Vaikuttaisi siltä, että mitä kauemmaksi Suomen itärajasta mennään, sitä enemmän Venäjä pelottaa. SDP:n kansanedustaja Suna Kymäläinen allekirjoittaa tämän havainnon.

Imatralla syntynyt, naapuriin Ruokolahdelle 6-vuotiaana perheen mukana muuttanut eteläkarjalainen painottaa, ettei rajan pinnassa eläminen ole koskaan pelottanut häntä – eikä hän suostu pelkäämään nytkään, vaikka itänaapuri uhoilee.

– Rajan läheisyys on yhtä luonteva osa arkea kuin vaikkapa kaupassakäynti.

Kodin arvoissa on korostunut kaksi sanaa: kiitos ja anteeksi.

– Olen opettanut näiden sanojen tärkeyden myös omille lapsilleni. Isossa perheessä jokainen on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on, ja jokaisesta on pidettävä huolta.

Suna Kymäläinen varttui viiden tyttären perheessä ja hänellä itsellään on neljä lasta. Työskentelyä lastenohjaajana hän piti luontaisena.

– Lapset ovat niin vilpittömiä, avoimia ja viisaitakin – monta kertaa se unohtuu. Olen aina ollut lapsirakas, joten tämä uravalinta oli itsestäänselvä.

LAPSIIN liittyy myös kimmoke ryhtyä vaikuttamaan poliittisesti. Kymäläinen sai esikoisensa vain 19-vuotiaana. Ruokolahdella ei ollut lapsiperheille mitään kiinnostavaa yhdessätekemistä, joten hän perusti ystävän kanssa perhekahvilan, josta tulikin aikamoinen hitti.

– Poliittiset toimijat huomasivat tällaisen ”touhutiinan” ja alkoi tulla pyyntöjä liittyä riveihin.

SDP oli Kymäläiselle selvä valinta. Puolueen arvot vakuuttivat: se haluaa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet pärjätä elämässään, eikä kadehdi menestymistä.

Ensin avautui tie Ruokolahden kirkkovaltuustoon ja vuonna 2004 kunnanvaltuustoon, SDP:n puoluevaltuuston jäsenenä hän oli vuosina 2008-2010 ja Kymen piirin puheenjohtajana vuosina 2009-2011. Eduskuntaan hän nousi vuonna 2011.

– Minulla on ollut niin peikkomainen flaksi, että olen aina mennyt kerralla läpi jokaisessa vaalissa. Mutta olen tehnyt sen eteen paljon töitäkin. Ehkä lähestyttävyys vaikuttaa, kun en osaa pitää suojamuuria, hän itse pohtii.

MITÄ MIE SANOIN… Kymäläinen voisi hyvinkin tokaista nyt näin, eteläkarjalan murteella, eikä siinä olisi edes jälkiviisautta. Hän havahtui Ruokolahdella 2000-luvun alussa kummalliseen ilmiöön: kunnanhallituksen jokaisen kokouksen asialistalle alkoi kertyä vähintään viisi venäläistä maa- ja kiinteistökauppaa.

– Kun aloin puhua näistä, hämmennyin, kuinka suuri tabu aihe näytti olevan. Itselleni oli selvää, että näistäkin on voitava puhua ja vaikuttaa, jos on jotain korjattavaa.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla Kymäläinen toimi SDP:n vaalipäällikkönä Etelä-Karjalassa. Asukkaat kyselivät ehdokkailta, että ”mitenkäs nuo venäläiset, kun ne ostavat niin paljon kiinteistöjä, eikö näille voi mitään?”.

– Ehdokkaat vain kohauttelivat hartioitaan, ettei niille voi oikein mitään. Ajattelin, ettei se voi näin mennä, jos asia askarruttaa ihmisiä, Kymäläinen muistelee.

Kaupoissa oli nimittäin monia outouksia. Venäläisostajat saattoivat hankkia esimerkiksi Ruokolahdelta kolme kaavoitettua mökkitonttia, mutta rakensivat vain yhdelle. Kymäläinen olisi mieluummin ottanut verotuloja tuovia loma-asukkaita jokaiselle tontille.

Venäläiset ostivat myös omakotitaloja ja jättivät ne tyhjilleen.

