Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Kotimaa

Sijoituslasten kohtelu ponnahti jälleen pinnalle – lapsiasiavaltuutettu: ”Tilanne on sietämätön”

iStock
Kuvituskuvaa.

Sijoituslasten kohtelu on jälleen nousemassa keskusteluun Helsingin Sanomien viikonloppuna julkaiseman laajan artikkelin jälkeen.

Johannes Ijäs

Demokraatti

Esimerkkitapauksina olevista kahden sisarussarjan haastatteluista piirtyy kuva siitä, että lasten sijaishuollossa voi esiintyä myös julmaa kaltoinkohtelua. Lehden julkaisemat haastattelukertomukset liittyvät SOS-lapsikylän toimintaan ja sijoittuvat noin parin vuosikymmenen taakse.

Lapsiasiavaltuuettu Elina Pekkarinen jakoi viikonloppuna artikkelia Twitterissä.

Siihen ja eri tutkimuksiin viitaten Pekkarinen katsoi päivityksessään, että lastensuojelussa tapahtuvasta väkivallasta ”on paljon näyttöä, mutta sen kitkemiseksi vain vähän tekoja”. Hän viittasi samassa yhteydessä myös viimeaikaiseen poliittiseen keskusteluun rangaistusten koventamisesta. Tekojen sijaan nyt ajetaan Pekkarisen mukaan kovempia rangaistuksia, kuria ja rajoituksia näille lapsille.

– Tilanne on sietämätön, hän kommentoi Twitterissä.

Helsingin Sanomien artikkelissa muistutettiin myös, että sijaishuolto toimii valtaosin hyvin ja lehteen haastatelluilla sisaruksillakin oli ollut myös hyviä kokemuksia sijaishuollosta.

SOS-LAPSIKYLÄ on julkaissut tänään tiedotteen, jossa se kirjoittaa Helsingin Sanomien uutisoineen ”SOS-Lapsikylän toiminnasta kriittiseen sävyyn”.

Tiedotteessa otetaan lastensuojeluun kantaa yleisellä tasolla:

”Kannustamme jokaista lasta ja nuorta puhumaan taustastaan avoimesti ja kaikki epäilyt kaltoinkohtelusta tulee selvittää. Meitä sitoo kuitenkin ehdoton salassapitovelvollisuus lastensuojeluun liittyvissä asioissa. Työntekijöinä kunnioitamme lapsen ja tämän läheisten yksityisyyttä, emmekä voi kommentoida heidän asioitaan julkisuudessa”, tiedotteessa lukee.

– On selvää, että historian aikana Suomen lastensuojelussa on tapahtunut vakavia kaltoinkohtelutilanteita, myös SOS-Lapsikylässä. Olemme äärimmäisen pahoillamme ja pyydämme anteeksi tapauksia, joissa valvonta on pettänyt ja lapsen hätää ei ole kuultu, SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja Mikaela Westergård toteaa tiedotteessa.

Tiedote pyrkii avaamaan myös laajasti sitä, miten järjestön toiminnassa pyritään puuttumaan ja estämään, ettei kaltoinkohtelua tapahdu.

SOS-lapsikylän viestinnästä kerrotaan Demokraatille, ettei toimitusjohtaja kommentoi asiaa tämän laajemmin ja että sitä on verkkosivuilla kommentoitu siinä laajuudessa kuin se on salassapitovelvollisuuden puitteissa mahdollista. Lastensuojelulain tiukoista salassapitorajoitteista johtuen myöskin SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtajana toimiva, Demokraatin tavoittama Piia-Noora Kauppi katsoo parhaimmaksi olla kommentoimatta asiaa.

DEMOKRAATTI haastatteli tänään niin lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarista kuin Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtajaa Ulla Siimestä suomalaisen lastensuojelun ongelmakohdista yleisellä tasolla. Helsingin Sanomien artikkelin tapauksiin hekään eivät pysty sellaisenaan ottamaan kantaa.

Pekkarisen mukaan kouluterveyskysely, oikeusasiamiehen tarkastuskäynnit sekä aluehallintovirastoille tehdyt kantelut antavat viitteitä siitä, että lastensuojelun piirissä olevat lapset voivat joutua kohtaamaan myös väkivaltaa tai kaltoinkohtelua.

– En tiedä, onko tätä paljon, mutta ei se lainkaan tavatonta ole, Pekkarinen toteaa.

Suomessa kodin ulkopuolelle oli vuoden 2021 aikana sijoitettuna 17 727 alle 18-vuotiasta.

Vaikka valtaosan lapsista kokemus lienee hyvä ja huolenpito koetaan turvalliseksi ja asialliseksi, kaikilla ei näin ole: Pekkarinen viittaa vuonna 2020 julkaistuun kouluterveyskyselyyn sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja palvelukokemuksista.

