tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Kolumni

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

Sitä saa, mitä tilaa

Jos käenpoikasta rinnallaan kasvattaa, on syytä varautua siihen, että se valtaa lopulta koko pesän. Näin kävi Persuille. Jussi Halla-aho kasvoi ja voimistui Soinin siipien suojassa. Välillä kuritettiin erottamalla ryhmästä rasististen kirjoitusten takia, välillä kukitettiin loistavien vaalivoittojen takia. Jussi oli hyvä poikanen – välillä.

Oppivuosien aikana Halla-aho ei taipunut. Hän keskittyi omaan oppiinsa, puhtaaseen rasismiin ja aselakeihin. Viimein Persut päättivät laittaa hänet turvaan kauas EU:hun, jonne kotimaan kitinät eivät kuulu, kuten Soini kuvaili omaa meppi-aikaansa.

Ja niin siinä sitten kävi, että poikanen voimistui ja syöksi lopulta kasvattajansa syövereihin. Mutta Soini näytti voimansa; häntä eivät poikaset potki.

Kun käenpojasta tuli Persujen puheenjohtaja, Soini kokosi pesueen loput poikasensa yhteen ja perusti oman ryhmän. Tosin samalla heiltä meni poliittinen koti. Nyt huterassa majassa asustaa parikymmentä kuuliaista, heidän mukanaan pesueen helmet, viisi ministeriä.

Vaikka Halla-ahon valinta tuntui ensin järistyttävän koko Suomea ja maan hallitusta, ei Suomen poliittinen perusta heilunut. Sipilä tosin ennätti jo lennättää omalla lentokoneellaan hallituksensa eropaperin  Kultarannan porteille. Yksi puhelinsoitto aiheutti u- käännöksen. Tieto Perussuomalaisista eronneista soinilaisista pelasti maan hallituskriisiltä.

Perussuomalaisten siipirikko, Uusi vaihtoehto, keskusta ja kokoomus löivät hynttyynsä yhteen. Se ei ollut edes vaikeaa, olivathan Soinin Perussuomalaiset toimineet menestyksekkäästi porvarihallituksen apupoikana jo kaksi vuotta.

Suomen hallituspolitiikassa ei muutu mikään. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo jatkuu. Eläkeläiset, työttömät, opiskelijat, lapsiperheet, sairaat ja vammaiset sekä nyt myös pienipalkkaiset julkisen sektorin työntekijät joutuvat syöttämään rikkaitten säästöporsaita. Kaverikapitalismi kukoistaa, köyhiltä otetaan ja annetaan rikkaille. Hallituksen mukaan rikkailta ei voi ottaa, koska silloin nallet jättävät Suomen ja vievät rahansa Ruotsiin tai muualle.

Kahden vuoden päästä on eduskuntavaalit. On mielenkiintoista nähdä keitä on mukana. Nouseeko siipirikko lentoon? Rasismin mahdollinen nousu kauhistuttaa.

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

Soten on pakko uudistua, mutta miten?

Silloin tällöin työuransa aikana ihminen kokee olevansa historiallisen muutoksen äärellä. Lähestyvän  sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteet ovat tärkeitä, mutta toteutus vielä ontuu. Laadukkaat palvelut ja ihmisten perusoikeudet on tärkeää turvata kaikille asuinpaikasta riippumatta. Lukuisat uudistuksen yksityiskohdat ja linjaukset ovat kuitenkin yhä epäselviä, vaikka lakiehdotuksia käsitellään jo eduskunnan valiokunnissa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut perusvastuultaan julkista toimintaa. Taloudelliset taantumat 1990-luvulta lähtien ja uusliberalististen ajatustapojen vahvistuminen hallitusten politiikassa yhdessä talouslähtöisyyden ja markkinalogiikan kanssa ovat murentaneet suomalaista hyvinvointivaltiota.

Sote-uudistusta käynnistettäessä motiivina oli se, että rahat eivät tulevaisuudessa riitä sote-palveluihin. Tulossa olevan uudistuksen suunnitelmat eivät kuitenkaan takaa kustannussäästöjä, eikä edes kustannusten kasvupaineen vähenemistä. Miten sote-palvelujen integraatio saadaan käytäntöön?

Hallitusneuvottelujen sopimuksesta syntyneen valinnanvapauden mallin toteuttaminen nykyaikataulussa on haastavaa. Palvelujen järjestäjän ja tuottajan erottaminen, sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen markkinoilla ja suoran valinnanvapauden palveluissa muuttavat rajusti nykyistä toimintatapaa. Uudistuksen kokonaisvaikutuksia on erittäin vaikeaa ennakkoon arvioida.

Sosiaalihuollon näkökulmasta uudistuksen tekemistä vaikeuttaa perustava ongelma. Valinnanvapauslakiesitys on rakennettu siitä näkökulmasta, että asiakkaalle turvataan pääsy lääkäriin tai ainakin terveysasemalle. Uudistuksesta puuttuu kokonaiskuva sosiaalihuollon rakenteesta, toimintatavasta ja substanssilainsäädännön luonteesta. Henkilöstömäärältään ja kustannuksiltaan sosiaalihuolto ja terveydenhuolto eivät kuitenkaan olennaisesti eroa toisistaan.

Kun säästöjä ei saavuteta, taloudelliset paineet kohdistuvat uusiin maakuntiin. Valtiolla on kustannusten kurissa pitämiseen suuri ohjausrooli budjettikehysmallilla. Koska maakunnille ei tule verotusoikeutta, tulee kehyksestä vielä tiukempi kuin se oli kunnallisessa järjestelmässä. Seurauksena on se, että tulevat maakuntien päättäjät joutuvat karsimaan palveluverkkoa ja lähipalveluja esim. terveyskeskuksia.

Julkisia palveluja rapauttavalla uudistuksella myös henkilöstön karsimistarve maakunnissa kasvaa. Sote-palvelujen valinnanvapauden mallissa nopean markkinoille siirtämisen riskinä on, että säästöt otetaan heikentämällä sote-sektorin naisvaltaisten alojen työehtoja. Julkisista palveluista ei tule tehdä yhteiskunnan halpatyötä.  Vastuullisessa politiikassa suomalaista työtä arvostetaan kokonaisuutena.

Kansainväliset tutkimukset ja kokemukset osoittavat, ettei sote-palvelujen markkinoistaminen ja valinnanvapauden toteuttaminen tuo kustannussäästöjä ilman että tingitään palvelujen laadusta.  Kustannuksia kasvattavat mm. investoinnit rinnakkaisiin palvelurakenteisiin, maakuntahallinnon rakentamisen kustannukset sekä lukuisten sopimusten valmistelusta ja toimeenpanosta aiheutuvat kulut.  Isojen kaupunkien kritiikki kuntien elinvoiman heikentymisestä on myös perusteltua.  Sekä palvelut että väestö keskittyvät uudistuksen vauhdittamana yhä voimakkaammin kasvukeskuksiin.

Poliittisen lehmänkaupan suurimmat voittajat ovat suuryritykset ja ulkomaiset pääomasijoittajat. Kova on Sipilän hallituksen poliittisen Gordionin solmun hintalappu!

Kesän ja syksyn historiallisesti tärkeä poliittinen tehtävä on huolehtia siitä, että sote-uudistus etenee järkevästi kohti tavoitteitaan. Maan hallituksen toivon tarkastelevan yhtiöittämiskysymystä ja valinnanvapauteen liittyviä alueellisen eriarvoisuuden kysymyksiä uudelleen.

