Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Mielipiteet

Seppo Hentilä: Petteri Orpo Svinhufvudin jalanjäljissä – Taipuuko eduskunta taas siunaamaan perustuslain rikkomukset?

LEHTIKUVA / LAURI HEINO

Onko Suomen hallitus koskaan aikaisemmin tietoisesti rikkonut perustuslakia ja sen avoimesti tunnustanut?

Seppo Hentilä

Otsikon perusteella voisi päätellä, että Petteri Orpo on toiminut viime aikoina hyvinkin kunniakkaasti, pidetäänhän Svinhufvudin jalanjälkiä isänmaallisina ja kunnioitettavina.

Näin ne yleisesti ottaen olivatkin, torjuihan Ukko-Pekka radiopuheellaan 1932 Mäntsälän kapinankin. Kun Orpon hallitusta viime kesänä koottiin, nousi esiin kysymys siitä, tuliko ministeristöstä kokoonpanoltaan itsenäisyytemme historian kaikkein oikeistolaisin. Pienellä hakemisella löytyi heinäkuussa 1930 nimitetty P.E. Svinhufvudin hallitus, joka oli nauttinut siihen asti oikeistolaisimman hallituksen mainetta.

Orpon hallituksen kokoonpanossa huomio kiintyi siihen, että se oli ensimmäinen ministeristö sitten sotavuosien, jossa ei ole ainoatakaan vasemmiston eikä edes poliittisen keskustan edustajaa. Svinhufvudin hallituksessa oli sentään muutamia maalaisliittolaisia. Tosin hekin olivat kaikki tiukkoja lapualaisia.

VALITETTAVASTI Orpon ja Svinhufvudin hallitusten samankaltaisuus ei jää vain kokoonpanoon. Orpolla on hallituskumppani, joka on asettanut oikeusvaltion, vallan kolmijaon ja ylimpien lainvalvojien koskemattomuuden toistuvasti kyseenalaiseksi. Viimeksi tässä on näin isosti kunnostautunut lapuanliike.

Lanseeratessaan hiljattain esityksensä niin sanotuksi uudeksi rajalaiksi Orpon hallitus tunnusti, että laki saattaa ehkä olla sekä perustuslain että Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten vastainen. Tämän ovat todenneet ilman konditionaalia myös asiantuntijat ja ihmetelleet samalla, onkohan Suomen hallitus koskaan aikaisemmin tietoisesti rikkonut perustuslakia ja sen avoimesti tunnustanut.

On, nimittäin Svinhufvudin hallitus 1930-luvun lapualaiskriisin aikana.

Orpon hallituksen politiikka kulkee perustelujaan myöten hämmästyttävän tarkasti Svinhufvudin hallituksen jalanjäljissä. Svinhufvud taipui laittomuuksiin pelätessään lapuanliikkeen vallankaappausta. Sanottakoon, että tuo uhka oli todellinen.

Eduskunnassa asiaa puolusteltiin sillä, että ”kirjoitetun lain puuttuessa näin pakko oli menetellä”. Tällä viitattiin siihen, että niin sanottujen kommunistilakien voimaantulo oli pitkittynyt perustuslainsäätämisjärjestyksen mukaisen käsittelyn takia. Hallitus sai eduskunnalta luottamuslauseen.

Nyt jää nähtäväksi, taipuuko nykyinenkin eduskunta siunaamaan perustuslain rikkomukset.

Tuntuu uskomattomalta, että istuva Suomen hallitus saattaa vielä 2020-luvulla tuollaisia pohdiskella. Nyt maata ei uhkaa lapualaisten eikä kenenkään muunkaan vallankaappaus.

Orpolla on hallituskumppani, joka on asettanut oikeusvaltion, vallan kolmijaon ja ylimpien lainvalvojien koskemattomuuden toistuvasti kyseenalaiseksi.

VALMISTEILLA olevalla lailla on tarkoitus torjua Suomeen kohdistuvaa välineellistä maahanmuuttoa. On kiistatonta, että tuollaista uhkaa on olemassa, mutta unohtuuko tässä se, että Suomen kansainvälinen maine oikeusvaltiona kärsii jälleen samalla tavalla kuin se kärsi 1930-luvulla.

Tällä kertaa vaakakupissa on lisäksi kansainvälistä suojelua aidosti kaipaavia pakolaisia, jotka joutuvat Venäjän häikäilemättömyyden lisäksi kärsimään myös pikkuhiljaa entiseksi oikeusvaltioksi muuttuvan Suomen kovenevasta menettelystä.

Kaikki maahamme pyrkijät eivät taatusti ole terroristeja eivätkä uhkaa Suomen turvallisuutta. Jos Suomeen tulee maahanmuuton myötä terroristeja, heitä voi aivan yhtä hyvin tulla tänne myös muualta kuin Venäjän kautta.

Kun 1930-luvun Suomea arvioidaan oikeusvaltion näkökulmasta, voidaan hyvin perustein todeta, että kommunismin raivokkaasta torjumisesta tuli itsestään oikeusvaltion vaarallisin uhka. Toistuukohan historia tältäkin osin?

MAHTAAKOHAN olla niin, että siinä missä Svinhufvud joutui tahtomattaan lapuanliikeen panttivangiksi, Orpo on nyt vapaaehtoisesti perussuomalaisten panttivanki? Toki hän saa siitä myös palkkion. Hänellä on nyt kaikkien aikojen tilaisuus nujertaa ammattiyhdistysliike, jota työnantajat ovat kokoomukselta vuosikymmeniä odottaneet.

Kirjoittaja on professori emeritus.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE