Koulutuksen määrärahoja leikattiin voimakkaasti 1990-luvun laman aikana. Sen jälkeen olisi ollut moneen kertaan mahdollisuus paikata rahoitukseen jääneet aukot, mutta lamaa edeltävälle tasolle ei ole palattu.

Tuoreet OECD-tilastot paljastavat, että koulutuksen rahoitus laski Suomessa keskimäärin 0,3 prosenttia vuodessa oppilasta tai opiskelijaa kohden vuosina 2012-2019. Melkein kaikissa muissa OECD-maissa rahoitusta lisättiin, koulutuksen rahahanoja kiristetiin Suomen lisäksi vain Kreikassa ja Meksikossa.

– 1990-luvun lama jäi monella tavalla päälle, sanoo Pilvi Torsti, joka on juuri nimitetty Euroopan koulutussäätiön (ETF) johtajaksi. Hän on toiminut SDP:n koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana.

Torstin mukaan muutos näkyy muun muassa OKM:n strategiassa ja kauttaan päättävän hallituksen ohjelmassa ja linjauksissa.

– Vihdoinkin on päästy irti näivettävästä sävystä ja siirrytty tulevaisuuden rakentamiseen.

1990-luvun laman jälkeen ja vuosituhannen alussa sorruttiin näivettävään koulutuspolitiikkaan. Koulutus nähtiin lähinnä menoeränä, eikä keskusteltu juurikaan koulutuksen sisällöstä.

– Silloin luotettiin, että aikaisemmilla satsauksilla edelleen pärjätään kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa. Meillä ei ollut ehkä riittävää seurantaa, Torsti sanoo.

– Meidän satsaukset ovat olleet aika paljon vaatimattomampia kuin monien verrokkimaiden.

Torstin mukaan nyt yhteiskuntaan on palannut merkittävät ponnistelut paremman koulutuksen puolesta.

Viime vuosikymmenien koulutusmäärärahojen leikkauksista ei mikään suuri puolue voi pestä käsiään. Laman seurauksena leikattiin miltei kaikkialta.

– SDP:llä on kuitenkin historiallisesti katsoen tasa-arvoisen koulutuspolitiikan DNA. Meillä on ollut aina vahva sivistys- ja koulutuspoliittinen työryhmä, iso kiitos pitkäjänteisyydestä kuuluu esimerkiksi nyt eduskunnan jättävälle Jukka Gustafssonille, Torsti sanoo.

– Välivuosikymmeninä koulutuspolitiikkaa ei ehkä ole kiinnitetty niin paljon huomiota, mutta kun hallituskaudella 2015-2019 olimme oppositiossa, Antti Rinteen johdolla aloitettiin tulevaisuusohjelmatyö.

Oppositioaikana vaihtoehtobudjettien kärkitavoitteiksi SDP nosti koulutuspoliittisia asioita.

– Vuonna 2019 hallitusohjelmaan kirjattiin paljon tavoitteita, jotka nousivat demareiden ohjelmatyöstä, jonka kiteytimme Osaamispolku 2030 -kokonaisuudeksi. Sanna Marinin luotsaamana hallitus on jatkanut samalla linjalla.

Vaalikaudella 2019-2023 tehtiin paljon koulutukseen liittyviä uudistuksia. Näkyvin oli oppivelvollisuuden laajentaminen.

– Uudistus päivittää meidän peruskoulutuksen 2020-luvun tarpeisiin. Jo nyt nähdään, että se kymmenen prosenttia 15-16-vuotiaista nuorista, joka putosi kelkasta, ei enää putoa, vaan jatkaa koulutustaan. Tämä on erityisen arvokasta pandemian jälkeen. Uskon, että koulupudokkuus olisi lisääntynyt ilman oppivelvollisuusuudistusta merkittävästi viimeisenä kahtena vuonna, Torsti sanoo.

– Koulutukseen ja kasvatukseen liittyviä toimia on tehty paljon. On melkein hengästyttävä lista, kun katsoo kaikkea, mitä on tehty vuodesta 2019 lähtien.

Hän mainitsee subjektiivisen varhaiskasvatuksen palauttamisen, varhaiskasvatuksen maksujen alentamisen ja kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun ja laajat Oikeus oppia-ohjelmat. Lisäksi korkeakoulujen perusrahoitusta on lisätty liki kymmenen prosenttia.

Muutokset ovat sekä sisällön että resurssien puolesta merkittävät. Silti Torstista tuntuu, että vanha puhetapa jää helposti päälle. Julkinen keskustelu laahaa usein perässä.

– Se on välillä turhauttavaa. Nyt kun on ruvennut tapahtumaan, niin menee vuositolkulla ennen kuin asiat huomataan ja puhetavat alkavat muuttua.

– Pääministeri, puolueen puheenjohtaja on todella hienosti painottanut tulevaa hallituskautta koskevissa keskusteluissa koulutusta ja nostanut TKI-asioiden tärkeyden kasvun ja tulevaisuuden rakentamisessa sekä peruskoulun roolin.

Peruskoulun vahvistaminen on seuraavan hallituksen tärkeä tehtävä ja looginen jatko oppivelvollisuus-uudistukselle.

– Parlamentaarinen peruskoulutyö oli meidän tavoite jo neljä vuotta sitten, koska oli selvää, että jotta kaikki nuoret pärjäävät toisella asteella, osaamistason on oltava kunnossa.

-Meille puolueen koulutuspolitiikoille oli myös tosi arvokasta, että Marin linjasi 30 viikkoa ennen vaaleja viime syksynä Hämeenlinnan torilla, että SDP tekee koulutusavauksen joka viikko vaaleihin asti. Sillä tavalla sitouduimme itse pitämään koulutuksen vaaliagendalla, vaikka tulisi mitä muita asioita. Lopputulos 30X osaaminen on nyt ollut hyvä työkalu ehdokkaille.

Koulutuksen ja kasvatuksen saralla on myös rakenteellisia haasteita, joihin täytyy osata vastata parhaan mukaan.

– Kaupunkiseudut kasvavat, mutta samaan aikaan isossa osassa maata lasten ja nuorten määrä vähenee dramaattisesti, Torsti sanoo.

Yhtäällä on hyvin pieniä ikäluokkia, ja toisaalla on kaupungeille tyypillinen monipuolinen väestörakenne, jossa joka neljäs tai viides lapsi on äidinkieleltään muu kuin suomen- tai ruotsinkielinen.

– Me elämme aika eri todellisuuksissa, ja silti kaikille pitäisi pystyä tarjoamaan sivistykselliset perusoikeudet. Tämä on vaikein rakenteellinen tulevaisuuskysymys, Torsti sanoo.

Hän nostaa esiin etäopetuksen, johon otettiin tuntumaan pandemian aikana.

– Jokaisen lapsen pitää tulla fyysisesti nähdyksi ja kuulluksi, mutta joidenkin yksittäisten aineiden opetusta varmaan voidaan tarjota ihan fiksusti etäopetuksena, Torsti sanoo.

– Yhteiskunta ei millään pysty tuottamaan kaikkea opetusta joka paikassa ihan samalla tavalla. Etäopetuskokeilu oli ihan arvokas. Siitä saadaan yksi työkalu lisää, mutta se ei ole korvaava.

Pandemia jätti toisaalta myös paljon tuentarvetta kaikkiin ikäryhmiin, sen suhteen on nyt oltava herkkänä. Sama pätee opettajien jaksamiseen näiden epätavallisten vuosien jälkeen. Segregaation eli eriytymisen ehkäisemiseksi on ponnisteltava tosissaan. Alueelliset, sosioekonomiset ja sukupuolten väliset erot näkyvät kouluttautumisessa entistä vahvemmin. Myös koulutuksen periytyvyys on ongelma.

– Onneksi näihin on myös työkaluja, kuten tarveperusteinen rahoitus. Sitä pitää vahvistaa, kun se kerran toimii.

Taloustilanne ja elinkeinoelämän tarpeet ohjaavat väistämättä koulutuspolitiikkaa. Kun puhutaan koulutuksesta ja kasvatuksesta, puhutaan ennen kaikkea lapsista ja nuorista ja heidän tulevaisuudestaan.

– Oikeistolainen talouspolitiikka näkee julkisen sektorin menoeränä. Siinä koulutuksen välineellinen puhetapa on hyvin tyypillistä, Torsti sanoo.

– 5-10 vuoden aikana on Suomessa ollut nähtävissä muutosta puhetavoissa. Sana sivistys on palannut sanana OKM:n asiakirjoihin ja muutenkin suomalaiseen koulutuspolitiikkaan vahvasti.

Torstin mielestä on perusteltua seurata, kuinka työllisyystilanne ja elinkeinoelämä kehittyvät. Olisi vastuutonta tehdä koulutuspolitiikkaa, jossa ei huomioida työelämätarpeita. Se olisi vastuutonta sekä yhteiskunnan että nuorten ihmisten kannalta.

– Koulutuspolitiikka on aika hidasliikkeinen vastaamaan kysynnän muutoksiin, joten laaja-alaisuus tutkinnoissa ja jatkuvan oppimisen mallit ovat keskeisiä, Torsti sanoo.

Maksuton koulutus tuo järjestelmäämme erilaisen lähestymistavan verrattuna moniin muihin maihin, joissa lasten vanhemmat joutuvat laittamaan tuloistaan merkittävän siivun lasten kouluttamiseen.

– Isossa osassa maailmaa ihmiset suunnilleen velkaantuvat lastensa koulutuksen vuoksi, ja se johtaa siihen, että koulutuspolitiikka seuraa tiukemmin työllistymiskehitystä ja elinkeinoelämää. Meidän järjestelmässä tarjotaan laajaa koulutuskokonaisuutta ja vapaita valintoja kaikissa vaiheissa. Silloin se ei tapahdu yksilön tai perheen riskillä.