Pakkoyhtiöittäminen ei ole oikea tapa ratkaista nykyongelmia. Parempi vaihtoehto on rakentaa julkisia sote-keskuksia, joissa voitaisiin tehdä matalalla kynnyksellä myös pitkäaikaisia viranomaispäätöksiä sekä nykyistä integroituneempia ja sujuvampia, asiakaslähtöisiä palveluja. Eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin juhannuksen jälkeisellä viikolla päätöksissään paljon vartijana. Sitä ennen hyvää juhannusta ja kesää kaikille!

 

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

Mun tulevaisuus!

Paniikki! Jännitys! Huoli! Pelko! Odotus! Näitä kaikkia tunnelmia eletään jälleen lukuisissa perheissä. Elämä on ihanaa ja huoletonta, mutta silti jännitys ja pelko voivat olla nyt päällimmäisenä tunteena. Miten reagoin? Miten toimin? 15. kesäkuuta jälkeen monissa kodeissa ollaan taas paljon viisaampia, silloin tulevat yhteishaun tulokset.

Yhteishaun tulokset! Tämä nivelvaihe on aina jännittävää aikaa. Nuori saa elää melko huoletonta loma-aikaa, jokainen tavallaan ja perheen taloudellisten resurssien mukaan. Nivelvaiheessa loma on paljon muutakin, kuin lomaa. Yhteishaun tulosten jälkeen pohditaan, olenko valinnut oikein? Tulenko pärjäämään opinnoissani? Paljonko opinnot vaativat aikaani, ehdinkö vielä harrastaa? Onko meidän perheellä varaa ostaa kaikki opintoihin liittyvät pelit ja pensselit, kirjat ja tietokoneet? Montaa asiaa murehditaan jo etukäteen.

Moni nuori haki yhteishaussa hyvin erilaisille aloille. Hakuvalinnat täytyi osata laittaa paremmuusjärjestykseen mielenkiinnon mukaan tai myös siksi, ettei oikeasti vielä tiedä, mihin tahtoo opiskelemaan. Yhteishakuun on voitu laittaa lukio, parturiala, autoala, sosiaaliala ja rakennus. Mitä jos nuori joutuukin valitsemaan kahdesta eri alasta, jonne kutsu on käynyt? Mitä jos yksikään näistä ei ole se oikea ala?

Keskustelkaa kotona rauhassa nuorenne kanssa yhteishaun tuloksista. Jos opinnot mietityttää ja vielä haluaisi pohtia, voiko oppilaitosta tai alaa vaihtaa, ottakaa rohkeasti yhteyttä oppilaitoksiin, opintotoimistojen henkilökunta ja koulujen opinto-ohjaajat voivat auttaa. Kun mietityttää ja murehduttaa ja haluaa keskustella, ei tarkoita, että tarvitsee toimia ja tehdä opintojen suhteen muutoksia. Se tarkoittaa järkeviä ja tasapainoisia päätöksiä.

Apua! En päässyt mihinkään opiskelemaan! Yhteiskunnassa on tahtotila, jossa jokainen nuori pääsee opiskelemaan. Välttämättä ei siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta voisiko toisesta vaihtoehdosta tullakin se paras vaihtoehto? Ehkäpä jopa kolmannesta vaihtoehdosta! Älkää jääkö ajatusten kanssa yksin. Oppilaitoksissa ollaan teitä varten!

Toivon sydämestäni, että sinä olet tai läheisesi pääsee opintoihin, joihin aidosti haluaa. Meidänkin perheessä jännitetään. Pidetään peukkuja, että nuoremme löytävät itsensä sieltä, mistä aidosti haluavat. Nuoret tekevät omaa tulevaisuuttaan!

Hyvää kesää!

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen etenee – Trumpista huolimatta

Viime viikolla saimme ikävän uutisen Atlantin takaa, kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti, että Yhdysvallat tulee vetäytymään Pariisin ilmastosopimuksesta. Päätös ei ollut yllättävä – onhan Trump avoimesti kyseenalaistanut ilmastonmuutoksen jo vaalikampanjansa aikana.