KYMÄLÄINEN keräsi kansalaisadressin, joka vaati eduskuntaa toimiin venäläiskauppojen rajoittamiseksi. Valitettavasti aihe ei kiinnostanut tuolloin muutamaa kirjallista kysymystä enempää. Kymäläinen päätteli, että pitää itse yrittää muuttaa tilannetta. Hän pääsi ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, ja Venäjä-teema kantoi kerralla läpi.

Tietä venäläisten kiinteistömanöövereiden korjaamiseksi hän kuvailee kivikkoiseksi.

– Siinä sai jopa jonkinlaisen kylähullun leiman. Eduskunnassakin minua nimiteltiin rasistiksi, umpisieluiseksi ja vaikka miksi.

Venäläiset haalivat omistukseensa Ruokolahdelta esimerkiksi kolme kesälomatonttia, mutta rakensivat vain yhdelle. Kymäläinen piti tätä vääränä, kun kaavoitetuille tonteille olisi voitu saada verotuloja tuovia loma-asukkaita. Venäläisten omistukseen siirtyneitä omakotitaloja on myös jäänyt tyhjilleen.

Suna Kymäläinen kertoo myös, mitä mieltä on Ruokolahden leijonasta – totta vai tarua?

Yhtenä harvoista tuon ajan vaikuttajista Kymäläinen ymmärsi, mitä uhkia kiinteistöjen hallinnasta voisi seurata. Niitä voisi käyttää tukikohtina erilaisiin hybridisodankäynnin tarkoituksiin.

– Alkoi näyttää siltä, että kauppojen taustalla oli suunnitelmallisuutta ja ne olivat turvallisuusriski koko Suomelle.

Vanhoista kaupoista on alkanut viime vuosina tulla kunnille myös taloudellisia tappioita. Maksuja ja veroja on jäänyt rästiin, kun venäläisten kiinteistöosakeyhtiöitä on mennyt konkurssiin tai omistajat ovat kadonneet rajan taa.

VUONNA 2020 uusittu lainsäädäntö antaa tarvittaessa mahdollisuuden rajoittaa ulkomaalaisten kiinteistö- ja tonttikauppoja puolustus- tai rajaturvallisuusperusteilla. Kymäläisen mielestä lakiin jäi silti turhia porsaanreikiä: esimerkiksi viestintäverkkoja ja tärkeiden risteysalueiden strategista merkitystä se ei tunne.

Venäläiset ehtivät hankkia esimerkiksi tunnetulta, strategisesti merkittävältä Immolan kasarmialueelta Imatralta useita kiinteistöjä. Räikeimmäksi tapaukseksi Kymäläinen mainitsee Airiston Helmen, Turun keskeisten laivaväylien lähellä olevan lomasaarikeskittymän. Konkurssikypsä venäläisyritys hankki omistukseensa Turun saaristosta muun muassa saaria, kiinteistöjä ja laivoja.

– Se näytti kaikelta muulta kuin leppoisalta lomailulta, eikä kaikkea ole edes kerrottu julkisuudessa. Onneksi puolustusministeriö lopulta kuuli meitä, asiaa tutkineita, Kymäläinen huomauttaa.

Viranomaiset tekivät Airiston Helmeen ratsian 2018 ja puivat nyt oikeudessa kiinteistön omistajan taustakuvioita.

Vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeen Kymäläinen alkoi kiirehtiä kiinteistökauppojen säätelylakeja. Hänelle vahvistui samalla se, että Suomen paikka olisi ehdottomasti Natossa.

– Venäjä ei ole muuttunut lähemmäs länsimaita olevaksi demokratiaksi, tämä on ymmärrettävä, sanoin jo silloin. Venäjän suurhyökkäyksestä Ukrainaan on nyt yli kaksi vuotta, enkä ymmärrä, miten Suomessa tehdään yhä kiinteistö- ja maakauppoja venäläisten kanssa.

Viime vuonna tällaisia tehtiin parisensataa.

Kymäläisen mielestä Suomen pitäisi päivittää ja palauttaa käyttöön vanha luvanvaraisuuslaki, joka oli voimassa vuoteen 2000 asti. Sitä voisi rajata koskemaan vain EU:n ulkopuolisten ihmisten liiketoimia.

– Sillä pystyttäisiin torppaamaan epäilyttävät kaupat kokonaan niin halutessa. Ei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, koska sellainen laki on olemassa piirongin pohjalla. Se vaatisi vain modernisointia.