Sen mukaan noin puolet sijoitetuista lapsista ja nuorista oli tyytyväisiä asumiseensa nykyisessä sijoituspaikassaan. Noin puolet lastensuojelulaitoksissa asuvista nuorista kertoi kokeneensa liikkumisvapauden rajoittamisen tai yhteydenpidon rajoittamisen ja joka kolmas kiinnipitämisen. Kaikista sijoitetuista yläkouluikäisistä nuorista joka kolmas oli kokenut rangaistuksen, josta ei tiennyt mistä se johtuu tai joukkorangaistuksen. Joka viides oli jätetty ilman ruokaa rangaistuksena jostakin. Yleisimpiä luvattomien rangaistusten kokemukset olivat lastensuojelulaitoksissa asuvilla nuorilla. Noin viidennes nuorista ei tiennyt, kuka on heidän sosiaalityöntekijänsä tällä hetkellä.

– Ainakin kokemus rangaistuksista on valitettavan yleistä, kun sellaisia ei saisi olla ollenkaan, Pekkarinen kommentoi.

Hän jatkaa, että esimerkiksi ruoalla rankaisu on nykyaikana ”jotakin aivan käsittämätöntä”.

JOS kaltoinkohtelua tapahtuu, asioiden käsitteleminen oikeudessa on Pekkarisen mukaan uhrien kannalta äärettömän raskasta. Hän ymmärtää, ettei niihin ole välttämättä voimavaroja tai osaamistakaan lähteä tapahtumien ollessa tuoreita. Siitä huolimatta Pekkarinen sanoo kannustavansa hakemaan oikeutta.

– On todella tärkeää, että asiat tulevat poliisien tutkittaviksi ja syyttäjien harkittaviksi.

Myös sovittelu on hänen mielestään yksi hyvä tapa ratkaista rikos- ja riita-asioita. Sovittelukin pitää Pekkarisen mukaan hoitaa kuitenkin rikosoikeusjärjestelmän sisällä ammattitaitoisten sovittelijoiden ja lakimiesten läsnäollessa eikä yksityisesti sovittelemalla.

Lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen toteaa lastensuojelun valvonnan olleen Suomessa heikoissa kantimissa jo pitkään. Se on pirstaleista.

– Aluehallintovirastot ovat aliresursoituja. Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassakin on henkilöstöpulaa. Valvirassa lastensuojeluasioihin on osoitettu aivan riittämätön määrä henkilötyövuosia.

– Palvelun tuottajilla voi olla sellaisia kokemuksia, että heitä valvotaan liiankin tarkkaan. Pahoin pelkään kuitenkin, että valvonta kohdistuu tiettyihin yksiköihin. Meillä on kuitenkin noin 500 sijaishuollon yksikköä. On varmasti sellaisia, joissa valvontaa ei ole nimeksikään ja siellä mielivaltaa saattaa olla eniten, Pekkarinen epäilee.

Sijaisperheitä valvovat puolestaan vain kunnat. Jos niissä ilmenisi mielivaltaa, lapsi olisi Pekkarisen mukaan hyvin alisteisessa asemassa, koska ulkopuolisia aikuisia ei olisi kontrolloimassa.

– Laitoksissa kuitenkin aina henkilökunta vaihtuu ja nuori tai lapsi ovat kontaktissa useisiin aikuisiin. Mutta sijaisperheessä voi olla tilanne, että on täysin sijaisperheiden vanhempien armoilla.

LAPSIASIAVALTUUTETTU on painottanut lastensuojelulain uudistamisen tärkeyttä. Samassa yhteydessä olisi tarkasteltava koko järjestelmää niin palvelujen ja toimintatapojen kuin päätöksenteon kannalta.

Pekkarinen toteaa, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksen työstäminen on aloitettava mitä pikimmiten tulevalla hallituskaudella. Sijaishuollon ongelmiin ja lastensuojelun valvontaan on puututtava erikseen.

– Minusta on myös laajan yhteiskunnallisen keskustelun paikka, miten voi olla, että Suomessa näin iso osa lapsista on sijoittuna kodin ulkopuolelle. Onko meillä todella niin huonokuntoisia perheitä, että jokainen sijoitus on perusteltu vai käytetäänkö meillä välillä sijaishuoltoa vääriin tarkoitusperiin.

Väärillä tarkoitusperillä Pekkarinen tarkoittaa esimerkiksi, korvataanko sijaishuollolla psykiatrista hoitoa, päihdehoitoa tai sitä, että lapsilla on neuropsykiatrisia haasteita ja sen takia koulunkäynnin vaikeuksia.

– Ja korvataanko meillä sijaishuollolla ehkä perheiden köyhyyttä? hän kysyy.