Ilmoitus on kuitenkin takaisku paitsi ilmastonmuutoksen torjunnalle, myös monenkeskiselle yhteistyölle. Onhan lähtökohta kansainvälisissä sopimuksissa oltava, että sovitusta pidetään kiinni. Yksi negatiivinen skenaario onkin, että Yhdysvaltojen esimerkistä muutkin valtiot pyrkivät laiminlyömään sovittuja velvoitteitaan.

USA:n suhtautuminen monenkeskiseen yhteistyöhön on muutenkin Trumpin myötä muuttunut kautta linjan, mikä näkyy esimerkiksi YK-politiikassa. Yhdysvallat on leikannut isosti YK:n rahoitusta, mikä saattaa vaikeuttaa merkittävästi sen toimintakykyä.

Ennen kaikkea kysymys on kuitenkin ympäristöstämme, eikä virheisiin olisi varaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo lämpötilojen kohoamisessa, äärimmäisissä sääilmiöissä, kuivuudessa ja tulvien yleistymisessä. Nämä ilmiöt taas konkretisoituvat ruoka- ja vesipulana sekä kasvavana pakolaisuutena. Ilmastosopimus syntyessään loi toivoa siitä, että pahimmat kriisit pystytään yhteistyöllä torjumaan.

Siksikään ei voida ajatella, että Yhdysvaltojen vetäytyminen ikään kuin romuttaisi koko sopimuksen. Yhdysvaltojen vetäytyminen sopimuksesta kohdistaa katseet Eurooppaan. EU:n on otettava johtajuutta paitsi ilmastoasioissa, myös kansainvälisen yhteistyön lujittamisessa. Esitin viime viikolla käydyssä ulko-, turvallisuuspoliittisen sekä EU-toimintaympäristön muutoksista käydyssä eduskuntakeskustelussa, että globalisaation hyödyistä ja haitoista luotaisiin perusteellinen analyysi. Lisäksi esitin, että laadittaisiin poliittinen ohjelma globalisaation toiseen, kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan vaiheeseen. Tämä ohjelma pitäisi ottaa yhdeksi EU:n päätavoitteeksi. Ohjelman tulisikin sisältää tavoitteita myös ekologisesti kestävämpään globalisaatioon.

Ilokseni olen seurannut, kuinka Yhdysvaltojen eri osavaltiot sekä suuret yritykset ovat ottaneet kantaa ilmastosopimuksen puolesta. Tämä kertoo, että asenneilmapiiri on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalla. Yksi ihminen ei kykene torppaamaan tätä kehitystä.

Tarvitaankin laaja liike puolustamaan ilmastoamme, ja tässä toivon niin EU:n, Kiinan kuin yksittäisten osavaltioiden Yhdysvalloissa olevan mukana. Tarvitaan samanlaista johdonmukaisuutta ja suunnitelmallisuutta sekä kunnianhimoisia tavoitteita, kuin sopimukseen sisältyy. Sopimus ei kuitenkaan yksin riitä pysäyttämään ilmastonmuutosta, vaan tähän tarvitaan tekoja.

 

 

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tarja Tenkula

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

Sitoudutko vapaaehtoiseksi?

Elämme monella tavoin projekti-elämää. Sitoutuminen työhön, asumiseen, puolueeseen, seurakuntaan tai aviopuolisoon on pitkälti määräaikaista. Perinteiset yhteisöt elävät murrosta. Suomessa työyhteisöt ovat olleet vahvoja tukiverkkoja ja monet suurten ikäluokkien ihmiset ovat tehneet yli 40-vuoden työuran yhden työnantajan palveluksessa. Tulevat sukupolvet voivat vain ihmetellä, miten se on joskus ollut mahdollista. Aikanaan kouluissa luokkayhteisöt olivat kiinteitä ryhmiä, mihin samaistuttiin. Nyt luokattomassa lukiossa sitoudutaan suorituksiin ja menestymiseen.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on siirtymässä hyväntekeväisyysyhteiskuntaan, missä korostuu vapaaehtoisuus. Julkisia palveluita yhtiöitetään pikavauhdilla, mikäli valinnanvapauslainsäädäntö menee läpi. Mallissa luotetaan ihmisten haluun tehdä hyvää auttamistyötä vapaaehtoisesti. Yhteiskunnallisessa puheessa korostetaan yhteistä vastuuta – mikä sinänsä on hyvä , mutta sille tulee luoda uudenlaisia edellytyksiä. Muutoin vapaaehtoistyö ja sitoutuminen siihen jää vain yksittäisten ihmisten varaan.

