Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) kärjisti julkistamistilaisuudessa, että kaikessa mitä tehdään, ei pitäisi olla taustalla hallinto-, ministeriö- tai kunnanhallintolähtöinen ajattelu.

Hän peräänkuulutti ruohonjuuritason eli kansalaisten tietojen, näkemysten ja esitysten päätymistä kunnanvaltuustojen ja myös eduskunnan pöytään. Näitä varten on käytössä jo muun muassa kuntalais- ja kansalaisaloite, mutta Paateron mukaan vahvistusta tarvittaisiin.

SDP toi pöytään uuden idean, keskustelualoitteen.

Nykyinen käytössä oleva kansalaisaloite vaatii eduskuntaan edetäkseen 50 000 allekirjoitusta. Siinä tehdään aloite lain säätämiseksi jostakin asiasta.

Kovin pitkälle SDP:ssä ei ole vielä keskustelualoite-ideaa jalostettu. Esimerkiksi sitä ei ole pohdittu, kuinka monta allekirjoitusta sen saattamiseen eduskunnan käsittelyyn tarvittaisiin.

– Se voisi olla jopa vähemmän kuin nykyisen kansalaisaloitteen 50 000.

SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm nosti esiin myös, että allekirjoittamiseen voisi riittää 16 vuoden ikä, kun kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa 18-vuotias.

Paatero pohti myös sitä, käsittelisikö keskustelualoitetta eduskunnan suuri sali tai voitaisiinko keskustelu käydä valiokunnissa.

Keskustelualoitetta voisi Paateron mukaan pohtia myös kunnissa ja tulevilla itsehallintoalueilla.

– Tällä hetkellä meillä on kuntalaisaloite, mutta pitäisikö olla mahdollista myöskin kuntatalolla jokin asia nostaa niin, että käytäisiin strategisempaa keskustelua kunnanvaltuustossa kuntalaisia kiinnostavasta asiasta. Ei pelkästään niin, että se lähtee aina valtuustovalmistelun kautta, Paatero totesi.

– Perusjuttu on se, että sen sijaan, että monimutkaiseen lainsäädännölliseen ongelmaan pitäisi yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän kirjoittaa valmiiksi jo lakimuutosehdotus kansalaisaloitteen muodossa, keskustelualoitteessa lasketaan kynnystä. Voisi tuoda kysymyksen, asian tai ongelman keskusteluun ilman, että itsellä on siihen vielä täysin loppuun asti mietitty ratkaisu, Rönnholm jatkoi.

Paatero pohti, että keskustelualoite voisi olla esimerkiksi seuraavan hallitusohjelman asia tai sitä voisi viedä eteenpäin pohdittaessa tulevaisuuden kuntia.

Monipaikkaisuus julkisen puolen kilpailuetuna

Myös etätyön ja monipaikkaisuuden mahdollisuudet nousivat esiin tiedotustilaisuudessa.

SDP:n tuoreiden linjausten mukaan julkisen hallinnon tulee olla joustava työnantaja esimerkiksi etätyön, monipaikkaisen sekä paikkariippumattoman työn ja työaikojen suhteen. Etätyöhön on tarjottava nykyaikaiset ja tietoturvalliset työvälineet.

Koronakriisi on nopeuttanut työn tekemisen muutosta julkisessa hallinnossa, kun uusia työn tekemisen muotoja on otettu käyttöön ja etätyöstä on tullut monille ensisijainen työn tekemisen muoto. Hyviksi tunnistettuja työtapoja tulee ottaa SDP:n linjausten mukaan pysyvästi käyttöön.

Rönnholm muistutti, että valtion työntekijöistä iso osa voi tälläkin hetkellä toimia täysin etätyössä tai monipaikkaisesti. Tämä voi olla kilpailuetu julkisella puolella ja julkinen sektori voi olla aidosti edelläkävijä monipaikkaisessa työssä.

Rönnholm pohti myös, että tämä voisi luoda maakuntakeskuksiin uudenlaista aktiivisuutta ja työtiloja, joissa voisi käydä tekemässä monipaikkaisuuteen perustuvaa työtä.

Sirpa Paatero vertaili kahta julkisuudessa pyörivää ajatusta, monipaikkaisuutta ja kaksoiskuntalaisuutta, jossa ihmisillä olisi aidosti kaksi kotipaikkaa, ja hän maksaisi kahteen paikkaan veroja ja äänestäisi kahdessa paikassa.

Paatero totesi, että jälkimmäistä on selvitetty nykyisen perustuslain mukaan ja se ei ole mahdollista. Esimerkiksi päätöksentekovalta ja verojen maksu kulkevat käsi kädessä.

Paatero kannusti kuntia entistä enemmän kokeiluihin keinoista ja vaikuttamismuodoista, joilla muutoin voisi parantaa osallistumista kunnan toimintaan.

Rönnholm pohti myös verokannustimia, joilla monipaikkaisuus voisi lisääntyä sekä olla samalla ympäristöllisesti kestävää. Sinänsä veroasioihin SDP:n tuoreet julkisen hallinnon kehittämisen linjaukset eivät puutu.