Kuva: Nora Vilva
Simon Elo, 30: ”Uuden ratkaisun myötä on tullut petturisyytöksiä ja tappouhkauksiakin”

Simon Elo, 30

Tästä kuvasta tulee mieleen kaksivuotias poikani, joka sai uuden paidan. Tyytyväinen ilme.

Muuten tulee mieleen tämä poliittinen tilanne. Parin viikon aikana olen ymmärtänyt, mitä Soini tarkoitti kirjassaan kosmisella yksinäisyydellä ja henkisen epämukavuuden kohtaamisella. Niiden sietäminen on tärkeää politiikassa, ja tässä sitä on tullut koettua. Ehkä se vähän näkyy naamastakin.

Minulla on kuusi sisarusta. Emme ole lestadiolaisia. Olen syntynyt Lapinjärvellä. Isäni oli pappina kirkossa. Seurakunta vaihtui aina välillä. Koulut kävin Lohjalla ja siellä elin suurimman osan lapsuudestani. Asuimme myös Nilsiässä.

Räsäsen Joonan kanssa olimme samassa lukiossa. Lohjan lukion vaalipaneelissakin vuonna 2015.

On pitänyt olla yhteydessä eduskunnan turvallisuuspalveluun ja muihinkin turvallisuusviranomaisiin, että mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä.

On politiikassa paljon varjopuoliakin. Yksi on tietysti kova palaute, jota välillä tulee. Asiatonkin, toisinaan suorastaan vihamielinen. Erityisesti nyt tämän uuden ratkaisun myötä on tullut petturisyytöksiä ja tappouhkauksiakin. Niitä on tullut, kuten vähän arvattiinkin. On pitänyt olla yhteydessä eduskunnan turvallisuuspalveluun ja muihinkin turvallisuusviranomaisiin, että mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä. Minun ja perheeni on täytynyt muuttaa käyttäytymistä sen takia.

Mutta jos näihin politiikan asioihin on kipinä, kyllä nämäkin asiat kestää.

Kesälomasuunnitelmia ei kauheasti ole. Mutta lapsi tykkää sen verran paljon muumeista, että Muumimaailmassa pitäisi varmaan vierailla. En ole itsekään siellä koskaan käynyt.

Moni ei ehkä tiedä, että kansanedustajalla ei ole virallista työaikaa, vaan kukin käyttää työhönsä sen verran aikaa kuin kokee tarpeelliseksi. Suurimmalle osalle se tarkoittaa varmasti enemmän kuin perinteiset 40 tuntia viikossa.

Simon Elo on kansanedustaja ja Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

 

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä torstaina 6.7.2017.

Keskustelua aiheesta