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ käynnisti vuonna 2011 selvityksen lastensuojelun sijaishuollon epäkohdista. Se julkaistiin vuonna 2016. Haastattelututkimus käsitteli huostaanotettujen lasten kokemia epäkohtia ja kaltoinkohtelua ensimmäisen lastensuojelulain aikaan 1937-1983.

Silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) esitti valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluille.

Nyttemmin 7 kansanedustajaa on jättänyt toimenpidealoitteen, jotta hallitus ryhtyisi toimiin sijaishuollon lasten tilanteen ja kokemusten selvittämiseksi vuosina 1984-2021.

– Olin jo 2011 sitä mieltä, että tutkimuksen pitäisi ulottua nykypäivään, Elina Pekkarinen sanoo ja toivoo jatkoselvitystä.

Julkisen keskustelun vaikeutta ja sitä, että lastensuojelun toimijat vetoavat usein salassapitovelvollisuuteen Pekkarinen kommentoi todeten, etteivät ongelmat ratkea yksittäisten sijaishuollon palveluntuottajien toimesta.

– Reformin ja valvonnan tiukentumisen pitäisi olla hyvin laajaa.

Myös puute työvoimasta ja sitä kautta tuleva äärimmäinen kuormitus voinevat laukaista joissakin työntekijöissä laukaista sopimatonta käyttäytymistä. Pekkarinen arvelee myös, että lastensuojelunkin alalle töihin saattaa päätyä myös joitakin ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole sopivia ja joilla voi olla ”sadistisiakin pyrkimyksiä”.

– Koska työvoimapula on niin suuri, heidän on helppo vaihtaa paikasta toiseen ja aiheutta sillä lailla vahinkoa monessa paikassa. Kun työ on äärimmäisen vaativaa, stressaavaa ja pelottavaakin, tällaisessa työssä tutkimusten mukaan voi herkästi tulla vallalle hyvin häiriintyneet ja vahingolliset toimintatavat, jossa stressiä ja pelkoa pyritään kontrolloimaan aina vain ankarammin kurinpitotoimin ja tiukemmin rajoituksin, Pekkarinen pohtii.

– Vanhustenhuollosta tiedämme, että stressaantuneet työntekijät käyttävät kovakouraisempia otteita vanhusten kanssa. He käyttävät enemmän lepositeitä ja enemmän rauhoittavia lääkkeitä. On ihan varmaa, että jos tämäntyyppiset tutkimukset tehtäisiin lastensuojelussa, tulokset olisivat ihan samat, hän otaksuu.

Pekkarinen lisää, ettei kuormittunut työntekijä välttämättä pysty sellaiseen hienovireiseen psykososiaaliseen vuorovaikutustyöhön kuin lastensuojelutyö vaatisi.

LASTENSUOJELUN keskusliiton toiminnanjohtajaa Ulla Siimestä ei yllätä, että lastenhuollon ongelmat nousevat jälleen nyt nähdyllä tavalla keskusteluun.

Hän painottaa, että jokaisen lapsen oikeus turvalliseen elämään, olisipa se kodissa tai sijaishuollossa, pitäisi olla itsestäänselvää.

Hän painottaa erityisesti valvonnan tärkeyttä siinä, että lastensuojelun ja eritoten sijaishuollon paikat olisivat turvallisia.

Valvonnan ohelle voisi Siimeksen mukaan tulla selvitystyö siitä, kuinka laajaa sijaishuollossa olevien lasten kokema kaltoinkohtelu on viime vuosikymmeninä ollut.

– Mutta selvitys ei auta tässä ja nyt, jos tiedämme, että kaikilla lapsilla ei ole sijaishuollossa turvalliset oltavat. Kyllä tähän täytyy valvontatoimenpiteillä puuttua.

Lastensuojelun keskusliitto on jo pitkään ajanut lastensuojelulain kokonaisuudistusta.

– Käynnissä oleva visiotyö on osa sitä, että aidosti käydään keskustelu siitä, mitä lastensuojelulta toivomme sekä toisaalta kaikista lasten ja perheen palveluista. Siinä pitäisi olla koko lasten palvelujen kokonaisuus käsittelyssä, mikä rooli on lastensuojelulla ja sijaishuollolla ja mikä rooli muilla lasten ja perheiden palveluilla. Toivomme, että lastensuojelulain kokonaisuudistus kirjataan hallitusohjelmaan.

Vaikka salassapitovelvoitteet estävät yksittäisiä lastensuojelun tai sijaishuollon toimijoita ottamasta kantaa yksittäisiin tapauksiin, Siimes peräänkuuluttaa sitä, että eri osapuolet voisivat osallistua nykyistä laajemmin yleisellä tasolla keskusteluun lastensuojelun ongelmakohdista.

– Kyllä minä ajattelen, että hyvä avoin keskustelu olisi ihan paikallaan.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE