Ensimmäiset talvisirkukset, tai silloiselta nimeltään Joulusirkukset, 1990-luvun puolivälissä esitettiin Hurjaruuthin omalla näyttämöllä Kaapelitehtaalla. Se oli suhteellisen pieni ja ennen kaikkea sirkustempuille matala, joten aluksi kovin näyttäviä temppuja ei voitu toteuttaa. Joulusirkukset olivat maassamme niiden ensimmäisten esitysten joukossa, joissa sirkustaide liittyi yhteen tanssin kanssa, ja sirkusesitykset alkoivat kehittyä kohti kertovaa juonellista esitystä pelkän temppukokoelman sijasta.

Esitykset olivat alusta asti menestys ja viimeistään siinä vaiheessa, kun ne siirtyivät Kaapelitehtaan Pannuhalliin, niistä tuli osa monen perheen jokavuotista jouluperinnettä. Pannuhallin puolikaaren muotoinen katsomo ja riittävän korkea tila loivat mainion sirkustunnelman ja antoivat mahdollisuuden näyttäville ja taidokkaille tempuille.

Vähitellen jouluelementit vähenivät esityksistä, vaikka tiettyjä vakiohahmoja kuten vaikkapa sikaa, rottia ja tonttuja kuljetettiinkin mukana pitkän aikaa. Myös esityksen nimi muuttui Talvisirkukseksi.

Ja upeita Talvisirkukset suurimmaksi osaksi olivatkin, vaikka välillä juonellisesti tai rakenteellisesti hiukan heppoisia. Niissä toteutui loistavasti myös koko perheen esityksen idea, jossa seurattavaa on niin pienille kuin isoillekin katsojille.

KUN TANSSIN TALO valmistui, oli oikeastaan itsestään selvää, että Talvisirkukset siirtyivät sen Erkko-saliin. Salin tarjoaman valo-, ääni- ja muun tekniikan mahdollisuuksien myötä esityksistä tuli teatterillisempia. Näyttämölle luotu tunnelma korostui samalla, kun tarinallisuus oheni ja esityksistä muotoutui enemmän perinteisen numerosirkuksen tyylisiä.

Näin on myös tämän vuoden juhlaesityksen, Talvisirkus Fantasian kohdalla.

Siinä ei ole varsinaisesti minkäänlaista tarinaa, ellei sellaisena pidä istumapaikkaansa etsivän katsojan yllättävää tempaamista mukaan maagiseen satumaailmaan, jossa liikutaan niin maassa, ilmassa kuin meren syvyyksissäkin.

Sanna Silvennoisen ohjaamassa esityksessä hehkuu sadun taika ja vallitsee yllättävän levollinen tunnelma. Mitään ei sähelletä, vaikka koko ajan tapahtuu. Komiikka on nokkelaa ja hauskaa, eikä väkisin väännettyä. Rento hyväntuulisuus ja esiintymisen ilo säteilevät taitavista esiintyjistä pitkälle katsomoon.

Esitys on myös visuaalisesti kaunis ja tyylikäs. Tinja Salmen lavastus ja Mirkka Nyrhisen puvut ovat värikkäitä, mutta eivät päällekäyviä. Niissä on taianomaisuutta, bling-blingiä ja makeutta, mutta ei ylenpalttisesti, vaan juuri sopivasti. Ne luovat tunnelmaa, mutta antavat samalla esiintyjille tilaa loistaa.

TALVISIRKUKSIIN on lähes alusta asti kuulunut elävä musiikki. Niin nytkin. Maija Ruuskasen säveltämän, jännittävän ja ei niin tavanomaisen sirkusmusiikin tulkitsee todella hienosti kolmihenkinen Sirkusorkesteri Hattarapartio. Orkesterin kokoonpano on melko yllättävä, kosketinsoittimet (Helena Haaparanta), lyömäsoittimet (Joonas Kinnunen) ja sello (Susanna Syrjänen) sekä ”neljäntenä soittimena” Haaparannan sanaton laulu. Tuloksena ainutlaatuinen, välillä haikeahkokin musiikki- ja äänimaailma, joka elää täysillä näyttämön tapahtumien mukana.

Rotat, vuosikymmenten saatossa Talvisirkusten tavaramerkiksi tulleet vipeltäjät, ovat toki mukana myös tällä juhlakaudella.

Talvisirkus Fantasian sirkustaiteilijajoukko on kansainvälinen, mutta tänä vuonna mukana on ilahduttavan monta kotimaista esiintyjää. Nautinnollista on myös se, että esitysten taso on melkoisen tasavahva, vaikka tietysti mukana on näyttävämpiä ja jännittävämpiä temppuja.

Hurjimpia on ilman muuta italialais-sveitsiläisen Gianna Sutterletin, espanjalaisen Dani Torralbo Pérezin ja argentiinalaisen Lucas Romeron vipulauta-numero. Tavallisen keinulaudan tyylisellä laudalla he tekevät huimia hyppyjä, lentoja ja pyörähdyksiä, jotka vaativat millin tarkkaa ajoitusta.

Nopeaa reaktiokykyä ja tiukkaa kehon hallintaa vaativat myös yhdysvaltalaisen, lukuisia kilpailuja voittaneen Delaney Baylesin näyttävät jongleerausnumerot. Yhtä aikaa ilmassa lentelee eri tavoin jopa kuusi tai seitsemän rengasta tai keilaa.

Unenomaisen kaunis ja näyttävä erilaisine kiepsahduksineen ja huimine pudottautumisineen on Anniina Tuokkolan liinanumero meren syvyyksissä. Sirje Tolosen hauska vannenumero taas saa katsojan hengästymään hänen yrittäessään laskea, kuinka montaa hula-vannetta voikaan yhtä aikaa kieputtaa eri kehon osillaan.

Nautin myös espanjalaisten Daniel Estebanin ja Andreu Casadellà i Ollerin lämminhenkisestä klovneriasta, joka on älykkään hauskaa eikä yhtään ilkeää. Esteban taiteilee näyttävästi myös kolmella pilates-pallolla, mutta varsinainen ihmepallo on iso vaaleanpunainen ilmapallo, jonka uumeniin voi jopa kadota.

Talvisirkus Fantasia on erinomainen 30-vuotisjuhlaesitys. Sen kaikki osatekijät ovat tasapainossa. Vaikka kokonaisuus on väliaikoineen noin kahden tunnin mittainen, se ei tunnu pitkältä. Kaiken ikäisille on sen verran nähtävää ja koettavaa. Vaikka tempo on rauhallinen, tylsää hetkeä ei ole ja sirkusesityksiin kuuluvien vaihtojenkin aikana tapahtuu paljon mielenkiintoista. Ja kyllä, mukana menossa ovat myös menneiden talvisirkusten rotat.