääntely) ja tuettava ponnisteluja ydinaseettomuuden puolesta (esim. Lähi-idässä)
3. Yritysvastuu: Suomi etujoukkoon kehittämään sitovaa yritysvastuusääntelyä EU:ssa ja YK:ssa, jossa neuvotellaan sitovasta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta
4. Kestävä kehitys: Suomen tulee edistää monenkeskisen investointiregiimin uudistamista siten, että se edistää yksityisten investointien ohjaamista kestävän kehityksen tukemiseen