– Kymmenen oppositiokansanedustajaa pani vireille Haaviston tekojen lainmukaisuuden tutkimisen välittömästi sen jälkeen, kun Haavisto oli saanut niistä eduskunnalta luottamuslauseen. Se oli silkkaa politikointia, mutta tähän heillä tietysti oli oikeus.

Vihreiden entinen puheenjohtaja Soininvaara kirjoittaa, että perustuslain mukaan asia olisi pitänyt käsitellä viivytyksettä, ja näin valiokunta on vastaavissa tapauksissa aiemmin menetellyt.

– Nyt kuitenkin viivyteltiin lähes vuosi erilaisten verukkeiden nojalla. Asia olisi ollut ratkaistavissa jo keväällä, koska asiantuntijat sanoivat suoraan, ettei syytekynnys ylity.

– Haaviston roikuttaminen löysässä hirressä mahdollisimman pitkään vastasi tarkoitusta mustata Haaviston mainetta. Tutkinnan kohteena oleminen likaa mainetta, vaikka tuomio olisi vapauttava.

Soininvaara sanoo kirjoituksessaan, että ”mitään tällaista ei olisi tapahtunut, ellei Haavisto olisi saanut niin paljon ääniä presidentinvaaleissa vuonna 2008”.

Soininvaaran aivan tavallista, että valiokunnan jäsenet keskustelevat asioista keskenään niin kahvipöydissä kuin sähköpostilla.

– Tässä mielessä Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) sähköpostissa ei ollut mitään muuta poikkeuksellista kuin se, että se vuodettiin julkisuuteen. On suorastaan hyvien tapojen mukaista kertoa etukäteen, mitä aikoo ehdottaa. Kokeneen kansanedustajan ei olisi kuitenkaan pitänyt tuollaista viestiä lähettää. Olisi pitänyt ymmärtää, että asia on läpeensä politisoitunut ja että sähköpostin kanssa käy niin kuin kävi.

Soininvaaran mukaan samoin olisi ollut poliittisesti viisasta olla jättämättä päätöksestä vastalausetta.

– Varsinkin kun sillä peitettiin pääasia: se että valiokunta oli yksimielisesti sitä mieltä, ettei syytteen nostamiseen ollut perusteita – ei ollut lähelläkään syytekynnystä, kuten valiokunnan puheenjohtaja asian summasi, hän päättää.