ITÄRAJA kannattaa Kymäläisen mielestä pitää toistaiseksi suljettuna.

– Venäjän puolella rajavalvojat työntävät ihmisiä Suomen puolelle – ja väkeä riittää, he odottavat vain milloin raja aukeaa. Hallituksen on huolehdittava, että rajavartiolaitoksen määrärahat ovat riittävät. Raja on elintärkeä turvallisuudellemme. Jos se vuotaa, olemme ongelmissa.

Suomessa pitäisi ymmärtää myös katsoa kauemmaksi, sillä ilmastonmuutos aiheuttaa yhden tulevaisuuden suurista tulevaisuusuhista, Kymäläinen varoittaa. Suomalaiset puhtaat pohjavesivarannot alkavat kiinnostaa muitakin kuin venäläisiä. Tämä on muistettava jo nyt isoissa maakaupoissa.

Suomenvenäläiset osoittivat tänä talvena mieltään Kymäläisen nykyisessä kotikaupungissa Lappeenrannassa rajasulun takia. Pääviesti näytti olevan, että tilanne on Suomen syytä. Kymäläinen ymmärtää inhimillisen hädän siitä, kun läheisiä ei voi tavata.

– Mutta tosiasia on, että Venäjä on hyökkääjä ja syypää tilanteeseen. Toivoisin, että venäläiset ottaisivat vahvemmin kantaa sodan päättämiseksi niin, että jonkinlainen inhimillisyys voittaisi. Ihmettelen sitä, että iso osa venäläisistä kannattaa kuitenkin sotaa.

Suomessa asuville, maamme linjaa kritisoiville ja Vladimir Putinin sotatoimia tukeville venäläisille Kymäläinen toivottaisi mielellään tervemenoa rajan toiselle puolelle.

Hän on samoilla linjoilla komissaari, SDP:n presidenttiehdokkaan Jutta Urpilaisen kanssa: voi arvostaa venäjän kieltä, kulttuuria ja niitä venäläisiä, jotka uskaltavat vaatia itänaapuriin muutoksia.

– Vihan lietsomisella ei voiteta yhtään mitään. Mutta kuten Juttakin sanoi: Venäjä valtiona toimii nyt niin, että vastatoimet vaikuttavat sen kansalaisiin.

Rajan pinnassa on ollut tähän aina mutkattomat suhteet itänaapurin ihmisiin ja Kymäläinenkin kertoo olleensa pienen ikänsä tekemisissä venäläisten kanssa. Suomeen ovat hänen puolestaan tervetulleita kaikki – niin venäläiset kuin muutkin – kunhan he kunnioittavat suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja sääntöjä.

Hän ottaa vielä esille nuivan vastaanoton, jonka sai vaatiessaan venäläisten kiinteistökauppoihin jonkinlaista rotia.

– Senkin takia haukkuminen rasistiksi tuntui pahalta, koska kohdistin kritiikin lainsäädännön porsaanreikiin enkä ihmisiin, vaikka tiedossa onkin, että kaikki eivät ole tulleet Suomeen kaupantekoon kauniit ajatukset mielessä.

PALJON ON muuttunut 13 vuodessa valtakunnanpolitikassa. Viime aikoina on puhuttu paljon eduskunnan puhe- ja käytöskulttuurin romahtamisesta.

Kymäläinen on myös huomannut tämän, ja lisäksi pukeutumiskoodi on kokenut murroksen – mikä ei ole pelkästään huono asia.

Eduskunta muutti vuonna 2015 ison remontin alta evakkoon viereiseen rakennukseen ja ihmiset alkoivat pukeutua vapaammin. Eduskunta muutti vuonna 2015 ison remontin alta evakkoon naapuritaloon ja ihmiset alkoivat pukeutua vapaammin.

– Trendi ei enää muuttunut, kun palasimme takaisin arvokkaaseen miljööseen. Se ei minua haittaa, sillä jalat huusivat illalla hoosiannaa, kun koko päivän kipitti korkokengillä portaissa, Kymäläinen naurahtaa.

Sama kävi valitettavasti myös arvostavalle puheelle ja käytökselle.