Huolenaiheena on, että onko meillä riittävä joukko vapaaehtoisia naapureita, läheisiä, sukulaisia tai ystäviä jotka sitoutuvat hädän hetkellä apuun ja sitoutuvat auttamaan pitkänkin ajan? Y-sukupolvi katsoo eteenpäin ja sitoutuvat hyvän tekemiseen jos se on lyhytkestoista ja hyödyttää heitä itseään. Keski-ikäiset ruuhkavuosissa olevat yrittävät selvitä oman elämänsä haasteita auttaen lapsiaan ja ikääntyviä vanhempiaan. Ainoa potentiaalinen ryhmä on terveet, virkeät eläkeläiset. Monet eläkeläisistä tekevätkin vapaaehtoistyötä saaden elämäänsä merkityksen ja rikastuttaen elämäänsä. Osa eläkeläisistä nauttivat elämästään, vapaudestaan reissaten, kun vihdoinkin on aikaa ja rahaa matkailuun.

Kovien arvojen johtaessa maatamme ihmisarvo mitataan hyödyllisyydessä. Voidaanko terveet eläkeläiset velvoittaa samanlaisiin palkattomiin yhteiskunnan talkoisiin kuin toisessa ääripäässä elävät pitkäaikaistyöttömät, jotka olisivat halunneet päästä ansiotöihin? Eriytymiskehitys on kovaa. Tarve siihen, että kaikki sitoutuvat yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen on suuri. Miten pidetään kaikki mukana samassa yhteiskunnan veneessä?

Oma kokemukseni toimiessani vertaistukena ja vapaaehtoisena haastavassa elämäntilanteessa oleville ihmisille kuormittaa todella paljon. Ammattilainen voi rajata auttamistyön työajaksi, mutta vertainen ei aina pysty rajaamaan ajankäyttöä. Vapaaehtoiset tekevät työtä ilman tukea ja heidän oma jaksaminen onkin vaarassa.

Vapaaehtoistyö tarvitsee uusia tukirakenteita. Vanhat rakenteet, yhteisöt eivät vedä uusia toimijoita. Aikaisemmin ihmiset sitoutuivat seurakuntaan, urheilujärjestöön, puolueeseen, kyläyhdistykseen ainiaaksi. Nyt vapaaehtoistyötä halutaan tehdä oman osaamisalueen mukaisesti, monesti kapeasti ja määräaikaisesti. Tämä pitäisi mahdollistaa ja haastaa meidät kaikki pohtimaan miten saada uusia ihmisiä mukaan uudella tavalla osallistumaan, vaikuttamaan ja auttamaan.

 

 

Tarja Tenkula

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Miapetra Kumpula-Natri

Sähköautoja Pohjanmaalle ja äkkiä!

Miten Pohjanmaalle saataisiin lisää sähköautoja? Meillä ymmärretään sähköasioiden päälle, mutta sähköautoilu ei ole vielä arkipäivää. Ajellaanko Pohjanmaalla maailman viimeisillä polttomoottoriautoilla hamaan tappiin asti?

