Hän nosti puheessaan esille sen, että puolustusselonteossa puolustusta tarkastellaan perinteistä maa-, ilma- ja merivoimiin perustuvaa kolmijakoa laajemmin.

”Teknologinen kehitys on tuonut uudenlaisia kyber- ja informaatioturvallisuuteen liittyviä tarpeita. Ne vaativat Suomelta aiempaa monipuolisempaa tulokulmaa puolustuspoliittisiin kysymyksiin. Käytämme termiä hybridiuhka. Se tarkoittaa laaja-alaista vaikuttamista, jonka torjuminen edellyttää viimekädessä kansainvälistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Hybridiuhkiin vastaaminen korostaa Suomelle erityisesti EU:n yhteistyön merkitystä.”

Kiljunen huomautti, kuinka presidentti Sauli Niinistö totesi vastikään, että Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohta on ylläpitää kansallista liikkumatilaa ja valintamahdollisuuksia. Suomen pitkäaikainen turvallisuuspoliittinen linja perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Tätä täydentää kahden- ja monenvälinen puolustusyhteistyö.

Osaamista kehitetään ja pohjoista turvallisuutta edistetään yhteistyössä sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin sekä myös Norjan kanssa.

”Meille yhä tärkeämpi turvallisuuspoliittinen viitekehys on Euroopan unioni, joka laatii parhaillaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa määrittävää strategista kompassia. Sen taustalla on keskustelu unionin strategisesta autonomiasta ja syvenevästä puolustusteollisesta yhteistyöstä. Tämä on tärkeää erityisesti EU:n ulkopoliittisen uskottavuuden ja vaikuttavuuden kannalta.”

Kiljusen mukaan Suomen puolustuksen perustana on korkea maanpuolustustahto ja kansallinen yksituumaisuus keskeisimmistä turvallisuuspoliittisista linjauksistamme.

”Tätä tulee vaalia myös tulevaisuudessa. Mitä vähemmän jakolinjoja, sitä vähemmän on yhteiskunnassamme heikkoja kohtia, mitä murtaa. Vasta valmistunut parlamentaarisen komitean mietintö asevelvollisuuden kehittämisestä pyrkii omalta osaltaan vahvistamaan puolustuksellisia tarpeitamme ja kansalaisten tasa-arvoa.”

Kiljusen pitämä ryhmäpuhe viittasi myös hävittäjähankintaan.

”Kuluvalla vuosikymmenellä puolustussektorin valtavin yksittäinen hanke on poistuvien Hornetien korvaaminen uusilla hävittäjillä. Olemme tässä hankinnassa aivan kalkkiviivoilla. Poliittisen päätöksenteon kannalta on kriittisen tärkeä kysymys, mitkä hävittäjäkandidaateista kykenevät hallitusohjelman mukaisesti korvaamaan Hornet-kaluston sotilaallisen suorituskyvyn täysimääräisesti. Tältä pohjalta voidaan sitten arvioida eri kandidaattien mahdollisia eroja teollisen yhteistyön, huoltovarmuuden ja elinkaarikustannusten osalta. Olennaista on jatkossa kyetä säilyttämään puolustusbudjetin sisäinen tasapaino ilman pysyviä korotuspaineita.”