– Sosiaalinen media on raaistanut myös kielenkäyttöä ja ylipäänsä poliittista vaikuttamista. Siellä vain pitää olla, jos aikoo pärjätä näissä hommissa. Vain toreilla kiertämistä ennen vaaleja ei välttämättä palkita.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen arvovalinnoille hän ei anna korkeita pisteitä: kaikkein vähäosaisimmilta otetaan ensin ja eniten. Edellishallitus ei kriisien keskelläkään leikannut heiltä – ja se oli arvovalinta.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisena Kymäläinen sanoo seuraavansa surullisena vanhaa erikoisalaansa ja ylipäänsä lapsiperheiden kohtelua.

Edellishallituskin tosin teki aikoinaan hänen mielestään väärän päätöksen lisätä korkeakoulutettujen lastentarhanopettajien määrää päiväkodeissa. Kaikista ammattilaisista on nimittäin kova pula ja koulutusvaatimuksista ei voi pitää kiinni.

– Alan ihmiset varoittivat tästä. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä enemmän tarvitaan niitä kurahousujen päällepukijoita. Tämä on sitä arkea.

Hallitus vain lisää pulaa varhaiskasvattajista, Kymäläinen arvioi. Työ alalla on pienipalkkaista, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulle muutto on monelle mahdotonta, kun luvassa on monia elämisen ehtoihin vaikuttavia heikennyksiä.

VERONMAKSAJIA pitäisi saada lisää, mutta Kymäläisen mielestä nykyhallitus ei kannusta tähän tarpeeksi.

– Hallituksen perhepolitiikka tarkoittaa asumisen tuista leikkaamista, työttömyysturvan lapsikorotusten poistamista ja nuorten tulevaisuuden näkymien vaikeuttamista monin tavoin. Ei ole mikään ihme, ettei perheitä uskalleta perustaa, Kymäläinen puuskahtaa.

Lisäksi ilman työperäistä maahanmuuttoa hyvinvointivaltion tulevaisuus on jo nyt vaakalaudalla.

Itäisen Suomen ahdinko ei näytä olevan myöskään hallitukselle mikään erityinen huoli. Sympatiaa on tullut, mutta konkreettiset tukitoimet puuttuvat – toisin toimi Sanna Marinin (sd.) hallitus, joka rakensi ripeästi Itä-Suomi-ohjelman ja konkreettiset esitykset tilanteen parantamiseksi.

– Kaikkien alueiden pitäisi saada tasapuoliset mahdollisuudet pärjätä. Ja Itä-Suomi kaipaa nyt perustellusti valtion apua, kun sen talous kärsii niin pahoin Venäjä-pakotteista.

Hallituksen toimet itärajalla ovat jääneet sinänsä tarpeellisen raja-aidan rakentamiseen – mutta se ei oikein Kymäläisen mielestä riitä.

– Marinin hallituksen perintö on jäänyt käyttämättä: Orpon hallitus on perustanut työryhmän, joka selvittää samaa asiaa kuin edellinen hallitus, hän ihmettelee.

Mitä Itä-Suomi sitten kaipaa kipeimmin? Esimerkiksi nyt suljetun Saimaan kanavan liikennettä pitää saada ohjattua järkevästi uudelleen Kaakkois- ja Itä-Suomessa raide- ja tieinvestoinneilla.

– Tuki vihreälle teknologialle toisi piristysruiskeen alueen teollisuudelle. Veturi on jo olemassa, Lappeenrannan yliopisto, mutta sekin tarvitsisi lisää resursseja. Ylipäänsä erilaisten tukielementtien tarve on suuri, jotta elämisen ja yrittämisen edellytykset säilyvät alueella.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ edessä voi olla taas uutta. Suna Kymäläinen lähtee ehdolle EU-parlamenttiin. Hän kertoo pyrkivänsä Brysseliin pitkälti samoilla teemoilla, joita on pitänyt esillä myös Suomessa: maailmanlaajuiset ja eurooppalaiset turvallisuusmuutokset sekä itäisen Suomen tilanne.

– Eurooppalaisesta päätöksenteosta puuttuu nyt itärajan puolustaja, joka tuntee ja tietää, mitä on rajaseudulla eläminen tällä hetkellä. Koko Euroopan pitää ymmärtää, että Suomen raja on turvallisuusraja, ja se on myös Naton kannalta äärimmäisen tärkeä. Rajaseutu on pidettävä elinvoimaisena, jotta turvallisuus säilyy.