Suunnittelen S&D-edustajana Euroopan parlamentissa parhaillaan direktiiviä sähköautojen latausinfrasta. Liikenne tuottaa noin neljänneksen EU:n ilmastopäästöistä ja sähköautot ovat yksi tärkeimpiä keinoja vähentää päästöjä. Suomi on sitoutunut ilmastotavoitteissa vähentämään päästöjä. Tavoitteisiin ei päästä, jollei liikenne muutu. Sähköautoihin siirtyminen on pitkällä tähtäimellä kaikkien paitsi öljyteollisuuden etu.

Pohjalainen kirjoitti, että Vaasasta Helsinkiin ajettaessa latauspisteitä löytyy jo melko mukavasti, Turkuun lähdettäessä vähemmän ja Ouluun tai Joensuuhun ajettaessa joutuu todella suunnittelemaan tai käyttämän kiertotietä saadakseen akkuun virtaa. Sähköautojen yleistymiseen esteenä onkin hinnan lisäksi latausverkon kehittymättömyys.

Komissio esittää, että joka kymmenes parkkipaikka muissa kuin asuinkiinteistöissä pitäisi varustaa latauslaitteistolla. Asennukset tehtäisiin isojen remonttien yhteydessä – pelkän sähkötolpan takia ei siis tarvitsisi alkaa kaivaa asfalttia auki. Samassa Pohjalaisen jutussa kerrottiin, että Vaasassa aletaan joihinkin rivitaloihin asentaa latauspisteitä tänä kesänä.

Lataustolppien rakentamista on jarrutettu muun muassa sanomalla, että sähköautoja voisi ladata lämmitystolpissa. Ratkaisu on kuitenkin kestämätön, sillä ei mene kauaakaan, kun lämmitystolpat eivät yksinkertaisesti riitä tehonsa tai talvella edes määränsä puolesta.

Suomessa sähköautot ovat melko kalliita esimerkiksi Norjaan ja jopa Ruotsiin verrattuna. Norjassa on runsaat 100 000 sähköautoa, Ruotsissa noin 10 000 ja Suomessa noin tuhat. Hintaa voi laskea tuilla tai verohelpotuksilla, ja SDP sitoutuikin helmikuun puoluekokouksessa poistamaan autoveron vähäpäästöisiltä autoilta. Hinta tulee kuitenkin alas myös latauspisteitä lisäämällä. Norjassa latauspisteitä on 9000, Ruotsissa 3300 ja Suomessa 800. (YLE:n uutinen aiheesta).

Sähköautossa kallein osa on akku. Jos latauspisteitä olisi tiheämmässä, ei Pohjanmaallakaan tarvittaisi valtavia akkuja vaan pienemmät akut riittäisivät. Autot, joissa on pienempi akku, maksavat selvästi vähemmän.

VTT:n tutkijan Juhani Laurikon mukaan yli 400 kilometrin toimintasäteet sähköautoissa ovat tuhlausta (HS:n uutinen aiheesta). Hänen mielestään Suomessa ajettavista automatkoista neljä viidesosaa on alle 20 kilometrin matkoja. Eniten niitä tehdään Uudellamaalla, jossa sähköautojakin on eniten. Pohjanmaalla pitää ajaa myös pitkää matkaa, mutta 95 prosenttia Suomessa tehtävistä matkoista voitaisiin ajaa sähköautoilla, joissa on 300 kilometrin toimintasäde. Sen pidempää matkaa tuskin Pohjanmaallakaan tarvitsee ajaa. Kyllähän 300 kilometrin välein pysähdytään muutenkin, jollei muusta syystä niin pissitauolla.

Tällä hetkellä harva tavallinen palkansaaja harkitsee hankkivansa sähköautoa. Muutos on kuitenkin lähtenyt käyntiin ja sähköautot yleistyvät ihan samalla tavalla kuin polttomoottoriautot aikanaan, tai vaikkapa kodinkoneet, televisiot ja kännykät. Aluksi ne ovat kalliita ja niitä on harvoilla, yleistyminen tuo markkinoille halvempia autoja. Infran rakentaminen on osa tätä muutosta.

 

Miapetra Kumpula-Natri
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta