Suuria paljastuksia tai yllättäviä käänteitä tältä hallituskaudelta kirja ei sisällä. Jos on perehtynyt keskustan vaaliohjelmiin, niistä saa liki pitäen saman annin. Pientä henkilökohtaistakin kirjaan toki mahtuu.

Sipilä esimerkiksi myöntää, ettei ole aina ollut helppo esimies esikunnalleen.

– Paine asioiden eteenpäin viemisessä ja oikeiden faktojen kaivamisessa on ollut jatkuvaa. Myös oma jaksamiseni on välillä ollut tiukalla ja olen purkanut väsymystäni teihin.

– Kasvoistani on tullut jokaiseen olohuoneeseen vaikeiden asioiden selittäjän kasvot. Olen samalla antanut tuulensuojan myös muille puolueille, mikä näkyy ilman muuta keskustan kannatusluvuissa. Joissakin tilanteissa olisi keskustan kannalta ollut viisasta säästää minua ja pistää joku muu estradille, hän arvioi.

Sipilä kertaa hallituksen muodostamista 2015. Hän on jo aiemmin sanonut, että olisi halunnut neljän suuren puolueen hallituksen.

– Vaalien jälkeen keskustelin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen lisäksi useiden demarikansanedustajien kesken. Itselleni mieluisin kokoonpano hallitukseksi oli neljän suurimman puolueen yhteishallitus. Sen toteutuminen näytti kuitenkin epätodennäköiseltä. SDP ei suostunut hallitukseen kokoomuksen kanssa, ja muutenkin johtopäätökseni käymistäni keskusteluista oli, että SDP halusi oppositioon, Sipilä kirjoittaa.

Tällä hallituskaudella Sipilää on haastettu moneen kertaan keskustalaisen ytimen eli alkiolaisuuden unohtamisesta. Kritiikkiä on takuulla tullut myös oman puolueen sisältä. Tämä lienee nyppinyt enemmänkin, sillä Sipilä kirjoittaa kirjassaan useassa kohdin keskustan oppi-isästä Alkiosta ja selvittää suhdettaan alkiolaisuuteen.

Alkiolaisuus on hänelle sitä, että ”tila ja maa jätetään seuraaville sukupolville aiempaa paremmassa kunnossa”.

– Tämä on minulle alkiolaisuuden syvää ydintä. Juuri siksi lähdin kahdeksan vuotta sitten mukaan politiikkaan. Välillä tuntuu, että Santeri Alkiosta muistetaan yksi asia; ”köyhän asia”. Köyhän asia on aina ollut minulle äärimmäisen tärkeä ja se on sitä keskeisintä alkiolaisuutta. Haluan kuitenkin korostaa, että alkiolaisuus on paljon muutakin. Alkion ajattelun muita keskeisiä pilareita olivat sivistys, yrittäjyys, ylisukupolvisuus, edistyksellisyys ja eurooppalaisuus. Alkion ajattelun peruspilarit ovat olleet työni johtoajatus jokaisena työpäivänäni.

– On sanottu, että keskusta olisi tällä vaalikaudella unohtanut ”köyhän asian”. Väite on tullut usein vastaan tämän raskaan hallituskauden aikana. On totta, että Suomessa kaikilla ei mene hyvin. Hallituskauden alun leikkaukset koskettavat useita suomalaisia. Esimerkiksi kansaneläke pieneni 6 – 7 euroa/kk. Lapsilisä on pienentynyt ensimmäisen lapsen osalta 0,87 euroa/kk. Myös etuuksien indeksejä on jäädytetty. Tämä suunta käännettiin kuitenkin heti, kun työllisyys ja talous lähtivät nousuun.

Sipilän mukaan kun tässä on nyt onnistuttu, on taas rahaa ja voimavaroja parantaa ennen muuta heikoimmassa asemassa olevien etuuksia ja palveluja.

– Uskon, että pidemmällä aikavälillä tämä nähdään myös laajemmalti yhteiskunnassamme – siis että välillä ”köyhän asia” on myös niiden ei-mukavien päätösten tekemistä.

Sipilä lupaa kirjassaan, että suomalaisten huonommassa asemassa olevien ihmisten perusturvaa mukaan lukien vanhustenhoidon parannukset parannetaan noin 600 miljoonalla eurolla.

Toki hän lupaa myös työmarkkinoiden uudistuksien jatkamista niin, että ”aktiivisuus, ahkeruus ja yrittäjyys palkitaan aina ennen passiivisuutta”.

– Se tarkoittaa sitä, että työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa uudistetaan edelleen ja elinikäisestä oppimisesta tehdään seuraava suomalaisen koulutuksen tavaramerkki.

Paikallista sopimista on Sipilän mukaan laajennettava.

– Sen esteitä ja kieltoja on purettava. Sopimisen pelisäännöt on rakennettava yhdessä.

Sipilä sanoo, että hänen omasta tavastaan toimia puuttuu hehkutus ja hän toimii insinöörimäisen pragmaattisesti, käytännönläheisesti.

– Maalaisliittolaisia juuriakin luulisi olevan helppo syytää, mutta tässä maassa ei ole ollut Santeri Alkiota kovempaa federalistia. Ei edes suuresti arvostamani ex-pääministeri Paavo Lipponen, kun sen suhteuttaa ajankuvaan. Santeri Alkio pohdiskeli nimittäin jo vuonna 1920 näin: ”Oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkansa siihen, että valtojen välillä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa.” Samalla hän toteaa kaukonäköisesti, että ”järjestelyvaikeudet ovat tietysti suuret”.

Suomen kaupungistumista Sipilä kuvaa luonnolliseksi.

– En vastusta kaupungistumista. Tunnustan, että tässä asiassa keskusta on hylännyt Santeri Alkion perinnön. Hänhän suhtautui kaupunkeihin erittäin kriittisesti sadan vuoden takaisissa olosuhteissa. Mielestäni kaupungistuminen on osa yhteiskunnan kehitystä, eikä siinä ole mitään vikaa.

– Mutta on väärin kuvitella, että Suomen menestys syntyy vain pääkaupunkiseudulla. Menestys syntyy yhtä
lailla myös Lapissa, Tampereella, Oulussa, Turussa, Lappeenrannassa, Kainuussa, Vaasan seudulla kuin monissa muissakin maakunnissa. Keskusta haastaa ennen kaikkea sinipunavihreän tavan kaupungistua. Sen seuraukset ja ongelmat näkyvät ihmisten arjessa.

Sipilä kehuu kirjassaan välejään Venäjän pääministeriin Dmitri Medvedeviin, jonka kanssa on keskustelutu kaikista, vaikeistakin asioista.

– Uskon, että kahdenvälinen luottamus hänen kanssaan on syntynyt.

Otsikkoa muutettu väärinkäsityksen välttämiseksi kello 13.11.