Lisäksi hänelle tärkeitä teemoja ovat liikennepolitiikka, infra-asiat sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset.

– Minä rohkenen nostaa ”kissan pöydälle” ja myös toimia.

Monet kansainväliset kriisit koettelevat myös eurooppalaista yhteisöä. Onko EU pysynyt ajan tasalla, kun maailma on muuttunut? Kymäläisen mielestä ei. EU on ollut alun perin Suomelle tärkeä turvallisuuden ja talouden tae. Tämä rooli on yhä perusteltu, hän painottaa.

– EU ei ole kuitenkaan kyennyt torppaamaan eriarvoisuuden kasvua eri puolilla Eurooppaa. Se on osaltaan vahvistanut ääriliikkeiden voimaa. Niin pitkään, kun ihmiset kokevat, ettei heitä kuulla, he lähtevät uskomaan sitä pelkistettyä viestiä, että ”sinulla menee huonosti sen takia, koska kaikki rahat menevät kehitysapuun”. Haluaisin olla viemässä eteenpäin sitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on huomioitava päätöksissä.

REMONTTIIN pitää panna Kymäläisen mielestä myös EU:n rakenne- ja investointirahasto, joka tukee ympäristö- ja liikennehankkeita vähemmän vauraissa jäsenmaissa. Tällä koheesiotyökalulla EU pyrkii korjaamaan alueiden välistä epätasa-arvoa. Mutta tämä väline ei enää toimi, Kymäläinen sanoo.

– Se ei valvo, mitä tälle rahalle tapahtuu kansallisesti eri maissa. Ovatko esimerkiksi eteläisen Italian kouluttamattomat köyhät hyötyneet tuesta? Vastaus on: eivät ole.

Rahasto tarvitsee uusilta EU-päättäjiltä perusteellista uudistamista mahdollisimman nopeasti.

– Euroopasta pitäisi löytyä rahaa myös Kaakkois-Suomen selviämiseksi. Taloudelliset vaikutukset ovat täällä niin valtavat. Kaupankäynnissä menetykset ovat olleet vuorokaudessa miljoonan euron luokkaa, verrattuna aikaan ennen Venäjä-pakotteita.

Euroopan maiden pitää saada Kymäläisen mielestä viimeinkin käynnistettyä myös omaa puolustustarviketeollisuuttaan. Ongelmana on tällä hetkellä alan turhan kireä säätely.

– Euroopassa aseteollisuus rinnastetaan johonkin huumeteollisuuteen ja tämä käsitys on aivan väärä. Sääntelyä, regulaatiota, on pystyttävä muuttamaan ja nopeasti, koska Venäjä panostaa tällä hetkellä vahvasti aseistautumiseensa. Euroopan omaa tuotantoa on laiminlyöty vuosikausia kylmän sodan päättymisen jälkeen, Kymäläinen perustelee.

KUKAAN Ruokolahdella varttunut ei voi edelleenkään välttyä yhdeltä kysymykseltä: leijona, totta vai tarua? Kesäkuussa 1992 syntyi maanlaajuinen kohu, kun kokenut metsätyönjohtaja ilmoitti poliisille törmänneensä isoon eläimeen, joka näytti naarasleijonalta.

Kymäläinen oli tuolloin 16-vuotias kestävyysjuoksulupaus ja harjoitteli paljon metsissä. Hän muistaa miettineensä pitkillä lenkeillä välillä, mitä tehdä jos törmää kyseiseen elikkoon.

– Kun olin myöhemmin Ruokolahden kunnanvaltuuston puheenjohtajana, vastasin aina leikillisesti tähän kysymykseen, ettei minua hurjempaa naarasleijonaa ole tässä pitäjässä vastaan tullut, hän naurahtaa.

Silminnäkijän havaintoa hän ei rohkene silti epäillä, mies kun oli tottunut metsässäkulkija ja tunnisti kyllä Suomen luontoon kuuluvat eläimet.

Suosituimmista teorioista uskottavin oli se, että leijona olisi päässyt karkuun Venäjän puolella sirkuksesta tai jonkun isorikkaan lemmikkitarhasta. Ei itänaapuri silloinkaan kovin auliisti rajantakaisista tapahtumistaan kertonut.

Niin tai näin, Ruokolahden leijonaa ei mikään kesäeläinuutinen ole vielä 32 vuoden aikana ohittanut.