– Työnteon yhdistäminen esimerkiksi muistisairaasta vanhemmasta huolehtimiseen voi olla äärimmäisen kuormittavaa. Pahimmillaan ihmiset uupuvat ja joutuvat jäämään pois työelämästä. Näin ei saa olla, Mäkynen sanoo tiedotteessa.

Yksi keino tukea työntekijöiden jaksamista voisi Mäkysen mukaan olla verotuettu henkilöstöetu, jonka kautta olisi mahdollista saada ikääntyvälle vanhemmalle esimerkiksi ulkoiluseuraa tai tukea asioilla käyntiin ja maksaa tästä vain verotusarvo.

– Tämä edellyttäisi muutosta tuloverolakiin, mutta olisi konkreettinen helpotus omasta vanhemmasta huolehtivan arkeen. Tavoite on jo kirjattu hallitusohjelmaan, mutta nyt on korkea aika toimia.

– Stressiä ja kuormitusta lisää, jos apua tarvitseva vanhempi asuu pitkän välimatkan päässä. Hoivapaikka pitää aina olla mahdollista valita niin, että omaisilla on tosiasiallinen mahdollisuus olla läsnä ikääntyneen arjessa.

Työelämään tarvitaan Mäkysen mukaan lisää joustoja iäkkäistä vanhemmista huolehtiville.

– Pienten lasten vanhemmilla on lain mukaan oikeus esimerkiksi hoitovapaaseen tai lyhennettyyn työaikaan, mutta ikääntyneistä vanhemmistaan huolehtivilla vastaavaa oikeutta ei ole.

TUEN ja joustojen lisääminen ei saa Mäkysen mukaan kuitenkaan tarkoittaa sitä, että hoitovastuuta ikääntyneistä sysätään huomaamatta heidän aikuisten lastensa harteille.

Hän varoittaa, että hallituksen säästöt pakottavat monet hyvinvointialueet leikkaamaan vanhusten palveluista ja lisäävät omaisten painetta ottaa enemmän vastuuta hoivasta, vaikkei oma elämäntilanne sitä sallisi.

– Suomessa puhutaan paljon työllisyysasteen nostamisesta ja työurien pidentämisestä. Samalla kuitenkin vanhustenhoivan leikkaukset ja kasvava hoivavastuu voi johtaa siihen, että ihmiset joutuvat vähentämään työntekoa tai jättäytymään kokonaan pois työelämästä. Mikä on tämän vaikutus työllisyyteen?

Mäkysen mukaan ikäihmisten ja heidän omaistensa pitää voida luottaa siihen, että yhteiskunta turvaa hyvän hoivan ja arvokkaan vanhuuden.

– Ikääntyneiden vanhempien hoivaan osallistumisen pitää aina perustua omaan haluun, ei pelkoon siitä, että rakas perheenjäsen jää muuten heitteille.