Siiri Rantanen oli suomalaisen naisurheilun pioneeri. Naisten maastohiihto hyväksyttiin ensi kerran vuoden 1952 talviolympiakisoihin Osloon, jossa Rantanen sauvoi Lydia Widemanin ja Mirja Hietamiehen jälkeen 10 kilometrin pronssille.

Kilpauransa tähtihetken Rantanen koki neljä vuotta myöhemmin Italiassa Cortina d’Ampezzon olympialadulla. Hän voitti 3×5 kilometrin viestissä kultaa Sirkka Polkusen ja Hietamiehen kanssa.

Rantasesta tuli viestiankkurina juhlittu sankari, sillä hän lähti päätösosuudelle eri lähteistä riippuen 10-20 sekuntia Neuvostoliiton ankkurin Radja Jeroshinan jälkeen. Maalissa eroa oli 27 sekuntia Rantasen hyväksi.

Rantanen osallistui kuusiin arvokisoihin, kolmiin olympialaisiin ja kolmiin MM-kisoihin, ja voitti niissä yhteensä kahdeksan mitalia. Hiihdon Suomen mestaruuksia Rantanen voitti kaikkiaan yksitoista.

SIIRI Johanna Rantanen (o.s. Lintula) syntyi 14. joulukuuta 1924 Tohmajärvellä. Ensimmäiset suksensa, koivuhaloista veistetyt painavat tekeleet Rantanen sai 6-vuotiaana. Into hiihtämiseen syttyi heti.

Rantanen sai pyöritettäväkseen kuusilapsisen perheen arjen 17-vuotiaana, kun hänen äitinsä kuoli. Nuorin sisaruksista oli vauva, navettatyö oli raskasta, oli sota-aika, ja matkaa rajalle oli vain viitisen kilometriä.

Vuoden päästä perheen isä meni uusiin naimisiin. Rantanen pakkasi tavaransa ja lähti kotoa.

Ensimmäisiin hiihtokilpailuihin Rantanen osallistui rajakunta Värtsilässä sodan melskeessä vuonna 1944. Rantasella oli allaan äitinsä vanhat sukset, mutta ei mitään käsitystä siitä, miten kilpailussa toimitaan eikä edes hiihtoseuraa, jonka nimissä kilpailuun osallistua. Rantanen voitti naisten sarjan ylivoimaisesti.

Sodan jälkeisinä vuosina Rantanen tapasi tulevan puolisonsa Kallen, ja he perustivat perheen. Ensimmäinen lapsi syntyi jouluaattona 1946. Kolme kuukautta esikoisen syntymän jälkeen Rantanen osallistui ensimmäisiin suurempiin kisoihin. Hän hävisi 10 kilometrin matkan kakkospaikan sekunnilla.

Kilpailujen jälkeen Rantaselle ostettiin ensimmäiset oikeat sukset ja sauvat.

RANTANEN harrasti myös muuta urheilua. Hän kävi napsimassa piirimestaruuksia kuulantyönnössä ja 800 metrillä. 1960-luvulla hän voitti Suomen mestaruuden myös maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä.

Rantanen harjoitteli itsekseen, sillä naishiihtäjillä ei ollut valmentajia. Myös voitelu piti opetella itse. Rantanen voitelikin lopulta arvokisoissa paitsi omat myös muiden suomalaisnaisten sukset ja jakoi tietämystään myös neuvoja kyselemään tulleille miehille.

Kun perhe kasvoi kaksilapsiseksi, Rantaset muuttivat Lahteen.

- Kalle oli hulluna urheiluun ja halusi meidän muuttavan. Lahdesta oli helpompi lähteä kisamatkoille.

Viiden kilometrin työmatkansa Siiri Rantanen käytti harjoitteluun. Menomatkan hän käveli kovaa, paluumatkan hän teki intervalliharjoituksia vuorotellen juosten ja kävellen.

Puolisoaan Rantanen muisteli lämpimästi.

- Kun tulin töistä huonekalutehtaalta illaksi kotiin, Kalle otti lapset hoitoonsa. En olisi muuten lenkille päässyt, Rantanen muisteli 90-vuotispäiviensä aikaan.

RANTANEN sai kilpavuosinaan Äitee-lempinimen. Sotkamon Vuokatissa 1950-luvun yhteisleirillä saatu lempinimi kuvasi topakkaa hiihtäjää hyvin.

- Hiihtokaverini Mirja Hietamies oli Kymenlaaksosta ja työnsi puheessaan äätä ja eetä joka paikkaan. Tytöt rupesivat kuorossa määkimään Äiteetä, Rantanen kertoi STT:lle.

Leireillä hän kutoi kahdelle pojalleen villaisia lämpimäisiä. Perheenäidin rooli laajeni kodin ulkopuolelle, kun Rantanen huippuhiihtäjistä iäkkäimpänä piti kilpasiskoistaan huolta.

Rantasesta tuli suomalaisen urheilun tähti viimeistään Oslon talviolympialaisten jälkeen. Naisurheilu oli kuitenkin marginaalissa. Kaappiin kertyi palkintopystyjä ja mitaleita, mutta rahaa menestys ei naisille tuonut. Edes olympialaisiin ei saanut monoja, vaan ne piti ostaa itse. Rantanen muisteli, miten paras palkinto olikin se, kun kisan jälkeen saunassa muut naiset pesivät voittajan selän.

SUORAPUHEINEN Rantanen ei hiihtoherroja pokkuroinut. Hän sai seuraltaan Lahden Hiihtoseuralta kilpailukiellonkin, kun joukkuetoveriensa pyynnöstä vetäytyi SM-viestistä. Joukkuetoverit kun olivat toivoneet, että Rantanen antaisi heillekin mahdollisuuden mitaleille.

- Olin äkkijyrkkä, tapani on sanoa niin kuin asia on. Vaan köyhän olisi pitänyt olla nöyrä, Rantanen kuvaili STT:lle.

Rantasen viime vuosien tähtihetki koitti Lahden MM-hiihdoissa kevättalvella 2017. Tuolloin arvovaltaiset katsojat presidentti Sauli Niinistöstä Ruotsin kuninkaaseen Kaarle Kustaaseen kannustivat Lahden hiihtostadionilla tyylikkäästi suksilla lykkinyttä Rantasta.

Rantanen kehui STT:lle miesten 15 kilometrin perinteisen kisan maailmanmestaruuden voittanutta Iivo Niskasta.

- Hyväkuntoinen ja tommoinen miehekäs mies. Siinä on meillä toivoa, ihan niin kuin Mietaan Jussista.

Rantasen elämänmyönteisyyttä ei nakertanut edes vasemman jalan amputointi alkuvuodesta 2021. Operaatioon ajoi varvastulehduksesta lähtenyt jalan kipeytyminen.

Presidentti @Niinisto ja puoliso @JenniHaukio ovat lähettäneet surunvalittelunsa hiihtäjälegenda Siiri ”Äitee” Rantasen omaisille.

— TPKanslia (@TPKanslia) May 5, 2023