Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma ja asunnottomuuteen vaikuttavat monet syyt. Esimerkiksi ihmisten muutto kasvukeskuksiin paremman elämän toivossa. Suuren vuokra-asuntojen kysynnän ja pienen asuntotuotannon johdosta, vuokra-asuntojen hinnat kohoavat, ja pienituloiset eivät kykene selviytymään vuokran maksussa. Muita syitä voivat olla työttömäksi jääminen, avio- ja avoero, elämänhallinnan vaikeudet, päihde- ja mielenterveysongelmat tai jokin sairaus.

Uudellemaalle muutetaan työn ja opiskelun perässä sekä Suomen rajojen sisältä että ulkomailta. Alue kasvaa vauhdikkaasti, ja asuntojen saatavuus sekä korkea vuokrataso ovat kasvavia ongelmia. Taustalla ovat asumiskysynnän jatkuva kasvu ja riittämätön asuntotuotanto. Pääkaupunkiseudulla ahtaasti asuvien perheiden määrä on noussut, yksiöistä on pulaa, jotka sopisivat yksin asuville sekä opiskelijoille. Alueiden väliset keskivuokra erot ovat edelleen suuria ja pääkaupunki­seudulla vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen keski­määräinen neliövuokra on kaksinkertainen pienten kuntien vuokratasoon verrattuna.

Uusia asuntoja rakennetaan kiihtyvällä tahdilla, mutta ne ovat valtaosin ´´kova rahan´´ asuntotuotantoa, jonka tavoitteena on savuttaa taloudellista hyötyä vuokratuottojen avulla. Hyvä uutinen on myös se että, määrällisesti asunnottomuus väheni viime vuosina ja tilastojen mukaan Suomi kuuluu Euroopan kärkimaihin pitkäaikaisasunnottomien vähentämisessä. Kiitos Asunto Ensin-periaate ohjelmalle, jonka avulla asunnottomuus oli viime vuosina vähentynyt Suomessa noin 40%.

Perustuslain mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Lisäksi valtiolla on velvollisuus edistää jokaisen oikeutta asuntoon. Valtion ja kuntien yhteistyöllä asunnottomuus on laskenut, mutta silti asunnottomuutta ei ole saatu loppumaan ja asunnottomia on eniten pääkaupunkiseudulla.

Väestön kasvu ja kaupungistuminen on ennustettavissa ja asunnottomuus on hallittavissa. Kysymys on hallituksen ja kuntien tahdosta nostaa vuokra-asuntotuotantoa pääkaupunkiseudulla, sekä asumiseen liittyvän eriytymisen ehkäisypolitiikan luomisesta. Asuntotuotantoa on lisättävä, tiivistettävä yhteistyötä kuntien kanssa asunnottomuuden poistamiseksi ja hintatason kohtuullistamiseksi. Kunnissa kuntapäättäjien on kaavoitettava ja osoitettava entistä enemmän tontteja kohtuuhintaista vuokra- asuntotuotantoa varten.

Vuokra-asuntojen rakentamisessa, on otettava huomioon tarve kohtuuhintaisista yksiöistä sekä suuremmista perheasunnoista. Segregaation ennaltaehkäisemiseksi kaavoituksen avulla on rakennettava niin vuokra- kuin omistusasuntoja, ja siten että eivät kohdistu vain yhteen paikkaan pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun MAL-sopimuksen tavoite tasoa on nostettava ja velvoitettava kuntia tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvitaan toisen julkisen vallan eli valtion roolin lisäämistä, rahoituksen ja ohjauksen kautta.

Kirjoittaja on vantaalainen kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas.